Apatiaa?

Posted February 20th, 2009 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Conit, Cosplay, Järjestäminen, Saarnat

Sitä ehti jo toivoa, että suomalaisen contoiminnan aiheeton haukkuminen olisi jo loppunut ja kukin olisi löytänyt tahollaan jotain järkevämpääkin tekemistä. Sitten tulee vastaan jotain tällaista. Erityisesti silmään pisti seuraava tekstinpätkä:


"shedding some light on the apathy that apparently dominates the Finnish convention organizing"
(korostus minun)

Kyllä, niin Tooru Furuyan kuin Koichi Iwabuchinkin saaminen suomeen on erinomaisen hienoa ja monipuolistaa paikallista tapahtumakirjoa aika lailla. Mutta että suomalaisten tapahtumien järjestämistä hallitsisi muuten jokin apatia? Ei.

Katsotaanpa nyt ensin vaikka mitä tässä on viime aikoina tapahtunut. Syksyllä pamahti aikamoinen pommi, kun Suomen edustaja valittiin World Cosplay Summitiin. Moisen junailu ei ollut varmastikaan mitenkään erityisen nopeaa, helppoa, tai sitä olisi voinut tehdä mitenkään erityisen välinpitämättömästi. Sitten OMAKEn animeseminaari palasi vuoden tauon jälkeen, Tsukicon käsitteli sekin japanilaista pop-kulttuuria, ja sitten olikin jo Joulu. Tänä vuonna on jo ollut Tracon, jonne tuli naurettavat 3500+ maksanutta katsojaa paikalle. Melkein heti perään oli savonlinnassa Shirocon, joka ilmeisestikin oli pienemmän poppoon tapahtuma.

Ensi kuussa on sitten Tampere Kuplii, huhtikuussa Bakacon, toukokuussa Kitacon, kesäkuussa Desucon, heinäkuussa Animecon, ja senkin jälkeen tapahtumia lienee tulossa. Ainakin Helsingin Kirjamessut, ja ideoita on muistakin jutuista täällä Helsingin seudulla. Muusta maasta en tiedä.

Tulevista tapahtumista puolet järjestetään ensimmäistä kertaa. Tämän maan apaattiset, uudet conintekijät tekevät apaattisina useamman upouuden (apaattisen) tapahtuman, siis. Kauheaa välinpitämättömyyttä suomalaisia animetapahtumia kohtaan, moinen.

Toisaalta, olihan tuolla mielipide jostain vähän konkreettisemmastakin, eli conit tiivistetään cosplaykisoiksi ja Naruto-otsanauhoiksi. On totta, että cosplayta on paljon. Mutta ei cosplay ole merkki mistään välinpitämättömyydestä, vaikka moinen ohjelma ei henkilökohtaisesti kiinnostaisikaan. Cosplayohjelmaa on paljon koska sille löytyy paljon tekijöitä, ja se näkyy conin julkisuuskuvassa, koska se on värikästä ja suosittua.

Ja, kun katselee noiden menneiden conien ohjelmakarttoja, sieltä löytyy vaikka mitä muutakin työpajoista tapaamisiin ja puheohjelmaan. Voin myös omasta kokemuksesta sanoa, että conien kulissien takana tehdään helvetisti hommaa, hajoillaan niin maan älyttömästi ja ennen kaikkea pidetään mielettömästi hauskaa. Nyt sitten useampikin uusi taho on ruvennut järjestämään moista rulianssia.

Sekö on sitten välinpitämättömyyttä?

– Nixu

Liika on liikaa

Posted January 20th, 2009 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: ilmoitukset

Niinkuin blogin aktiviteetista on saattanut huomatakin, on bloggaajilla ollut ns. parempaa tekemistä jo jonkin aikaa. Itse jouduin jälkikasvun ja väitöskirjan ristipaineessa luopumaan aika monesta harrastustoimesta tuossa syksyllä; muun muassa minimoin osallistumiseni Animeconin järjestämiseen joulun aikoihin. Blogaamiselle kävi sama juttu.

Blogilla on kuitenkin muitakin kirjoittajia kuin minä (ja Kyuu, jolla on aika – ja muutama muukin juttu – myös ollut kortilla), joten ehkäpä tänne ilmestyy sisältöä aina välillä. Ja itsekin kovasti toivon pääseväni takaisin jossain vaiheessa. Ehkäpä sitten kesällä kun conkausi on ajankohtainen ja jälkikasvu hiukan vanhempaa.

– Nixu

Tukijoukkojen toimintaa

Posted November 30th, 2008 by Kyuu Eturautti
Categories: Cosplay, Historia, Järjestäminen

Viikko takaperin päätin toteuttaa “vain” pari vuotta ajatuksena olleen Säätöyhteisö B2 ry:n webin uusinnan. Kymmenvuotisjuhlan iskiessä päälle tekosyyt loppuivat ja päätin tehdä jotain. Ennen kaikkea halu oli pistää webbitekniikaksi taustalle jotain muuta kun itse tekemääni, kun en ole järin loistava PHP-koodaaja. Siviksen koodi pelasti, mutta ruokahalu kasvoi syödessä. Pian tuli mieleeni miten monin tavoin on toiminta muuttunut tänä vuonna, kehittyen uusiin suuntiin. Sitten sitä tuli mieleen, olisiko kenties vanha PR-tyyli kaivannut hieman uusintaa. B2 on halunnut olla tukijoukoissa pitkän aikaa, mutta tuon tuosta on aina päädytty myös tuottamaan tukemisen sijaan.

Animeharrastuksen kanssa toimiminen ei sinänsä ole ongelma, sillä tekemistä on ollut niin monelle kun haluaa tehdä. Vaan kun kohteeksi alkaa tulemaan yhä monipuolisempia yhdistyksiä myös aivan muualta kun animeaiheista, alkavat pikkuasiat olemaan tärkeitä. Loppujen lopuksi B2 haluaa antaa äänen mahdollisimman monelle ja tätä piti selkeämmin korostaa. Myönnän sen suoraan – kysymys on imagotasoinen eikä muuta toiminnan laatua. Pitkälti kyse on siitä, että kirjoitimme tekstin kuvaamaan sitä, mitä olemme viimeisen vuoden aikana tehneet.

Samaa ajatusmaailmaa ollaan nyt viemässä yhä vahvemmin myös Cosplay Finland Touriin – tämän osalta (irc-) kokouksessa ei ollut erimielisyyksiä. Kuluneen vuoden aikana Kikucon oli esimerkki tapahtumasta, jossa CFT harjoitti vain tukitoimintaa. Lainasimme ilmojärjestelmää ja käytimme kameroita, mutta suunnitteluun emme osallistuneet. Kikucon oli kenties pieni, mutta siitä jäi hyvä maku osallistujille ja yleisölle. Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvä mieli, vaikka niidel puhuikin hurjia ja pelottavia tarinoita Turun Animeseurasta – ja vielä aikuisten kuullen! Tämä oli sangen huolestuttavaa, mutta isänmaan puolesta kestämme mitä vaan. Komitea epäilemättä tutkii asiaa vielä joskus.

Seuraavassa Traconissa on uusi cosplay-vastaava ja vastaavaa järjestellään myös tulevaan Animeconiin. Luulenpa, että hyvässä lykyssä vuodesta 2009 tulee varsin värikäs tapahtumavuosi jälleen kerran. Toivon myös, että tukijoukkotoiminta pääsee toimimaan yhä useammassa tapahtumassa. Minä uskon, että CFT:llä kuten B2:llakin on monenlaisia resursseja, joista voi olla tapahtumille hyötyä. Kun katson ensi vuoden jo sovittuja lainauksia, näyttää siltä että voimme todellakin olla avuksi. Omalta osaltani tapahtumassa vieraileminen osallistumatta suuriin järjestelyihin tuntuu myös positiiviselta vaihtelulta. Täyteen passiivisuuteen tuskin pystyn, kun suvussa on tekemättömyyden vastainen geeni. Tekemistä voi kuitenkin harjoittaa monilla tavoin. Olisikin mukavaa joskus koittaa olla vaikkapa backstage-apurina, ohjaajana tai vaikkapa vänkärinä. Voipi olla, että eräs hippilaitos myös laittaa kantamaan korsia kekoon luennoinnin, paneloinnin tai pöydän takana istumisen muodossa. Coneja voi auttaa monin tavoin, eikä niihin kaikkiin tarvita ensimmäisen asteen ylikypsää eeppisyyttä.

On totta, että olen pitänyt montaa rautaa tulessa vuosien varrella. En ole valmis syyttämään itseäni siitä, että olen saanut aikaan asioita. Pidän kuitenkin minun ja Sandin lähes puoli vuosikymmentä sitten käyttöön ottamaa filosofiaa vaihtuvuudesta loistavana. Päätimme, että monitoimisina alan säätäjinä emme jäisi maatumaan asemiimme, vaan antaisimme tilaa uusille tekijöille, tarjoten kuitenkin mahdollisuuden tukeen heidän niin halutessa. Hidoissa tämä on toiminut loistavasti eivätkä puhevälit hallitukseen ole katkenneet missään välissä. Toiveeni on, että vastaava onnistuisi jatkossakin. Jos ja kun kuitenkin ensi vuonna päädyn yhtä ja toista joissain coneissa säätämään, en siitäkään aio syyttää itseäni. Ja jos ja kun päädyn laulamaan lavalla, siitäkin syyttämisen jätän Mannerheimin Lastensuojeluliiton huoleksi. Ette tiedäkään, taikka halua tietää, montako 1950-luvulla suosituksi tullutta laulua minulla on vielä esittämättä.

Väitän, että CFT:n ilmojärjestelmä nykymuodossaan on aika monipuolinen ja hyödyllinen. Väitän myös, että B2:lle hankkimamme kuvausvälineet niin video- kuin still-kuvaukseen ovat varsin käyttökelpoisia. Webbipuolella sen sijaan pelkän sivutilan tarve ei ole yhtä suurta, sillä animeyhdistyksillä on entistä helpommat mahdollisuudet hankkia eri paikoista tarvitsemansa palvelut. Toisaalta taas laajemmat nettipalvelut, kuten virtuaalipalvelimet ovat yhä tarpeellisempia ja näitä onkin toteutettu viime vuosina yhä useampia. Toiminnan kehittyminen vastaamaan uusia tarpeita on luonnollista ja toivon, että keräämistämme resursseista olisi edelleen hyötyä. Minulle ja Sivikselle, jotka lähinnä B2:ta pyöritämme, se on tapa purkaa säätämisen paineita ja tehdä työn lomassa jotain kivaa ja hyödyllistä. Tätä haluamme jatkaa. Ehkäpä vihdoin sain asian ilmaistua sen kaipaamalla tavalla.

-Kyuu

Tee coni ja nuku

Posted October 3rd, 2008 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Ohjeet ja neuvot

Tarvitaan tilaa, rahaa, conitealaisia, vänkäreitä, ohjelmantekijöitä, kahvia, pöytiä, tuoleja, metrin pituisia käyräkyniä, lappuja, julisteita, petroolia, narikkalappuja, pöytäliinoja ja erinäisiä muita asioita tekemään coni. Yllättävän moni asia järjestyy, kun sitä on tekemässä ihmiset joilla on innostusta asiaan ja myös riittävästi aikaa. Kuten työmarkkinakonsultit muistavat sanoa, tehokas työntekijä on parempi kun kolme huonovointista. Sisäinen konsulttini vaatii kissan nostamista pöydälle conitealaisessa kontekstissakin. Sanoma on kaksipiippuinen. Ensinnäkin, conitealainen – pidä itsestäsi huolta. Toisekseen – nuku yösi kunnolla.

Joskus vuonna galtsu ja kivi kirjoittelin omia elämäntapavinkkejä, joilla itse koin pärjääväni paremmin coniviikonloput. Seassa oli paljon subjektiivista settiä, kuten ruokailuvalintoja, jotka mielestäni sopivat conin kontekstiin muita paremmin. Se, millä itse selvisin yhden Animeconin ei välttämättä juurikaan palkitse jotakuta muuta. Huhut pitävät, että ainakin yksi moniconitealainen on täysin käyttökelvoton ilman pekonia siinä missä itse jätän moiset herkut post-coniittiselle historianjaksolle. Paljon siis on asioita, jotka voi tehdä esimerkiksi monella eri tapaa ja kaikista näistä päätyä terveenä paitsi coniin, myös sen ylitse.

Vaan se yksi kohta jossa rupean yleistämään on se nukkuminen. Sen verran koettuja omia ja muiden conikertomuksia on takana, että uskallan väittää unista huolehtimisen yleiseksi vinkiksi. Tämä on kenties ihmisten aliarviointia ja sen tason itsestäänselvyys ettei tulisi mieleen. Kenties siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi, aihe on sittenkin ohimenevän ajattelun arvoinen.

Olen havainnut omien ja haastattelemieni uhrien kertomusten perusteella, että yöunet vaikuttavat konkreettisesti conien edistymiseen seuraavin tavoin.

  • Kasvava halu tehdä jotain erikoista, jotain vähän paremmin.
  • Inspiraatio etsiä joustavampia työtapoja kasvaa, kun kokonaiskuva hahmottuu paremmin.
  • Uusia ideoita tipahtelee – saattaa tulla mieleen uusi potentiaalinen sponsori, ohjelmanumero, markkinointi-idea tai vaikkapa sieniin ja/tai kettuihin liittyvä kuva mainosjulisteeseen.
  • Asiat tulee tehdyksi, eikä jätetyksi huomiselle. Se puolestaan vähentää stressiä.
  • Kokonaiskuvan hahmottaminen helpottaa myös töiden jaottelua, täten vähenee panikointi. Samassa ajassa saa aikaiseksi enemmän.
  • Riski kollegalle murahtamiseen laskee. Puraista voi toki edelleen.
  • Työn tekemisestä nauttii enemmän.
  • Työtä tehdessä laulaminen ei aiheuta säveltäjän pyörimistä haudassaan.
  • Ruokahalu on parempi ja sen vaikutuksista voisikin tehdä oman tekstinsä.
  • Joku muu, mikä.

Se, miten ne hyvät unet löytyvät on aivan oma asiansa. Jotkut nukkuvat “kun väsyttää”, jotkut kellon mukaan, jotkut tarvitsevat herätyskelloa ja toiset eivät, jotkut ostavat vokaalin. Yhteistä on kuitenkin se, että nukkuu hyvin. Ja sitä myöten osallistuu loistavan conin tekemiseen. Vaikka ylläoleva onkin pitkälti conitealaisen näkökulmasta tehty, se tepsii testatusti myös conivieraalle conikokemuksen parantajana ja ohjelmantekijän elämääkin se helpottaa.

Lainaten aikamme suuria ajattelijoita “all in all, it’s just a good idea”.

Fandom ja fanitoiminta

Posted September 15th, 2008 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Järjestäminen, Saarnat

Tämä on taas sarjassa itsestäänselvyyksiä, mutta olkoon. Joskus on hyvä sanoa ääneen nekin.

Olen tässä viime aikona miettinyt vähän mikä lopultakin on fandom ja mitä loppujen lopuksi on fanitoiminnan syvin olemus. Päädyin seuraavanlaiseen määritelmään.

Fandom on fanien muodostama yhteisö. Siis joukko toistensa kanssa tekemisissä olevia ihmisiä, joita yhdistää tietystä asiasta – kuten animesta tai scifistä tai CSI:stä – pitäminen. Fanitoiminta taas on toimintaa fandomin parissa. Tästä määritelmästä taasen voidaan johta yksi sun toinenkin fanitoimintaan liittyvä lainalaisuus.

Fanitoiminta on siis toimintaa fandomin parissa, eli harrastustoimintaa yhteisössä. Tämä tarkoittaa sitä, että se on sekä vapaaehtoista että sosiaalista. Siinä mukana olevat siis tekevät hommaa omasta tahdostaan, eivätkä suinkaan velvollisuudentunnosta taikka työn puolesta. Poikkeuksia ovat tietenkin ne fanit, jotka ovat ottaneet jotain luottamustehtäviä, kuten yhdistyksen johtokunnan jäsennyyden tai jonkin tapahtuman järjestämisvastuun. Sekä tietenkin ne harvat kustannuspuolella työskentelevät henkilöt, jotka toimivat fandomin piirissä. Voidaan kuitenkin sanoa, että ketään ei toimintaan pakoteta, eikä kenenkään toimeentulo ole siitä kiinni. Lisäksi toiminnassa joutuu enemmän tai vähemmän olemaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Vapaaehtoisuudesta taas seuraa se, että fanitoimintaa tehdään vapaa-ajalla, ja juuri sen verran kuin ehtii, viitsii ja jaksaa. Tästä taas voidaan johtaa se, että kaikki fanitoimintanakit, jotka tietyllä henkilöllä on, voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

  1. Jutut, jotka on pakko tehdä
  2. Jutut, jotka kiinnostavat
  3. Kaikki muu

Ensimmäisen kategorian jutut yleensä tulevat tehtyä, koska jos jotain on pakko tehdä, niin silloin se yleensä myös tulee tehtyä. Tällaisia tehtäviä tosin on yleensä vain niillä, jotka ovat ottaneet itselleen jonkun luottamustehtävän. Esimerkiksi animeyhdistyksen vuosikokoukset on pidettävä, ja fanitapahtuman budjetti suunniteltava.

Toisen kategorian jutut tulevat yleensä tehtyä, ellei henkilölle ole sattunut kasaantumaan liikaa tehtävää. Kiinnostavia asioita kun on kiva tehdä, jolloin sitä helpommin löytää itsestään voimavaroja.

Kolmannen kategorian jutut taas tulevat tehtyä jos tulevat. Yleensä eivät, ellei sitten satu olemaan liikaa vapaa-aikaa.

Entäs sitten kun fandom ei toimi?

Jokaiselle on varmasti tullut vastaan yksi jos toinenkin tilanne, jolloin jossain harrastusyhdistyksessä tai fanitapahtumassa kaikki ei toimi niinkuin itse haluaisi. Jotain ohjelmanumeroa ei ole tai se on huono, jokin käytännön seikka on tehty huonosti, tai jokin muu mättää. Syitä moiseen on monia, mutta yleensä syy on joko se, että kukaan ei tajunnut, että homman voisi tehdä paremmin, tai se, että hommalle ei löytynyt riittävän innokasta vastuuhenkilöä.

Mikäli taustalla on ensimmäinen syy, on asia yleensä helppo korjata. Mikäli vastuuhenkilöille esittää hyvin perustellen paremman tavan tehdä asia, he luultavasti korjaavat virheensä. Jos syynä on taas se, että ketään ei ole kiinnostanut riittävästi, ei yleensä tapahdu mitään. Valitettavan usein jos fanitapahtumasta puuttuu jokin ohjelma, asia tai juttu tämä on taustalla. Kukaan ei ole ehtinyt ja/tai jaksanut tehdä, vaikka se olisikin tullut mieleen, kun on ollut tehtävänä niin monta muuta tärkeämpää tai mielenkiintoisempaa asiaa.

Täten, mikäli puutteen syynä on vastuunhenkilön puute, ei mitään yleensä tapahdu ellei sitten hommaan löydy uutta tekijää.

Kannattaa siis muistaa, että fandom pyörii vapaaehtoisvoimin. Mikäli olet palavasti sitä mieltä, että jokin tietty asia on vain tehtävä, tai että se on tehtävä tietyllä tavalla, on parasta aktivoitua itse mikäli vain mahdollista. Mikäli oma osallistuminen jää siihen, että pyytää (tai vaatii) muita tekemään jotain, ei kannata hämmästyä jos mitään ei tapahdu. Vapaa-aikanaan kukin kuitenkin tekee mieluiten sitä mitä haluaa.

Kannattaa myös muistaa se, että kun hommaa tehdään vapaaehtoisvoimin on ei kenenkään ole pakko olla toiminnassa mukana. Eikä ketään varmastikaan kiinnosta kuunnella jatkuvaa itkumista tai vinkunaa jostain asiasta. Useimmat ottavat rakentavan kritiikin vastaan ihan mielellään. Mutta, jos kritiikki lipsahtaa solvaamisen tai pelkän valittamisen ilosta valittamisen puolelle, sillä tuskin saa aikaan mitään positiivista. Olen vuosien aikana nähnyt kuinka useampikin aktiivi heittää hanskat tiskiin kyllästyessään jatkuvaan tai liian äänekkääseen negatiiviseen palautteeseen.

Eli, jos mielestäsi jotain tehdään väärin, paras tapa korjata se on tehdä asia itse. Joskus myös rakentava kritiikki voi korjata puutteet. Muuten kannattaa sopeutua siihen, että asialle ei tapahdu mitään. Ja olla ottamatta moisesta liikaa palkokasveja hengitysteihin. Harrastustoimintaa ei kannata ottaa liian vakavasti.

Coneja kesät talvet

Posted August 11th, 2008 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Conit, Cosplay, Järjestäminen, Ohjeet ja neuvot

Tuli tässä mieleeni, lähinnä Desuconin kohtuullisen onnistuneen oloisen mainoskampanjan innoittamana. Tapahtuipa kerran vuonna 2006 Helsingissä: con-rakennuksen ovet suljetaan ja lisää väkeä ei pääse sisään, koska Paasitornin paloturvallisuusraja tuli vastaan. Sisään haluavat muodostavat pitkän jonon rakennuksen vieressä, ja uutta väkeä päästetään sisään rakennukseen sitä mukaan kun sieltä poistuu ihmisiä. Kenelläkään ei ole kivaa, paitsi ehkä puistossa istuskelevilla, joita ei juuri nyt jaksa kiinnostaa conirakennukseen siirtyminen.

Tuo on muistaakseni ainoa kerta koskaan kun conrakennus on tullut niin täyteen, että lisää väkeä ei ole uskallettu sinne päästää. Vastaava skenaario kuitenkin on periaatteessa mahdollinen tapahtumassa kuin tapahtumassa, varsinkin jos tilat ovat pienet verrattuna oletettuun kävijämäärään, tai suosio on odotettua suurempi. Kesällä moinen ei yleensä ole kauhea ongelma. Vaikka ulkona olisikin vähän koleampi sää, kesällä yleensä pärjää ulkotiloissakin vaikka olisi navan paljastava cosplayasu päällä. Talvella taasen ongelmat ovat vähän erilaisia.

Ongelman juurenahan on se, että julkisiin rakennuksiin saa päästää sisään vain tietyn määrän väkeä. Paloturvallisuusraja riippuu rakennuksen ulko-ovien kapasiteetista, koska ne yleensä määräävät sen kuinka nopeasti rakennus voidaan tulipalon sattuessa tyhjentää. Tiloihin ei saisi päästää sisään enemmän väkeä kuin mikä on tilan paloturvallisuusraja. Esimerkiksi vuoden 2006 conin raja oli (muistaakseni) 3000 henkeä. Tampere-talon aulatilojen vetävyys samaa luokkaa (suurilla saleilla oli ymmärtääkseni vielä omat vetoisuudet). Ensi vuonna con on Kaapelitehtaalla, jonka suurin tila,
Merikaapelihalli, vetää jo yksistään melkein 3000 henkeä.

Kesän tapahtumat, talven tapahtumat

Nykyään animetapahtumia on ympäri vuoden. Ensi talvenakin on lokakuussa Oulun animeseminaari, marraskuun puolessa välissä Desucon, helmikuussa Tracon ja huhtikuun lopussa Bakacon. Kaikissa voi yllättää aika kylmä sää, mutta Desuconissa se on todennäköistä ja Traconissa lähes varmaa.

Lisäksi Tracon on lisännyt suosiotaan jokaisena vuonna, ja Desucon ainakin vaikuttaa herättäneen lukuisten kiinnostuksen. Ajatus tilojen täyttymisestä ei siis kummankaan tapahtuman kohdalla ole välttämättä ihan täysin tuulesta temmattu.

Kylmä sää, ainakin omien Tracon-kokemusten perusteella, muuttaa tapahtuman luonnetta jonkin verran. Lähinnä se aiheuttaa sen, että ihmiset pyrkivät pysymään sisällä, missä on lämpimää, ellei sitten ole asiaa esimerkiksi kauppaan tai ravintolaan. Sama ilmiö toki toistuu myös kesätapahtumissa jos sää on kolea tai sataa, mutta vähemmässä määrin. Ulkona kyllä pärjää hetken paljastavassakin cosplayasussa jos on +15 ja sataa, mutta jos on -10 ja tuulee ei navan paljastavissa nahkavetimissä kauaa pihalla heiluta. Niin itsestäänselvältä kuin se kuulostaakin, talveen pitää varautua. Oli sitten conin kävijä tai tekijä.

Conissa talvella

Se yksi kerta kun olen tähän mennessä conia varten pukeutunut hassusti tapahtui viime talvena Traconissa. Olin tuolloin olympialainen keeper Tribe 8 roolipelistä. Asuun kuului paksu puuvillahuivi, hattu, haalarit, pitkä puuvillatakki, maiharit ja hanskat lisätilpehöörien lisäksi. Melkein kaikki eri valtioiden armeijoiden ylijäämää, mikä sopi keeperille kuin nenä päähän. Kaikki kuvat asusta ovat tietenkin Jossain(tm) mistä en niitä löydä. Kuitenkin moisissa pukeissa saattoi olla jonkin aikaa ulkona jäätymättä, varsinkin jos alle oli pannut vähän lämmintä vaatetta. Sisällä puku oli kohtuu kuuma, muttei tukahduttavan kuuma. Varsinkaan silloin kun otti takin alta paidan pois.

Päätin pitää pukua nimenomaan Traconissa, koska Tracon oli keskellä talvea. Vermeitä testatessa oli nimittäin tullut selväksi, että kesäkuumalla ei moisessa asussa ollut mitenkään mahdollista olla. Tummanvihreä takki kun imi itseensä auringonvaloa kuin sieni, ja hiki virtasi vuolaina jokina kymmenen minuuttia puvun päälle vetämisestä.

Eli jos pukeutuu talviconiin, kannattaa ottaa sää huomioon. Ganguro-minihame tai Final Fantasyn sankarittaren asu saattaa olla hitusen viileä contilan ulkopuolella. Ja, jos käy niin onnettomasti, että conin ovet joudutaan sulkemaan juuri nenän edessä, voi moinen käydä terveydelle haitalliseksi. Vilustuakseen ei välttämättä tarvitse kauaa ulkona täristä, huonolla tuurilla myös vakavammat vaivat iskevät. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että sairaalassa on ikävä maata 39,8 asteen kuumeessa.

Eli talviconiin mennessä kannattaa vähän miettiä mitä panee päälleen. Ja kyllä, sitä voi pukeutua paljastavastikin, kunhan vaan hyväksyy sen, että ulkotiloissa ei cosplayasua voi esitellä. Eli jos cosplayasu paljastaa navan, niin se kannattaa pukea päälle vasta sisällä, tai sitten asun päälle kannattaa pukea paksut housut, villapaita ja talvitakki. Ja ulkona käyttää talvikenkiä puoli jalkaa paljastavien pikkareiden sijasta.

Muutenkin, terveen järjen käyttö on kannattavaa suomen talvessa, vaikka ilmastonmuutos ja kasvihuone-ilkiö jylläävätkin.

Conia talvella

Itse en ole koskaan talviconia järjestänyt, joten varmaankin tästä jää monta ongelmaa käsittelemättä. Ensimmäinen ajatukseni on, että talviconia varten kannattaa kävijöille järjestää pukuhuonetilaa, jossa vaihtaa villapaidoista cosplay-asuihin. Tiloista kannattaa tehdä mahdollisimman suuret ja niiden olemassaoloa kannattaa mainostaa näkyvästi. En tiedä muista, mutta itse en ainakaan talviconia tehdessäni haluaisi olla osasyyllisenä kävijöiden vilustumisiin. Ja pukuhuoneiden olemassaolo toivottavasti rohkaisisi niitä kaikista omistautuneimpiakin cosplayfaneja vetämään minihameet ja bikinitopit päälle vasta sisälle päästyään.

Paloturvallisuus onkin sitten paljon, paljon kinkkisempi juttu. Kun paloturvallisuusraja tulee vastaan, eivät järjestäjät ymmärtääkseni voi muuta kuin panna ovet kiinni. Enempää väkeä ei vaan saa päästää sisään. Ja, koska talvitapahtumassa pysytään enemmän sisällä, ei tuon jälkeen ole ulos jääneillä pahemmin coniin asiaa. Trafiikki ulos ymmärtääkseni aika paljon hitaampaa kuin kesällä, joten ulkona voi joutua värjöttelemään tunnin jos toisenkin jos sisään mielii. Mikä kieltämättä voi niinsanotusti ottaa päähän, jos on tullut Ivalosta asti etelä-Suomeen conia varten.

Moista ongelmaa ei onneksi ole koskaan tullut vielä suomalaisessa talviconissa vastaan. Toivottavasti moista ei koskaan myöskään tapahdu, koska silloin jää moni conkävijä hemmetin happamaksi, järjestäjille tulee paskaa niskaan oikein urakalla, ja pahimmassa tapauksessa joku vähän ajattelemattomampi coninkävijä voi kylmettyä pahemman kerran. Näin kärjistäen, painajaisskenaario on iltalehden lööppi “13-vuotias paleltui kuoliaaksi jonottaessaan japanilaisia piirrettyjä”.

Nyt, talviconien järjestäjät. Onko kenelläkään A) tarkempaa tietoa siitä kuinka tyhmiä piruja juuri maalasin seinälle, ja B) mitään ratkaisua mietittynä jos ovet oikeasti pitää iskeä kiinni?

– nixu

Cosplay-kehitysideoita

Posted August 3rd, 2008 by Kyuu Eturautti
Categories: Cosplay, Järjestäminen, Tekniikka

Koska erään oudon pukuhippitapahtuman johdosta iso osa aktiiveista viettää aikaansa Otakuniemen synkkyydessä, CFT:n seuraava kokous on lykätty hieman eteenpäin. Väliin jäävää aikaa voi hyötykäyttää esimerkiksi heittämällä ilmalle viimeaikaisia cosplayn kehitysideoita, jotta niitä ehditään sulatella ennen kokousteluja. Nämä ovat aivan puhtaasti omia ajatusten juoksuja, joihin on tullut ideaa joko conikävijöiltä, sponsoreilta, tekijöiltä tai tyrnimehusta. Idea ei ole koittaa ideoida tässä kaikesta kaikkea, ainoastaan heittää pari ideaa ilmoille.

Show vs kisa

Nuoret kävijät ja etenkin heidän vanhemmat ovat voimakkaimmin kiitelleet Cosplay Finland Tourin pehmeää linjaa. Voittajien valinta on jätetty tuomareille vapaaehtoiseksi, lavakammoa on koitettu pehmentää erilaisin opastuksin sekä kertauksin ja muitakin pieniä kevennyksiä on otettu käyttöön. Tällaisen nk. show-henkisyyden etuja on nautittu eri tapahtumissa ja kenties se on osaltaan auttanut yhä nuorenevia cosplay-pukuilijoita tulemaan mukaan myös lavalle.

Toisaalta, moni cosplayn pitkäaikainen harrastaja on valitellut, suoraan erästä lainaten, verenhimoisen voitontaistelun puutetta. Voittaja pitäisi löytää, kynnystä pitäisi olla ja muutenkin haastetta pitäisi saada lisää lavalle. Tämäkin näkökanta on ymmärrettävää. Vaikka kisassa alkaakin olemaan ensikertalaisia yli puolet jo säännöllisesti, ei veteraanikaartin asemaakaan voi unohtaa.

Yksi simppeli ratkaisu on jakaa kisaohjelma kahtia. Ensin on show-kategoria, jossa kynnys on matala, kenties voi tulla kaverin kanssa lavalle, ei ehkäpä vaadita lähdekuvaa, ei etsitä voittajaa ja niin edelleen. Pieniä kunniamainintoja voi jakaa hienoista saavutuksista, mutta tarkoitus ei ole voittaa. Show-puolelle voisi kenties myös ilmoittautua vielä tapahtumapäivänäkin paikan päällä. Vastaavasti kisakategoriassa kysellään huomattavasti enemmän, etsitään voittajia, kenties otetaan yleisöäänestystäkin yleisemmin mukaan ja palkinnoissakin voisi olla vaikkapa jonkin arvoisia lahjakortteja. On myös esitetty, että kisakategoriassa voisi olla pieni osallistumismaksu. Tämäkin on mahdollista, joskin sillä ei juurikaan kuluja katettaisi, mutta tarkoitus ilmeisesti olisikin vain nostaa kynnystä hieman.

CFT:n rooli

On tullut yhä selvemmäksi, että eri paikoissa, eri henkilöt haluavat tehdä erinäköisiä coneja. Tämä on lähtökohtana mitä mainioin ja kenties CFT:n olisi mahdollista tukea sitä hieman samoin kun Animeunionin tekniikka tuki yhdistyksiä aikanaan. Sen sijaan että koitettaisiin esimerkiksi 100% vuosiäänestystä (joka viime vuoden osalta on yhä aktiivihenkilön pahan sairastumisen vuoksi ongelmissa), keskityttäisiin tarjoamaan työkaluja käyttöön. Toisessa Kikuconissa näin jo tehtiinkin – CFT ei puuttunut kisajärjestelyihin, ainoastaan lainasi ilmojärjestelmää. Vastaavaa voisi viedä pidemmälle. Tämä edellyttäisi hieman käyttöoikeusjärjestelmään päivitystä ja hieman sanamuotojen sörkintää (kilpailu->tapahtuma tjsp), mutta muilta osin malli pitkälti toimii. Automaattiset numerolaput ja kunniakirjat voi tehdä omille sivupohjilleen, lähdekuva-slidet saa nykyään napin painalluksella, muita raportteja on jo reilusti eri tyyppejä vastaamaan isoon osaan tarpeista ja eri raportteja voi myös kustomoida CSV-tulosteen pohjalta. Tämän myötä con voisi valita oman tyylinsä aika lailla täydellisesti, niin sääntöjen, kysyttävien kysymysten kuin graafisen ulkoasun osaltakin. Tekniikkavastaavaa tarvittaisiin vain oikeuksien säätämiseen jonka jälkeen säädöt olisivat conin oman cosplay-vastaavan käsissä.

Tämä ei toki poissulje mahdollisuutta, että CF/CFT:n aktiivit osallistuvat conissa johonkin cosplay-järjestelyihin. Samoja henkilöitä on nähty useastikin myös CFT:n ulkopuolisissa kisoissa, joten tässä tuskin on mitään ongelmaa. Toisaalta, yllämainitussa Kikuconissa kaikki järjestäjät olivat paikallisia. Kuitenkin lopputuloksen etuna olisi säästetty aika – perustuen aika moneen käsin tehtyyn cosplay-kisaan, tiedon käsittely ja säätely on melko kivuliasta puuhaa. Sen tekee kerran, mutta toisella kertaa toivoisi jo pääsevänsä vähemmällä. Toki, aina on vaihtoehtona kisailu, jossa ei ole minkäänlaista ilmoittautumiskäytäntöä, paikan päällä tai ennakkoon, jolloin tämä on melko tarpeetonta. En kuitenkaan usko täysin ennakkoilmoittautumisten poistumiseen aivan pian.

Ylläolevaan voisi yhdistellä Animecon’08:n Aniki/AU miitingissä ehdotettuun lainatarvikewikiin, jota olen koittanut aloitellakin. Oman kokemukseni mukaan hyödyllisiä lainatarpeita kisoissa ovat kannettavat tietokoneet, A-kyltit, kirjoitusalustat, kynät ja mahdollisesti kuvauskalustoa tai kuvausstudion tarpeita. Ainoa iso puute tarpeistossa on kuvaustausta, jonka vaihtoehtoja pitää tutkiskella budjetin realiteettien lomassa.

Kuvauspalvelusta

Tracon III:n kuvauspalvelu oli melko hiljainen ja kuulemani mukaan Nekocon II:ssakin sen suosio jäi myöskin melko pieneksi. En tiedä, oliko syynä tapahtuman koko/nimi, kuvauspalvelun varustetaso vai ennakkomarkkinointi, mutta Animecon’08:ssa kuvauspalvelussa kävi varsin tiuhaan monen näköisiä kuvattavia. Palvelulle on siis kysyntää ja näkisin että sitä kannattaa jatkaa. Tämä on myös yksi mahdollinen ratkaisu kuvauskaaoksen helpotukseen, etenkin jos vierellä on myös tilaa extempore-kuvaajille. Kuvaajilta saamani briiffin mukaan tähän tarvitaan lähinnä ennakkoon sovittu aikataulu ja tarpeistoa hieman. Alueen ei tarvitse olla iso, mutta sen verran sivuille ja taakse tilaa että studiosalamat saa sijoiteltua fiksusti. Kuvaustausta on hyväksi, mutta ilmankin pärjää jos on tasaisen värinen, mieluusti ei valkoinen seinä. Alue pitäisi saada melko pimeäksi, joka onnistui Tampere-Talossa ruuvaamalla muutama loisteputki läheltä irti. Vänkärin saaminen paikalle kuvaajan avuksi on hyväksi.

-Kyuu

Väärinymmärryksiä?

Posted July 30th, 2008 by Kyuu Eturautti
Categories: Animeunioni, Conit, Saarnat

Todellakin, Tamperelainen conitempaus tuli ja meni. Fiilis on varsin hyvä, ehkäpä ennen kaikkea siksi että animehäröilyn saaminen Tampere-Taloon oli monen Hidoin perustajan unelma jo lähemmäs vuosikymmenen ajan. Omalta osaltani conissa mukavaa oli backstage – cosplay-kisaajille oli tilaa, valoa, ilmaa ja vettä sekä vielä mahdollisuus katsella lavaohjelmaa ruudulta menemättä katsomoon. Lisäksi nautin ihmisten kiduttamisesta laulamalla (kiitos tulostiedoista Niidelille ja Gortefille), Mochanin myyntipöydästä ja Elinan sukupuolen kyseenalaistamisesta. Tukevimmin minulle jäi kuitenkin käteen vihje, jonka olemme kaikki kuulleet mutta johon emme aina usko – nettihuhu ei ole aina koko totuus.

Tilannehan siis oli se, että olin sekä paneelissa että miitissä eeppisen veriviholliseni Tsubasan kanssa. Verinen viha ilmeni mm. siten että keskustelimme aiheista, kuuntelimme toistemme kommentteja ja olimme vieläpä samaa mieltä muutamista aiheista. Henkilö, joka nettifaktojen(tm) mukaan tekee sivutyökseen voodoo-nukkeja minusta sekä tähtäilee mannertenvälisiä ohjuksia Multisiltaan, oli onnistunut cosplayaamaan hyvin tehokkaasti aivan tavallista aktiivista harrastajaa. Mitä ihmettä?

En aio väittää, etteikö oltaisi eri mieltä tai etteikö fandomissa olisi paljonkin eriäviä mielipiteitä. En myöskään sitä, ettemmekö varmaan molemmat olisi sanoneet jotain jälkikäteen katsottuna äärimmäisen tyhmää. Väitän kuitenkin omaan näkökulmaani perustuen, että meillä on molemmilla halua tehdä juttuja suomalaiselle animefandomille, tyylin ollessa luonnollisesti vapaa. Näkökulma voi olla yksipuolinen, mutta minä en ainakaan suostu nimeämään viholliseksi henkilöä, joka puhaltaa samaan hiileen. Joku muu on tuota termiä lanseerannut minua kovemmin, kanavilla joissa en itse ole ollut läsnä.

Minä en aio ottaa kunniaa enkä vastuuta kaikesta mitä maamme fandomissa on tapahtunut tähän asti. Se, että joku on eri mieltä tehdyistä asioista ei tarkoita ettäkö syyttävä tai kiittävä sormi osuisi aina samaan paikkaan. Viimeisen kymmenen vuotta asioita on tehty yhdessä ja olenkin paljon mielummin kollektiivisen fandom-konseptin kannattaja. On kuitenkin pari asiaa, jossa olen ehkäpä normaalia tehokkaammin saanut kantapäähäni tungettua terävän vihjeen. Animeconin 2007 yhteydessä kykyni lähdekritiikkiin jäi väärien housujen taskuun, kun liian monesta suunnasta tuli liian paljon väärää tietoa conin järjestelyistä. Loppujen lopuksi haitta oli pieni ja myöhemmin korjattu osaltani, mutta ketuttaa se silti.

Kategoriassa Animeunioni kritisoin ehkä eniten itseäni siitä, että uskoin aivan liian sokeasti Tekijänoikeuden Tiedotus- ja valvontakeskukseen. Moni sääntö tai toimintatapojen ehdotus tulivat suoraan heiltä ja nyt viksumpana tajuan, että heillä on hyvin vähän tekemistä reaalimaailman kanssa. Maalaisjärjen tekemät rajat tekijänoikeusjutuissa ovat paljon selkeämpiä ja inhimillisempiä. Eipä tunnu oikeuden omistajillakaan olevan mitään sitä vastaan. Helpotusta synteihin olen koittanut hakea järkkäämällä tilat erään hippiliikkeen perustuskokoukselle ja tukemalla heidän pöytävuokraa äskeisessä conissa.

Asiahan ei kuulu minulle tippaakaan jos henkilöt haluavat olla irkissä, foorumeilla tai multsun pubissa eri mieltä asioista. Esitän kuitenkin toiveen, että tapelkaa minusta vain jos asia liittyy jotenkin minuun. Tai sitten olen ymmärtänyt asian aivan väärin ja konseptiin liittyy salarakkaita, mustasukkaisuutta sekä muita Olavi Virran esityksiä. Jos kuitenkin aiheena ovat männä vuosien mysteerit, ehdotan liikkumista eteenpäin. En oikein jaksa uskoa, että tässä harrastuksessa on ketään aktiivisesti puuhannutta joka ei katuisi yhtä jos toistakin menneisyydessä tekemäänsä tai sanomaansa. Hampaankoloni on jo melkoisen tyhjä, sillä filosofiaani kuuluu tekemisen arvostaminen ja siihen kuuluvien inhimillisten virheiden ymmärtäminen.

Terkkuja Tampereelta. Meillä oli tuossa äsken coni. Terkkuja muualle Suomeen, tehkääpä tekin coni. Ai kas, olette jo tekemässä. Kuten tuon tuosta aiemminkin, olen edelleenkin kykenevä käymään paikalla vieraana tai ohjelmantekijänä jos terveys antaa myöden. Luennointi, panelointi ja tekniikkasäätö ovat suosikkilistallani paljon monitoimisäätäjän hommia korkeammalla. Siksi ehkä pidänkin maamme sarjisfestareista niin paljon.

PS. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että Tsubasa on kuitenkin ennen kaikkea minulle yksi suosikkimangoistani ja vasta toissijaisesti monitoimisäätäjän nimi.

After-con 08, eli tapahtuman jälkeisiä tunnelmia

Posted July 28th, 2008 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Animecon, Conit, Järjestäminen

Finncon/Animecon 08 on sitten takanapäin. 08 coni oli ainakin omalta osaltani pääosin onnistunut kokemus. Olin etukäteen vähän huolissani, lähinnä sen takia että Satu jäi 7 viikkoisen vauvan kanssa kotiin. Tampereelta olisi ollut hiukan vaikea lähteä apuun hätätilanteessa. Kaikki onneksi meni kotona ihan hyvin.

Conissa sattui ja tapahtui taas kaikenlaista. Päälimmäisenä minulle jäi mieleen oma julkinen irtisanoutumiseni animefandomista sekä lukuisat kerrankin rakentavat keskustelut animefandomin tulevaisuudesta sekä Finnconin ja Animeconin yhteiselon jatkosta.

Animefandomista scififandomiin

Animefandom katsoo peiliin -paneelissa sanoin julkisesti etten enään koe kuuluvani animfandomin piiriin. Tämä johtopäätös on kypsynyt mielessäni viimeisen kenties noin vuoden aikana. En ole vuosikausiin osallistunut yhdenkään animeyhdistyksen toimintaan tai mihinkään animetapahtumaan Animeconia ja Traconia lukuunottamatta.

En myöskään koe, että olisin osallistunut minkään animefanien virtuaaliyhteisön, keskustelupalstan, irkkikanavan tai kaveriporukan toimintaan millään merkittävällä tavalla. Toki vielä jonkin verran vaikutan joillain foorumeilla, kuten aniki.fi:ssä, mutta sekin on hyvin vähäistä. Harvemmin koen osallistuvani keskusteluun; yleensä jos jotain kirjoitan on kyseessä jokin huomaamani uutinen tai sivukommentti muiden keskusteluun. En koe moista minään fandomtoimintana.

Olen myös sitä mieltä, että minulla on yhä vähemmän ja vähemmän yhteistä fandomin toimintaan osallistuvien animefanien kanssa. Minulla ei ole oikeastaan enään hajuakaan siitä, mitä eri yhdistyksissä ja yhteisöissä tapahtuu. En myöskään koe, että minulla olisi mitään yhteistä animeyhdistysten aktiivien kanssa, saatika sitten Tampere-talon ulkopuolella pyörineiden tuhansien cosplayereiden kanssa. Ainoa yhteyteni fandomin toimintaan tuntuu olevan ne kaverini, jotka yhä jaksavat animefandomin eteen asioita tehdä.

En myöskään koe mitään tarvetta yrittää aktiivisesti luoda uusia kontakteja animefaneihin tai pyrkiä toimimaan animefandomin hyväksi. Lähinnä koen olevani yhä enemmän ulkopuolinen, joka jaksaa kommentoida lähinnä siksi, että yhä pitää fanitoiminnasta yleisesti.

On totta, että olen mukana tekemässä ensi vuoden Finncon/Animeconia. On myös totta, että coniteassa minua pidetään lähinnä animepuolen ihmisenä, ja yritän välillä myös sellaisena esiintyä. Totuus kuitenkin on, että minua kiinnostaa animepuolen tekeminen itse yhä vähemmän ja vähemmän. Ideoita jaksan yhä keksiä ja yrittää ylipuhua muita niitä toteuttamaan, vaihtelevalla menestyksellä. Lisäksi conin tekeminen kokonaisuutena jaksaa yhä kiinnostaa, mutta silloin en rupea erottelemaan onko kysymyksessä anime- vai scifipuolen työ. Jokin infopiste tai tilankäyttö on suunniteltava riippumatta aiheesta.

En myöskään pidä Japan pop-lehteen kirjoittamista fanitoimintana, koska siitä minulle maksetaan.

Sen sijaan koen koko ajan enemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta scififanien, ja varsinkin Helsingin scifimafian kanssa. Siellä on minun kaltaisiani ihmisiä. Oluesta pitäviä hulluja, jotka haluavat parantaa maailmaa tuopin ääressä, ja joilla on jälkikasvua. Heidän seurassaan koen viihtyväni. Kaipa olen palannut juurilleni, koska Manga ja anime yhdistyksen toiminta oli silloin aikoinaan kun animefandomiin tutustuin juuri samankaltaista. Silloin ei tosin kenelläkään vielä tainnut olla jälkikasvua.

Nykyään, jos minun pitäisi itseäni kuvailla, olisin kai lähinnä animea katsova fani, joka pyörii enemmänkin scifipiireissä.

Animecon, Finncon ja niiden yhteistyö

Aina joskus, varsinkin conien yhteydessä, nousee erinäisissä keskusteluissa esille se, onko Finnconia ja Animeconia enään tarvetta/halua/järkeä/tms. järjestää yhdessä. Tänä vuonna kuitenkin kävin mielestäni ensimmäistä kertaa järkeviä ja rakentavia keskusteluja aiheesta. Siellä esitettiin muitankin kuin mielipidesyitä tapahtumien erottamiseen tai yhdessä pitämiseen.

Erillisiksi!

Tähtivaeltajan päätoimittaja Toni Jerrman nosti esiin sen erittäin hyvän pointin. Jos con jatkaa nykyistä laajenemistaan ei yhteistapahtumaa voida nykymuodossaan enään kauaa järjestää. Tästä maasta ei enään löydy riittävän suurta tilaa, joka olisi conin budjetin tai vapaaehtoistoiminnalla pyöritetyn tapahtuman toteutuskyvyn rajoissa. Ja pääsymaksuhan ei ole vaihtoehto niin kauan kuin tapahtumat ovat yhdessä, koska Finncon on ilmainen. Piste. Tampere-talo on hemmetin iso paikka. Silti, vaikka ulkona oli erittäin hyvä sää, talo saatiin ahdettua niin täyteen, että toisen kerroksen käytävällä ei yksinkertaisesti pystynyt liikkumaan kuin puhtaalla änkeämisellä ja röyhkeydellä. Jos kesken kaiken olisi alkanut satamaan, olisi käsissä ollut puhdas katastrofi, kun puistossa viikonlopun viettänyt cosplay-meri olisi pyrkinyt sisätiloihin.

Animecon on myös palvellut alkuperäisen tehtävänsä. Animefandomissa on väkeä, jotka osaavat järjestää coneja, ja tämä tieto selvästikin siirtyy kokeneemmilta faneilta kokemattomammille. Esimerkiksi Nekocon todistaa sen, että animeväki osaa aivan hyvin tehdä suuren yleisötapahtuman. Tilanne ei todellakaan ollut tämä vuonna 2003, kun Animecon järjestettiin toista kertaa, puhumattakaan ensimmäisestä conista silloin 9 vuotta sitten. Toiseksi, anime ja manga on tullut tässä maassa varsinkin nuorison keskuudessa erittäin tunnetuksi. Animeconia ei siis tarvitse enään pitää Finnconin yhteydessä, jotta conien järjestämisestä enemmän tietävät scififanit voisivat siirtää hiljaista tietoa animeväelle, eikä Animecon ole enään “sellainen kiva pieni oheisjuttu”, jonka voi helposti järjestää Finnconin yhteydessä.

Animeconin koko alkaa nykyään olla Finnconille rasite tietyssä mielessä. Tapahtuma tarvitsee paljon suuremmat tilat sen takia, ja animeväen näkyvyyden ja heidän aiheuttamansa tungoksen takia monet scififanit tuntevat itsensä ulkopuolisiksi omassa tapahtumassaan. Vastaavaa “animekakarat pois”-puhetta on toki kuulunut aikaisemminkin, mutta nyt koen että puhujilla alkaa olla muitakin perusteluita kuin “koska mä en niitä tänne halua”. On inhoittavaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi tapahtumassa, joka ennen oli se tärkein oman väen juttu. Nyt, kun Finncon on täynnä animeväkeä, joiden värikkäiden pukujen merkityksestä ei scifisteillä ole hajuakaan, heille tulee helposti eksynyt olo.

Yhteen!

Animefanien ja scifistien välinen ristiriita ei kuitenkaan ole mikään ennenkuulumaton tai ainutkertainen asia. Scififandom on kokenut vastaavaa jo kauan sitten esimerkiksi Star Trekin yhteydessä. Trekkereillä oli se niiden oma juttu, ne pukeutuivat hassusti ja niitä tuntui yht’äkkiä ilmestyvän ovista ja ikkunoista. Samoin roolipeliskenessä koettiin samanlainen ilmiö, kun larppaajateinejä alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella. Erityisesti tämä jälkimmäinen esimerkki muistuttaa nykytilannetta, koska silloinkin eri ryhmien välillä oli kohtuullisen suuri ikäero.

Ropeconin larppaajateini”ongelma” ratkesi itsessään ajan kuluessa. Ihmiset nimittäin tuppaavat kasvamaan, joten 16-vuotias ärsyttävä teinilarppaaja tai cosplayhilluja on parissa conissa kasvanut 18-vuotiaaksi innokkaaksi conintekijäksi (tai vaihtanut harrastusta, tai ainakin rauhoittunut vähän). Kohtuu nopeasti siis tästä ärsyttävien kakaroiden laumasta kasvavat ne tulevaisuuden conien tekijät, jotka jatkavat tämän päivän conitealaisten työtä.

Lisäksi fandomin piirissä on suuri määrä ihmisiä, joita kiinnostaa sekä scifi että anime. Monet heistä tällä hetkellä tekevät coneja. Jos tapahtumat erotettaisiin, heiltä tuskin riittäisi energiaa molempien tapahtumien tekemiseen, jolloin kumpikin tapahtuma kärsisi kun tekijöitä olisi vähemmän. Tämä on varsinkin ongelma järjestyksenvalvojapuolella, koska tässä maassa ei tietääkseni ole vielä ollut ainuttakaan fandomtapahtumaa, jossa olisi ollut riittävästi kortillisia järjestyksenvalvojia. Lisäksi tapahtumalla, jolla on kaksi nimeä ja useampi virallinen järjestävä taho on helpompi hakea rahaa joiltain tahoilta. Se vaikuttaa suuremmalta ja tärkeämmältä.

Tulevaisuus näyttää, miten asiat kehittyvät. Ensi vuonna tapahtumat ovat yhdessä, ja toivottavasti Kaapelitehtaan suuri merikaapelihalli riittää paikalle saapuvalle väenpaljoudelle. 2010 Finncon on ehkä Jyväskylässä, eikä kukaan taida tietää onko siinä yhteydessä Animeconia vai ei. 2011 conit ovat näillä näkymin yhdessä Turussa. Kuitenkin, jos joku taho haluaa järjestää Animeconin erillään Finnconista, voi moinen hyvinkin olla mahdollista. Ensimmäisenä kannattanee ottaa yhteyttä Jyväskylään ja kysyä mikä on paikallisten scifi- ja animeseurojen väen tilanne. Tai, jos asiaa haluaa tehdä pidemmällä aikavälillä, voi ruveta miettimään miten con järjestettäisiin vuonna 2012.

On tietenkin myös mahdollista, että Animecon jätetään jossain vaiheessa telakalle joko kokonaan tai joksikin ajaksi. Animetapahtumia alkaa tässä maassa nykyään olla joka paikassa, joten tuskin animeconin katoaminen kauheasti tuntuisi missään. Enintään muiden tapahtumien yleisömäärät kasvaisivat. Eikä anime varmaan koskaan Finnconista kokonaan katoa, vaikka tapahtumat erotettaisiinkin. Animessa ja mangassa kun kuitenkin on suuret määrät scifiä ja fantasiaa.

Oli miten oli, tällä hetkellä olo on sellainen, etten vuoden 2009 jälkeen aio conien suunnitteluun ja etukäteisjärjestelyihin enää osallistua. Ohjelmaa varmaan yhä väännän. Mutta katsotaan uudestaan sitten reilun vuoden kuluttua.

– Nixu

muokkaus: Jyväskylän rautarouva ipan antamien tietojen mukaan sekä Finncon että Animecon ovat vuonna 2010 Jyväskylässä. Eli jos haluaa tehdä sen oman Animeconin täysin erillään scifihäröilystä, kannattaa alkaa varaamaan vuotta 2012 NYT. Sitä ennen se ei näillä näkymin ole mahdollista.

Fanzinet ja dinosaurusten aika

Posted July 18th, 2008 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Historia

Otaku-lehti on sitten lopetettu (ei sinänsä, että moinen olisi enää tänä interwebin aikana uutinen kenellekään. Enintään Vanhanen…). Tässä yhteydessä haluan nostaa lehden päätoimittajalle hattua. Tsubasa jaksoi vääntää lehteä useita vuosia, yhdentoista numeron ajan, ja parhaimmillaan 4 numeroa vuodessa. Moinen on aikamoinen saavutus jo itsessään, fanzinen tekeminen on nimittäin pidemmän päälle aika raskasta ja aikaavievää puuhaa. Tapaus kuitenkin antaa minulle oivan tilaisuuden muistella menneitä, koska tämän maan kolmesta ensimmäisestä animeyhdistyksestä kaksi julkaisi aikoinaan omaa fanzineä. Lienee kohtalon ivaa, että noista kolmesta on elossa nykyään vain se, joka ei moiseen ryhtynyt. Mutta kuitenkin, kerääntykääpäs tänne päin nuoret. Vanha luolamies haluaa kertoa ajoista muinaisista, kun dinosaurukset yhä kulkivat päällä maan, animea sai vain videokaseteilla, eikä vertaisverkoistakaan oltu vielä kuultu.

Animen harrastajayhteisö alkoi järjestäytyä tässä maassa vuoden 1995 loppupuolella. Vuoden viimeisten kuukausien ja seuraavan ensimmäisten aikana syntyi maahan kokonaista kolme animeyhdistystä. Helsingissä toimintansa aloitti Manga ja anime yhdistys MAY ry, Espoon Otaniemeen syntyi Otakut, ja Turun seudulle Finland’s Anime and Manga Society FAMS. Mikäli muistan eräät tuopin ääressä käydyt keskustelut oikein, oli aktiivien kesken kränää jo tuolloin. Yksi syy Otakutin synnylle oli muistaakseni se, että osa porukasta ei tullut toimeen keskenään. Niinpä ne, jotka eivät MAYhyn mahtuneet perustivat oman yhdistyksen. Lisäksi jotkut MAYn silmäätekevät katsoivat FAMSin toimintaa hiukan kieroon, lähinnä johtuen FAMSin kovin suuresta vuotuisesta jäsenmaksusta. Heidän mielestään jäsenmaksu oli rahastusta ja FAMSin videolevitystoimintaa tehtiin voitonhakuisesti. Totuudesta on nykyään enää vaikea sanoa mitään.

Virallisesti kai FAMS syntyi ensin; löysin kovalevyni kätköistä yhdistystä käsittelevän dokumentin, jonka mukaan FAMS perustettiin 14.12.1995. Otakut taas kertoo omilla sivuillaan syntyneensä toukokuussa 1996 ja PRH:n sivujen mukaan MAY ry pääsi ensi kerran yhdistysrekisteriin vasta 7.3.1997. Tämä ei tietenkään kerro koko totuutta. FAMS oli aina täysin epävirallinen, joten sen perustamiseen riitti päätös yhdistyksen perustamisesta, kun taas Otakut ja MAY ovat virallisempia tahoja, joten niiden perustamiseen tarvittiin byrokratiaa. Perustyö kaikkiin tehtiin kuitenkin loppuvuodesta 1995 ja/tai alkuvuodesta 1996.

Yhdistykset olivat toimintatavoiltaan hyvin erilaisia. FAMS keskittyi lähinnä fansubien levittämiseen. 100 markan vuotuista jäsenmaksua vastaan sai FAMSin kirjastosta tilata kerralla kahden nauhan verran fansubeja. Jokainen tilaus maksoi vielä erikseen noin 100 markan verran. Fansubien levittämisen lisäksi yhdistys myös julkaisi Akikaze-nimistä fanzineä suhteellisen epäsäännöllisesti. MAY kopioi toimitapansa Helsingin science fiction seuralta. Toimintaan kuului säännölliset tapaamiset baari Chaplinissa joka toinen viikko, ja jäsentiedotteiden sekä oman Kanhoku-fanzinen julkaiseminen. Otakut taas keskittyi, varsinkin alkuaikoina, animen katseluun Teknillisen korkeakoulun luentosaleissa. Myöhemmin toiminta monipuolistui.

FAMSin taru loppui ensin. Toiminta perustui hyvin pitkälti VHS-fansubien jakeluun. Fansub-kirjaston ylläpitäjä (käytännössä, koska yhdistystä ei virallisesti ollut olemassa, myös sen omistaja) kuoli kesällä 2002, ja yhdistyksen toiminta lopahti käytännössä siihen. Akikaze-fanzine oli tuossa vaiheessa jo lehtenä kuollut, mutta sitä yritettiin pitää jonkin aikaa elossa internet-versiona. Sielläkin aktiviteetti loppui marraskuussa 2002.

MAYn suuruuden aikaa olivat vuodet 1996-1999, noin suunnilleen. Tällöin yhdistyksen perustajat jaksoivat vielä tehdä asioita, joten yhdistys toimi. Vähitellen homman pyörittäminen kuitenkin poltti perustajat loppuun yksi toisensa jälkeen, eikä uutta verta löytynyt riittävästi. Täten MAY vähitellen hiipui 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Viimeinen Kanhokun numero ilmestyi vuonna 2004, ja verkkosivujen viimeiset merkinnät ovat vuodelta 2006. Teoriassa yhdistys on kai yhä olemassa, mutta käytännössä ei varmaankaan ole yhtään mitään tapahtunut vuosiin.

Otakut mennä porskuttaa yhä.

Aikoina muinaisina oli maailma hyvin, hyvin erilainen kuin nyt. Kun itse tulin mukaan toimintaan (muistaakseni) vuonna 1997 oli harrastajakunta lähes 100% miespuolisia ja paria poikkeusta lukuunottamatta täysikäisiä. Näin hiukan kärjistäen: kaikilla oli parta ja mustata vaatteet. Kaiken kaikkiaan tuolloin MAYn tapaamisissa kävi sellaiset 15-20 henkeä. Mikä käytännössä tarkoitti, että aktiivinen harrastajakunta siellä päin oli se 15-20 henkeä. Otakutin videoilloissa kävi ehkä toinen mokoma, onneksi sentään pääosin eri henkilöitä. Naisharrastajat, harrastajatapahtumat, cosplay, kotimaiset julkaisut ja muut olivat jotain, mitä tapahtui jossain suuressa maailmassa. Eikä niitä osattu ikinä odottaa tänne pohjolan perukoille. Fansubit tuolloin olivat yhä jostain kaukaa tilattavia VHS-nauhoja (tai FAMSin N:nnen sukupolven VHS-kopioita), internetin animeyhteisö oli paljon nykyistä pienempi, hajanaisempi ja hiljaisempi ja niin edelleen.

Pieniä etukäteismerkkejä muutoksesta alkoi tosin nähdä jo ennen vuotta 2000. Ensimmäiset alaikäiset ja ensimmäiset naispuoliset harrastajat uskaltautuivat mukaan, ensimmäinen animecon järjestettiin vuonna 1999, Like aloitti pitkäksi paisuneen Akira-projektinsa ja Castle Communications yritti tuoda animea maahan.

Toisaalta: ensimmäisessä conissa oli suunnilleen enemmän esiintyjiä kuin yleisöä, Liken Akiran julkaisu keskeytyi pitkäksi aikaa vuoden 1998 tienoilla, ja Castlen animejulkaisut loppuivat nekin lyhyeen. Harrastajayhteisön silloisen tilan tiivisti parhaiten eräs ensimmäisen Animeconin fandompaneelin panelisti: “Fandom olis ihan kiva juttu niin sitten olis joku jolta lainata uudet animet”.

Onneksi ensimmäisen Animeconin jälkeen tapahtui paljon. Turkuun oli jo Turun animeseura perustettu conin tekemisen yhteydessä. Sittemmin syntyi Tampereelle Hidoi, Helsingin yliopiston yhteyteen YAMA, internetin ihmemaahan Kupoli, ja vähitellen seuroja alkoi olla kuin sieniä sateella. Sitten koitti kevät 2002 ja Otakut päätti juhlistaa kuusivuotista taivaltaan vuosijuhlilla, joihin kutsuttiin edustajat myös muista seuroista. Noiden bileiden takia sitten syntyi Animeunioni ja kaikki hyvä, paha, ruma ja kaunis mitä se sai aikaan. Kun vuonna 2003 Animecon herätettiin henkiin oli maailma jo aika erilainen kuin edellisen tapahtuman aikana. Mangaa kioskissa! Eduskunta takajaloillaan! Conissa yleisöä! Ja tyttöjä! Ja kauhea kasa alaikäisiä! zOMGtehREI!

Entäs ne fanzinet sitten?

Mutta eiköhän tuo riitä muistelosta, Fanzineistahan tässä piti kai puhua. Ainakin vähän. Tongin arkistojani ja löysin ainakin toivottavasti täydelliset Akikaze- ja Kanhoku-kokoelmani. Akikazea minulta löytyi kuusi numeroa neljän vuoden ajalta, Kanhokua taas 15 numeroa kahdeksan vuoden ajalta. Lisäksi samasta pinosta löytyi muutama hassu Otakun irtonumerokin. Lienevät moiset saapuneet talouteen reittiä X, koska itse en muista koskaan Otakua hankkineeni.

Lehtiä pläräämällä niiden erot nousevat aika selvästi esille. Akikaze mustavalkokansineen ja suttuisine kuvineen on ulkonäöltään selkeä häviäjä. Taitto on alkeellista ja lehti näyttää b-luokan kopiokoneella monisteltulta. Kyseessä on siis ehta-aito fanzine sanan kaikissa merkityksissä. Amatöörien amatöörejä varten tekemä lehti, jossa ulkonäköön on panostettu juuri sen verran kuin on tarve. Sisältö on kaikissa lehden numeroissa aika lailla samansuuntaista. Lyhyt pääkirjoitus, sen jälkeen sivun tai parin uutispalsta ja loppulehti lähinnä täynnä anime- ja manga-arvosteluja. Mukaan on näköjään päässyt pari arvostelua muistakin jutuista, sekä nimimerkki ketun löpinöitä erinäköisistä asioista. Eli siis ihan oikea pakinantapainen vakiopalsta. Ensimmäinen numero ilmestyi syksyllä 1996, viimeinen (alku)talvella 2000.

Kanhoku on ulkonäöltään kenties hitusen Akikazea vakuuttavampi, lähinnä värikansien takia. Lisäksi Kanhokun logon on suunnitellut joku, jolla selvästikin on ollut edes vähän silmää asialle ja logokuva on muistettu tallettaa riittävän suurena tiedostona jotta se näyttää hyvältä painettunakin. Akikazen logo taas näyttää aika tuhruiselta. Sisäpuolelle kurkistettaessa oleellisia eroja ei kauheasti ole. Kanhoku on Akikazea paksumpi. Arvostelut ovat pidempiä mutta toisaalta sisältävät kaiken maailman turhaa tauhkaa, kuten henkilöhahmolistauksia. Vakiopalstoja ei ole yhtä lyhyeksi jäänyttä yritystä lukuunottamatta, ja sisältö on näin yleisesti ottaen aikamoista sillisalaattia. Sisällysluettelo sentään on, mikä vähän helpottaa lehtien pläräämistä. Kuvat ovat ehkä vähän Akikazea selkeämpiä, mutta taitto puolestaan jopa amatöörimäisempi. Joissain Kanhokun numeroissa on kuitenkin myös juttuja, joissa on jo ollut hiukan yritystä mukana. Suomen ensimmäisestä Animeconista (Turku, 1999) on pieni conraportti, Castle Communicationsin yhtä animekääntäjää on haastateltu ja niin edelleen. Yleistaso on kuitenkin pysynyt tiukan amatöörimäisenä ihan lehden loppuun asti. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1996, viimeinen vuonna 2004. Itse toimitin Kanhokua muistaakseni puolisen tusinaa numeroa vuosien 1999 ja 2003 välillä. Ne olivat ihan yhtä amatöörimäisiä kuin muutkin lehden numerot.

Otakussa on kolmikosta selkeästi eniten yritystä. Taitossa on käytetty muutakin kuin PageMakerin oletusarvoja, ja siihen on kopioitu yksityiskohtia ihan oikeista lehdistä. Esimerkiksi tekstissä on käytetty korostuksia. Alkupään numerot ovat hapuilevia, mutta selkeästikin kehitystä on tapahtunut vuosien kuluessa. Tosin, kun käytössä on tasan kolme numeroa, joista kaksi ovat lehden ensimmäisestä vuosikerrasta, on vähän vaikea sanoa mitään lopullista. Jutuissakin vaikuttaisi olevan vähän enemmän monipuolisuutta kuin aikaisemmissa fanzineissä: on raportteja, haastatteluja, historiajuttuja ja muita sen pakollisen arvostelurumban lisäksi. Toisaalta Otakun ilmestyessä oli maailma hiukan erilainen kuin aikaisempien lehtien, joten toimituksella oli kenties hiukan paremmat mahdollisuudet tehdä jotain juttuja. On vähän vaikeaa haastatella, jos ei ole haastateltavia tai kirjoittaa conraportteja jos ei ole coneja. Kyllä Otaku silti tästä kolmikosta selkeästi kunnianhimoisin ja onnistunein on.

Mikäli muistini ei petä, pidettiin Akikazesta ja Kanhokusta silloin aikoinaan. Tosin kannattaa muistaa, että joskus vuoden 1997-1998 paikkeilla maailma oli kovin erilainen kuin nyt. Silloin oltaisiin naurettu räkäisesti, jos joku olisi tullut tulevaisuudesta kertomaan nykytilanteesta. Kaksi animeaiheista ihan oikeaa lehteä markkinoilla? Useita coneja vuodessa? Ärkkärit täynnä mangaa? Huumehöyryjä moiset kuvitelmat. Eikä tuolloin internetkään ollut läheskään sama kuin nyt. Kaikilla ei vielä ollut pääsyä nettiin, yhteydet olivat paljon hitaampia, ja tietoa paljon vähemmän saatavilla. Eikä ollut vertaisverkkoja tai youtubeja tai rapidshareja.

Tästä kavalkadista jäi uupumaan ainakin Japania ry:n jäsenlehden yhteydessä toimitettava J-Raku-liite, jonka voinee verrata Fanzineen.

– Nixu

PS. löysinpä arkistoja tonkiessani todellisen harvinaisuuden. Kanhokun numero, jossa on sekä Ken McLeodin että Neil Gaimanin nimmarit. Mulla kun ei ollut muuta paperia mukanani Millennium Finnconin jatkobileissä…