Conitekniikan mietintöjä

Posted March 22nd, 2011 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Tekniikka

Viimeisten muutamien vuosien aikana olen järjestellyt yrityspuolen kautta muutamille coneille lainaan tietotekniikkaa, lähinnä kannettavia koneita. Viime kevään ja kesän Baka-, Desu- ja Traconien jälkeen mietiskelin asioita uusiksi vuodenvaihteen aikoina ja nyt keräsin hieman mietteitä operaation kehittämiselle. Ei olisi lainkaan huono juttu, jos ajatuksista kerääntyisi kommentteja ja kommenteista uusia kehitysideoita.

Ohjeistus

Yksi erittäin hyödylliseksi havaittu oppi on laittaa kriittiset tiedot monessa muodossa. Pelkää sähköposti tekniikkavastaavalle ei aina riitä, vaan koneiden mukaan on syytä printata sama sähköposti matkaan. Tapahtumasta riippuen tiedot voi tuuppia myös tapahtuman wikiin. Kehitysideana kelpo on kuitenkin tehdä myös koneen peruskäytön opas. Yllättävän monesti tekniikan pettäminen johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, ettei kukaan paikalla oleva osaa kääntää koneen kuvaa tykille Fn+F7 näppäinyhdistelmällä. Myös koneiden salasana ei välttämättä ole juuri silloin toimivan salivänkärin tiedossa, tai on päässyt unohtumaan.

Ajatukseni olisi tehdä joko muovitaskustettu tai vaikka laminoitu ohjelappu jokaisen koneen kylkeen. Se seuraisi konetta saliin tai mihin se sitten sijoitetaankaan ja vastaa kiperimpiin kysymyksiin heti paikan päällä. Olkoon sitten jokaisen conin oma asia laittaa tämä sivuun, jos salasanaa ei saa paljastaa kaikille ihmisille – vai pitäisikö salasanakohta kenties jättää tyhjäksi, kirjoittaa kynällä jos tarvii?

Ohjeen sisältöön kuuluu nähdäkseni simppelit perusasiat:
– Mitä ohjelmia koneelta löytyy.
– Käyttätunnus ja mahdollisesti salasana.
– Miten kuvan saa näkymään tykille ja tykiltä pois.
– Miten wlan kytketään päälle ja pois.

Varustelu

Conkoneissa on perinteisesti seurannut mukana vain virtalähde ja erillinen kantokassi jokaiselle. Isompien erien mukana on tavattu toimittaa varavirtalähdettä. Turvavaijereita on toimitettu sen verran mitä on ollut tarjolla, valitettavasti vähemmän kun koneita.

Kuinka tarpeellinen turvavaijeri on? Pitäisikö niitä hankkia koneita vastaava määrä? Olisiko joku muu asia, mitä koneiden mukaan pitäisi pakata?

Ohjelmistot

Piraattina ja avointen lähdekoodien ystävänä annan mieluusti peukkuja tapahtumille, jotka pyrkivät käyttämään mahdollisimman paljon Linuxia tai muita avoimia järjestelmiä conitekniikassa. Coniläppäreiden oleellisin käyttäjä on kuitenkin taho, jota kiinnostaa ideologia huomattavasti toimivuutta vähemmän. Tämä mielestäni puoltaa Windows 7:n pitämistä koneiden käyttöjärjestelmänä, etenkin kun siihen on ihan aidot lisenssit tarjolla. Ohjelmistoina on ollut kyljessä VLC, F-Securen 9-sarjan virustorjunta, Irfanview, Mozilla Firefox ja Office 2010. Ohjelmavalinnat on tehty sopivalla toimivuuden ja käytön helppouden kompromissilla etenkin selaimen ja mediasoittimen osalta.

Viime vuonna käytetystä OpenOfficesta, tai nykyisemmin LibreOfficesta vaihto kaupalliseen Officeen on perusteltua syystä jonka nimi on Powerpoint. Esitykset kun tuppaavat kärsimään tässä konversiossa. Pikkuidea on myös tuupata mukaan joku pieni testi-videotiedosto, jolla voi varmistaa kuvan ja äänen toimivuuden perillä helposti. Toisin sanoen, partynight.mpg omien tiedostojen alle.

Pitäisikö jotain muuta ohjelmistoa pakata mukaan, tai mahdollisesti vaihtaa jokin nykyinen ohjelmisto toiseen?

Standardointi

Työni puolesta olen kova standardoinnin fani. Toisin sanoen, kun jokainen laite on mahdollisimman samanlainen, ei tarvitse opetella monta tapaa tehdä asioita. Koitan tämän edistämiseksi jatkaa muun homman lomassa vanhojen Thinkpadien haalimista. En aio aloittaa tässä mitään merkkisotaa, mutta väitän että nämä koneet keskimäärin kestävät aika hyvin. Vieläkin tärkeämpi peruste on, että minulla on mahdollisuuksia moisten keräilyyn. Etuna on, että samat perusohjeet ja käytännöt käyvät joka koneeseen. Myös virtalähteet ovat tällöin saman mallisia. Lopputulos nyt on joka tapauksessa värikkäämpi, sillä ei yksi taho voi kaikkia koneita conille toimittaa, ei ainakaan isompaan coniin. Oma ennätykseni on vuoden 2010 Traconiin hommatut 12 kpl Thinkpadeja, eikä sekään yksin riittänyt. Tuota ennätystä ei tänä vuonna lähestytä.

Toinen osa normalisointia on se tutumpi puoli – samat ohjelmat, asetukset, tunnukset sun muut joka raudalle. Tätä voi tehdä mukavasti conin koko rautatarjonnalle, vaikka koneita tulee monesta paikkaa.

Kehitysideana on kerätä koneita siis lisää. Asiasta on vastikään tehty puitesopimus joka helpottaa koneiden saantia jatkossa.

Miksi?

Tämä on yksi niitä hommia joita tykkään tehdä coneille. On varsin rentouttavaa näprätä omalla ajallaan rautaa, kun tietää että tällä kertaa ei tarvitse murehtia maailmanlopusta, ziljoonan koneen verkosta, eeppisten ERP-järjestelmien yhteensopivuuksista sun muista. Riittää, että koneet toimivat kuten pitää.

Mahdollisesti tämä on myös hiljainen kannanotto conien monenmoista tarpeellista, mutta usein kovin näkymätöntä taustasäätöä kohtaan. Se on paitsi kovin pakollista, vaan parhaimmillaan myös hauskaa puuhaa.

-Kyuu Eturautti

Varmista että järjestäjäsi eivät ole tavallisia ihmisiä

Posted July 21st, 2010 by Pekka 'Sandi' Wallendahl
Categories: Conit, Järjestäminen

Desuconin blogissa oli mielenkiintoinen ja asiapitoinen kirjoitus Tsubasalta. Tämän kanssa vain pitää nimenomaan olla varovainen, sillä kuten blogauksen ensimmäinen kappale avaa: suurimmat ongelmat koituvat kommunikaatio-ongelmista.

Kirjoituksessa puhutaan monissa coneissa mukana olevista henkilöistä – jollaiseksi itsenikin tunnistan – ja pohdiskellaan onko tällaisista henkilöistä coneille enemmän riskejä kuin hyötyä. Aihe on vaikea ja täytyy heti kättelyssä ymmärtää mitä Tsubasa tarkalleen hakee takaa. Se ei nähdäkseni tässä ole se, että henkilö X:n hankkimat kokemukset muista tapahtumista olisivat Desuconille vahingollisia. Täytyy myös muistaa, että Tsubasan analyysi perustuu empiiriseltä puolelta käytännössä pelkästään Desuconista kerättyyn kokemuksiin, josta voi sitten kukin itse miettiä istuuko hänen analyysinsä aivan jokaiseen coniin, kuten Desuconiin eittämättä näin tekee.

Näen että hänen kirjoituksessaan kerrotaan nimenomaan tämä: jos henkilö järjestää useampaa tapahtumaa on hänellä ns. monta rautaa tulessa. Conien tekeminen on kuitenkin ainakin viimeksi asian tarkastettuani vieläkin harrastustoimintaa. Jos meillä on henkilö, jolla on päivätöidensä tai opintojensa, mukaanlukien normaalit kodinaskareet, päälle päivässä noin 4 tuntia aikaa harrastuksilleen ja jos otetaan huomioon että ihminen harvoin harrastaa pelkkää tapahtumien järjestämistä, niin henkilön vähät resurssit alkavat herkästi ns. olla kortilla.

Kun sitten tällainen usean conin puuhasetä tai -täti, alkaa kesän – ja sitä kautta myös conien – lähestyessä saada useammasta tapahtumasta yhteydenottoja ja nakkeja määrissä, käy helposti niin että kyseinen henkilö joutuu priorisoimaan tekemisiään. Tässä ovat ne Tsubasan rummuttamat “lojaalisuusongelmat”, kun henkilö ei muiden tapahtumiensa vuoksi ehdikään hoitamaan tietyn tapahtuman tehtäviään, jonka vuoksi tapahtuma olennaisesti kärsii.

Yleensä näihin aikataulujen ja henkilökohtaisten resurssien riittämättömyyteen liittyvät ongelmat aiheuttavat henkilössä itsessään voimakkaitakin kieltoreaktioita mallia: “Kyllä minä sen ehdin tehdä, odottakaa nyt vain!” Tällainen henkilöresurssien loppuminen on nähdäkseni jokaisen conin arkipäivää, eikä vaadi edes useampaa tapahtumaa, vaan ihan vain ylinakittamalla itsensä yhdenkin conin kanssa saa kuvaamiani efektejä aikaiseksi. Tällaisten kohdalla vastuu pelin poikkiviheltämisestä kuuluu tapahtumaorganisaation pääjärjestäjälle, sillä usein kellään muulla ei ole tarpeeksi auktoriteettia kertoa itsensä ylibookanneelle, että hommat olisi syytä delegoida muualle.

Tsubasan kirjoituksesta saa sellaisen kuvan että conin järjestäjien keskuudessa pyörisi henkilöitä joita kiinnostaa tapahtumien järjestäminen enemmän kuin varsinaiset aihealueet joidenka ympärille itse kutakin tapahtumaa järjestetään. Näkisin että asiasta ei varsinaista näyttöä ole, vaan kyse on ehkä pikemminkin “musta-tuntuu” eli mutu-tiedosta. Myönnettäköön, että tapahtumien järjestäminen on harrastustoimintana ihan kivaa puuhaa, mutta voin omasta puolestani todeta, että itse olen järjestänyt vain tapahtumia, joiden aihealueisiin olen itse omilta mieltämyksiltäni ja ideologioiltani sitoutunut. En ole liioin noiden tapahtumien (Finncon, Animecon, Tracon) kohdalla huomannut että järjestäjien joukossa olisi joku jota ei tapahtuman jokin aihealue kiinnostaisi. Olen paljon valmiimpi siis uskomaan, että ihmisten “lojaallisuuden” puute lähtee pikemminkin henkilökohtaisten resurssien puutteesta kuin mielenkiinnon puuttesta omaa harrastustaan kohtaan.

Itse itseäni esimerkkinä käyttäen: kuluvana vuonna olen toiminut Tracon V:n pääjärjestäjä, Finnconin 2. turvallisuusvastaavana sekä Conconin yhtenä järjestäjänä. Näistä ehdottomasti eniten aikaani on vienyt Tracon, jonka tiesin jo ennalta ja sen vuoksi Finnconin järjestäjien kanssa minulle järjestettiin asiat siten että muutamaa JV-liivi- ja radiopuhelinlainausnakkia lukuunottamatta itse turvallisuusvastaavalle kuuluvan lupabyrokratian ja JV-rekryn hoiti 1. turvallisuusvastaava Karo Leikomaa. Näin Finncon ei ollut ratkaisevan riippuvainen minun henkilökohtaisista resursseistani ja hommat saatiin hoidettua ilman draamaa. Vastaavasti Concon oli sen verran etäällä (4 kk) Traconista että pystyin siihen liittyvät nakit hoitamaan ilman että Tracon tai Finncon olisivat joutuneet siitä kärsimään.

Näiden lisäksi olen tänä kesänä ollut järjestyksenvalvojatehtävissä töissä Desuconissa ja ensi viikonloppuna taas Ropeconissa. Näissä hommissa ei ennen conia ole vastuutehtäviä, riittää kun ilmestyy JV-kortin kera paikalle ajoissa – en näin ollen juuri näe näitä “lojaalisuusongelmia” tälläkään puolella.

Hyvää keskusteluahan tämä on kaikenkaikkiaan, sillä itsekunkin pitäisi miettiä mitä asioita ehtii ja mitä ei ehdi tekemään. Yhden henkilön ylikuormittaminen on varma tapa saada coniin kuin coniin aikaan ikimuistoinen multifail – puhumattakaan siitä seuraavan Internet-draaman määrästä. :-)

Päällekäisyyksiä

Posted December 12th, 2009 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Conit, Järjestäminen, Ohjeet ja neuvot

Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Topi Toosi huomasi tuossa päivänä eräänä jotain aika hassua:

  • Kitacon järjestetään 14-16.5.2010
  • Kikucon järjestetään 15-16.5.2010
  • Åcon järjestetään 13-16.5.2010

Suomen kokoisessa maassa kolme conia päällekäin. “Hups”.

Onneksi tällä kertaa päällekäisyydestä tuskin on kauheasti haittaa. Kaikki tapahtumat ovat aika pieniä, Kita ja Kiku järjestetään hyvin kaukana toisistaan ja Åconiin menijöistä enintään kaksi olisi edes teoriassa voinut olla kiinnostuneita noista kahdesta muusta tapahtumasta.

Kuitenkin, kun rupeaa järjestämään conia kannattaa ottaa hyvissä ajoin etukäteen selvää mitä muita tapahtumia ollaan järjestämässä, ja pyrkiä selvittämään niiden aikatauluja. Päällekäisyyttä ei todellakaan halua, mikäli kyseessä on vähänkään isompi con (oli se iso sitten oma tai muiden tapahtuma). Selvityksen kannattaa kattaa myös muiden kuin oman harrastuksen tapahtumien tapahtumien aikataulut. Varsinkin isompien tapahtumien järjestelyihin tarvitaan aika lailla porukkaa, ja samoja naamoja näkee vänkäröimässä niin anime- kuin scifi- kuin rope- kuin tietokonetapahtumissakin. Myös esiintyjissä ja myyjissä on päällekäisyyttä, joten omaa animetapahtumaansa ei todellakaan kannata järjestää päällekäin esimerkiksi Ropeconin kanssa.

Pienempään tapahtumaan yleisöä saattaa hyvinkin saada, mutta järjestyksenvalvojien, myyjien tai esiintyjien kanssa voi olla asiat vähän huonommin. Isommat tapahtumat kun tuppaavat vetämään pieniä paremmin.

Ohjelmanhankkimisen jalo taito

Posted October 6th, 2009 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Conit, Järjestäminen, Ohjeet ja neuvot

Kunnollisen con-ohjelmiston kokoonhaaliminen ei useimmiten ole mikään nopea urakka. Varsinkin jos ohjelmalle on tilaa paria salia enemmän ja con kestää koko viikonlopun, tulee ohjelmaa tapahtumaan helposti 50+ tuntia. Tällaista ohjelmistoa ei kyhätä kasaan ihan viikonlopussa. Lisäksi ohjelman haaliminen on aktiivinen prosessi. Jos vain tekee conin www-sivuille ohjelmahuutelon ja uskoo sillä pärjäävänsä, on conin ohjelmisto yleensä kovin vähäistä. Hyvään ohjelmistoon tarvitaan aktiivinen ohjelmavastaava tai -tiimi, ja kohtuullisen paljon työtä. Ohjelmaa coniin saa nimittäin parhaiten hankkimalla sitä itse.

Aktiivinen rekrytointi

Conin ohjelmaa mietittäessä on siis syytä muistella vanhoja tapahtumia ja tutustua menneiden conien ohjelmistoihin. Mikäli jossain tapahtumassa on ollut hyvää ohjelmaa tai hyviä puhujia kannattaa miettiä mitä ohjelmistoa tai ohjelmanpitäjiä sieltä haluaisi omaan tapahtumaansa. Kun halutut ohjelmanumerot ja yksittäiset ohjelmanpitäjät on ainakin alustavasti mietittynä, alkaa sitten yhteystietojen etsiminen. Joissain tapauksissa moinen on helppoa. Esimerkiksi Cosplayohjelman suunnittelussa voi pyytää apua Cosplay Finland Tourilta ja Final Fantasy Fightejä järjestää ainakin Visual Gay. Yksittäisten luennoitsijoiden, panelistien ja muiden kohdalla yhteystietojen metsästäminen voi kuitenkin olla vaikeampaa. Kannattaakin ottaa yhteyttä aikaisempien tapahtumien ohjelmavastaaviin, mikäli vaan heidän yhteystietonsa yhä tapatuman sivuilta löytyvät, ja kysellä ohjelmanpitäjien yhteystietoja.

Sitten kun yhteystietoja alkaa olla on aika ottaa yhteyttä ohjelmanpitäjiin. Ensimmäinen yhteydenotto kannattaa yleensä pitää kohtuullisen lyhenä. Kun muistaa olla kohtelias ja keskittyy olennaiseen, tulee ohjelmanpitäjälle hyvä ensivaikutelma uuden tapahtuman järjestäjistä. Ensimmäisessä yhteydenotossa kannattaa olla mainittuna ainakin:

  • Kuka oikein on ja mitä tahoa edustaa
  • Mistä sai yhteystiedot, mikäli jokin aikaisempi con ne antoi
  • Totta kai pyyntö siitä, että henkilö tulisi coniin pitämään ohjelmaa
  • Minkä takia haluaa juuri kyseisen ohjelmanpitäjän omaan tapahtumaansa
  • Lupaus olla mukana ideaoimassa ohjelmaa mikäli tarvetta
  • Jonkinmoinen lyhyt tapahtumakuvaus

Esimerkiksi tällainen kirje voisi olla ihan jees:

hei!

Olen Olli Otaku, Jokuconin ohjelmavastaava. Sain yhteystietosi Toisconin ohjelmavastaava Matti Mangamieheltä.

Haluaisimme Jokuconiin paljon hyvää animeaiheista ohjelmaa; kiinnostaisiko sinua järjestää meille ohjelmaa? Näin itse Toisconissa pitämäsi luennon aiheesta Pohjois-pohjanmaan väestökehitys 1970-2000 ja yaoi, mikä oli mielestäni todella hyvä. Olisi kiva, jos voisit tulla myös Jokuconiin pitämään yhtä hienon luennon. Voimme vaikka miettiä Jokuconiin sopivia aiheita yhdessä, mikäli sinulla ei ole jotain jo suunnitteilla.

Jokucon on Takahikiällä 29-30.2.2011 järjestettävä ilmainen animetapahtuma, johon odotetaan tulevan 200 – 500 kävijää. Tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa, ja tapahtumapaikkana on Takahikiän lukio.

– Olli Otaku

Siitä voi sitten taittaa peistä vaikka loputtomiin, missä järjestyksessä nuo tiedot viestissä ovat. Samoin siitä, mitä kaikkea muuta viestiin voi lisätä. Jotkut ohjelmanjärjestäjät ottavat mielellään vastaan toiveita siitä, mistä aiheesta heidän halutaan ohjelmaa tekevän, mutta toiset eivät. Samoin, jos tapahtumallasi on jokin tietty teema, kannattaa teema mainita viestissä. Myös ohjelmanjärjestäjille annettavia etuja voi mainita. Jos ja kun viestiin tulee myöntävä vastaus, voi sitten ruveta keskustelemaan tarkemmin siitä, mitä ohjelmasta oikein kyseisen tekijän tapauksessa tulee.

Mainonta

Vanhoissa tapahtumissa kyntensä näyttäneissä ohjelmanjärjestäjissä on se hyvä puoli, että heidän ohjelmansa tasosta voi olla jotakuinkin tietoinen etukäteen. Aktiivisella rekrytoinnilla kuitenkin harvemmin saa mukaan uusia ohjelmantekijöitä, joten kannattaa harrastaa myös mainontaa. Jokaisen conin käyttämä perusjuttu on ohjelmahuutelo, eli julkinen ohjelmanumeroiden hakeminen tapahtumaan. Moinen yleensä tehdään ainakin tapahtuman verkkosivujen kautta. Mainostusta voi tehdä myös muualla, kuten esimerkiksi muissa tapahtumissa, internetin keskustelupalstoilla, sähköpostilistojen välityksellä, ja niin edelleen.

Perusmuodossaan mainos sisältää tiedon siitä, että con haluaa ohjelmaa, ja joskus myös lyhyen kuvauksen siitä minkälaisesta ohjelmasta ollaan kiinnostuttu. Mainittuna on myös tapa, jolla kiinnostuneiden halutaan ottavan yhteyttä. Yleensä yhteydenotot on otettu esimerkiksi sähköpostitse ohjelma@jokucon.fi -tyyliseen osoitteeseen, tai sitten vaikkapa webbiformin kautta.

Kummallakin esimerkillä on puolensa. Sähköposti on kaikille tuttu, ja lähettäjällä on varma tieto siitä, että hänen ohjelmaehdotuksensa menee suoraan jollekin oikealle ihmiselle. Toisaalta sähköposti on aina vapaamuotoinen, joten ohjelmaehdotuksia voi tulla hyvinkin yksityiskohtaisista yhden rivin “mä voisin tehdä jotain…” -viesteihin. Webbiformiin voi eri kenttien avulla määritellä helposti mitä tietoja ohjelmaehdotuksista haluaa. Toisaalta jotkut voivat kokea webbiformin persoonattomampana eivätkä ole varmoja menevätkö lähetetyt formit suoraan jollekin ihmiselle vaiko johonkin tietokantaan tai vastaavaan.

Mikäli muita mainostuskanavia kuin conin omia www-sivuja käytetään, on mainoksissa yleensä suunnilleen sama tieto kuin verkkosivuilla, ja lisäksi linkki kyseiselle sivulle, jonka kautta kiinnostuneet voivat hakea lisätietoja tai ottaa yhteyttä.

Mainonnan kanssa kannattaa myös olla varovainen. Mikäli haluaa tapahtumaansa uusia ohjelmanpitäjiä, tulee kynnyksen ehdottaa omaa ohjelmanumeroaan tapahtumaan olla mahdollisimman alhainen. Monesti ensikertalaisilla kun on erittäin suuri kynnys lähteä ylipäätään ehdottamaan yhtään mitään. Täten mainoksen pitäisi olla houkutteleva, ja yhteydenottotavan helppo. Koitanpa tässä tehdä esimerkin:


Jokucon tarvitsee ohjelmaa!

Hei! Tule sinäkin mukaan tekemään jokuconista ainutlaatuinen kokemus! Coniin on tarkoitus tulla kaikenmuotoista ohjelmaa animesta, mangasta ja yleensäkin japanilaisesta populaarikulttuurista pitävälle yleisölle. Mikäli ohjelmanteko kiinnostaa, ota meihin yhteyttä ja kerro minkälaista ohjelmanumeroa olet suunnittelemassa. Voimme sitten yhdessä katsoa kuinka sovitamme ohjelmasi Jokuconiin. Conin ohjelmasuunnittelu on nyt käynnissä, ja olemme kiinnostuneita kaikista ohjelmaehdotuksista. Jokuconin ohjelmasta vastaa Olli Otaku, jota avustamassa ovat Tiina Tussinkuluttaja ja Harri Hikikomori.

Ota yhteyttä osoitteeseen ohjelma@jokucon.fi.

Alkuun tuossa kehun omaa tapahtumaani, koska hyvään tapahtumaan on kivempi tulla tekemään ohjelmaa kuin huonoon. Sitten otan vielä maailmaasyleilevän asenteen, jotta kenellekään ei tule sellainen olo että oma ohjelmaehdotus ei muka sopisi tapahtumaan. Sitten yritän rohkaista mahdollisia ohjelmanpitäjiä lupaamalla conin puolesta tukea ja apua ohjelmanumerolle. Lopuksi vielä yritän vihjaista, että haluamme yhteydenottoja mahdollisimman nopeasti, ja että kaikki ehdotukset pääsevät varmasti ainakin harkintaan.
Lopuksi vielä kerron keitä ohjelmasta päättävään conitean osaan kuuluu.

Tuossa on monta asiaa, jotka eivät välttämättä kaikkia uusia – tai vanhoja – ohjelmantekijöitä innosta. Vaikkapa maailmaasyleilevä asenne ei välttämättä ole kaikille pelkästään hyvä asia. Esimerkiksi niidel on rummuttanut tapahtumien erikoistumisen puolesta eikä siksi välttämättä kiinnostu taas yhdestä geneerisestä animutapahtumasta. Kaikkien miellyttäminen on kuitenkin mahdoton tehtävä. Kannattaa siis tehdä mainos siten, että se miellyttää itseään, ja uskoo että sen avulla voi saada tapahtumaansa ohjelmaa.

Joitain yksityiskohtia kuitenkin kannattaa muistaa. Esimerkiksi varsinkin ensimmäisellä kerralla kannattaa pitää ohjelmaehdotuksen lähettämisen kynnys hyvin alhaalla. Tässä maassa on jo monta animetapahtumaa, joten ohjelmantekijöistä ei ole runsaudenpulaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että ohjelmantekijät ovat faneja ja harrastajia siinä missä coniteakin, joten heitä kannattaa kohdella tasavertaisina. Lisäksi ainakin itseäni ilahduttaa, mikäli tiedän keiden kanssa olen tekemisissä, ja muutenkin jos ohjelmanjärjestäjänä koen saavani henkilökohtaista palvelua.

Inspiraatio

Lopuksi vielä kerron mistä sain idean tämän jutun kirjoittamiseen: Bakaconin ohjelmahuutelosta. Siinä on tehty kaksi asiaa toisin kuin miten itse tekisin.

Ensinnäkin, ohjelmasivulla kehoitetaan hakemaan ohjelmanjärjestäjäksi. Bakacon ei pyydä lähettämään ohjelmaehdotuksia tai ilmoittautumaan ohjelmanjärjestäjäksi, vaan he pyytävät hakemuksia. Ja hakemisella on ainakin itselleni sivumerkityksiä, joita ehdottamisella tai ilmoittamisella ei ole. Hakeminen tuo mielen tilanteen, jossa hakija pyytää hakemuksen käsittelijältä jotakin, tässä tapauksessa lupaa tulla mukaan tekemään ohjelmaa. Hakija on siis selvästikin alisteisessa asemassa. Hakemisesta tulee myös mieleen se, että hakemus voidaan hylätä. Asiaa vielä Bakaconin sivulla vahvistaa heitto siitä, että hylsyistä kerrotaan hylkäysperuste. Vastaavasti ehdotus on mielestäni enemmänkin tasavertaisten välinen juttu, ja ilmoituksessa ilmoituksen vastaanottajalla ei ole varsinaisesti valtaa tehdä muuta kuin kuitata ilmoitus saaduksi.

Käytännössähän sanamuoto ei vaikuta pätkääkään siihen, miten conin ohjelmaryhmä toimii tai conin lopullinen ohjelma valitaan. Ehdotetun tai ilmoitetun ohjelmanumeron voi hylätä ihan samalla tavalla kuin haetunkin. Sanoilla on kuitenkin nyanssiero, jolla voi olla iso vaikutus ensivaikutelmaan. Minulla ensimmäinen ajatus tuon sivun nähtyäni oli suunnilleen “Hakea ohjelmajärjestäjäksi? Mitä vattua?”.

Toiseksi Bakacon haluaa ohjelmaehdotukset omaan webbihärpäkkeeseensä. Eli jättääkseen ohjelmaehdotuksen on luotava itselleen käyttäjätunnus ja salasana, ja vasta sitten pääsee katsomaan millaisella webbiformilla tai vastaavalla ohjelmaehdotuksen voi jättää. Moisen käyttöön ainakin minulla on korkea kynnys, verrattuna sähköpostin lähettämiseen tai suoraan näkyvissä olevan webbiformin täyttämiseen. No, onhan ne sähköpostiosoitteet siellä mainittu, mutta sivu on kirjoitettu siten, että se ei ainakaan rohkaise lähettämään ohjelmaehdotuksia sähköpostitse.

Lopuksi haluan vielä pyytää anteeksi Bakaconin conitealta. Oikean tapahtuman käyttäminen julkisesti varoittavana esimerkkinä ei ole kivaa.

CosplayGaala – ihan oikeesti erilainen

Posted August 9th, 2009 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Cosplay

Jengimme palasi vastikään CosplayGaalasta Helsingistä. Tuttuun tapaamme pidimme cosplay-kuvauspistettä kisaajille ja muille kävijöille. Kokemus oli, teknistä termiä käyttääkseni, vänkä ja ihmisillä oli jopa hymyä jäljellä vielä pitkän päivän jälkeenkin. Tällainen tilanne ajaakin miehen kovin herkästi tutkimusmatkalle lähihistoriaan.

Suuremmassa mittakaavassa kuvauspalvelu on toistaiseksi toteutunut viime vuonna Animeconissa ja Kirjamessuilla sekä kuluvana vuonna Traconissa, Kitaconissa, Desuconissa ja Animeconissa. Tracon oli uuden taustakangasratkaisun koeajotilaisuus, siinä missä Kita- ja Desuconit onnistuivat tuomaan kuvauspalvelun aulatiloihin, paremmin ihmisten ulottuville. Kenties tämän vuoksi juuri nämä kaksi tapahtumaa jäivät mieleen varsin mukavina kuvausprojekteina. Animeconissa oli kiire ja vesivahinko pakotti yllättäviin improvisointeihin sunnuntaina, mutta siitäkin jotenkuten selvittiin. Tampere Kupliissa ja Bakaconissa kuvausoperaation mittakaava oli pienempi.

Kaiken kaikkiaan kuvauspalvelun suosio on kasvanut ja saanut myös terveen määrän jatkokehitysideoita, joista osa on toteutettukin. Desuconista opimme, että rajaustolppien hankinta olisi fiksu idea ja nämä saimme hommattua Animeconia varten. Ulkokuvauspalvelua on tarkoitus soveltaa ensi Tampere Kupliissa. Desuconin cosplay-vastaavalla on myös piristäviä ideoita ulkokuvauksen edistämiselle ja näistä toivottavasti moni ensi kesän con-vieras nauttii. Lisäksi toisenmallinen taustakangas saadaan parin kuukauden päästä Kirjamessuille. Omasta näkökulmastani tärkeä juttu oli keväällä tapahtunut kuva-arkiston ylläpidon delegointi sataprosenttisesti Miika ‘Siikakala’ Ojamolle.

Kuvauspalvelusta on tullut opittua se, että se ei ole ihan halpaa. Rajaustolpat 700 euroa, taustakankaan pesu 110 euroa/kerta, objektiivi 700 euroa, ja tätä rataa. Räikeän korruptoituneen yritysavun myötä olemme kuitenkin saaneet vaihdettua monet ostokset fiksusti hinnoiteltuun vuokraoptioon. Uusia avustushakemuksia koitetaan myös tehdä, mutta eturistiriitojen välttämiseksi pyrin etsimään rahoituslähteitä, jotka eivät normaalisti tue conien järjestelyä. Käytännössä tämä meinaa lähinnä alan ulkopuolisia yrityksiä. Yhteiskäyttö on toki myös kova sana, eli joitain tuotteita voivat arkisin käyttää firmat ja viikonloppuisin samoja tilpehöörejä voi lainata conien tarpeisiin.

Vaan palattakoon nyt juuri menneeseen tapahtumaan, CosplayGaalaan. Se on nimittäin niin, että siitä näkökulmasta kun mitä olen itse nähnyt, jokainen tähän asti tapahtunut animetapahtuma on ollut a)erilainen b)samanlainen äärettömän monesta näkökulmasta. Radikaalien muutosten listasta saisi joka ikiselle tapahtumalle vuodesta 2003 vuoteen 2009 varsin kattavan. Se ei mielestäni ole kuitenkaan tarpeellista. Olen ollut varsin haluton nimeämään mitään mennyttä tapahtumaa radikaalisti erilaiseksi, sillä erilaisuus vain erilaisuuden vuoksi ei mielestäni ole itseisarvo. Traconin maksullisuus vuonna 2005 oli ehkäpä edellinen Iso Juttu minun henkilökohtaisella, todennäköisesti täysin hakoteille menevällä listalla. Nyt kuitenkin on annettava CosplayGaalalle vastaava peukun nosto.

CosplayGaala oli niin monella tapaa erilainen ja piristävä tapahtuma, että se on aiheellista noteerata. Vasta huomatessaan vapaamman aikataulun ja pienemmän väkimäärän vaikutuksen cosplayn säädöissä, voi oppia paljonko niitä on kaivannut. Tämän vuoden Traconissa oli pelkästään kisaajia noin 110 henkilöä ja heidän kuvaamiseen oli aikaa puolitoista tuntia. Gaalassa oli järjestäjien arvion mukaan kisaajat mukaanlukien noin 200 cosplay-pukuista persoonaa ja aikaa olisi käytännössä voinut käyttää koko päivän. Se tarkoitti vähemmän paniikkia, mahdollisuutta taukoihin ja helpotusta tungokseen. Kuvattavien näkökulmasta se tarkoitti monien kuvakulmien käyttöä ja uudenlaista vapautta poseerauksien määrään ja laatuun. Vaikka kävijämäärä vielä hieman kasvaisi, kuten seuraavalle kerralle on järjestäjillä toiveena, olisi vastaava vapaus yhä tarjolla.

En kuitenkaan usko, että Suomen cosplay-harrastus tämän myötä menee täysin ylösalaisin. Gaalankin kisajärjestelyissä oli monen uuden lisäksi paljon tuttua – miksipä mennä korjaamaan toimivia kohtia. Viimeisen kuuden vuoden ajan kisat ovat kehittyneet ja muuttuneet vähä kerrallaan ja joka vuosi uutta ja erikoista on koettu mielestäni sopivassa määrin. Muistan kerran kirjoittaneeni omaksi huvikseni listaa kaikista isommista muutoksista kisajärjestelyihin ja totesin ranskalaisia viivoja kertyneen varsin eeppisen määrän. Uskoakseni kehitys tulee jatkumaan yhä, tarjoten sopivan määrän piristysruiskeita säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin.

Ehkä CosplayGaala ei ole ratkaisu maailman nälänhätään tai poliittiseen epävakauteen. Se on kuitenkin yksi niistä suuremmista piristysruiskeista mitä conit ja cosplay ovat Suomessa koskaan saaneet. Se oli selkeä irtiotto conien listalla. Ennen kaikkea siitä jäi hyvä mieli. Eiköhän se yksistään jo riitä.

The Past, Present and Future of Finnish Anime Conventions

Posted August 3rd, 2009 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Animecon, Conit, fandom, Historia, In English

Ei, Mangotarha ei ole vaihtanut kieltä pysyvästi. Tämä kirjoitus on poikkeuksellisesti englanniksi.

The inspiration for this blog post came while reading Cheryl Morgan’s Finncon report. Thus, this post is written in English in case Cheryl or any of her readers are interested in a more thorough look at Finnish anime-themed conventions.

I have divided the post into three main parts. First, I talk about the past events organized in Finland. Originally I intended to do a chronological look covering each year. After some thought, however, I decided to talk about each con individually, and summarize the whole thing using a list of events for each year. After covering the past years, I’ll talk about the current year, which is quite interesting and extraordinary, when compared to previous years. Last, I’ll talk a bit about the future. What it looks like in my opinion, and what might come to be.

The past

It’s already been 10 years since the first Finnish anime convention. During that time, numerous anime-themed events have been organized in Finland. Some of the events have become yearly affairs, while others have been arranged only once or twice. It all began when the scifi fandom in Turku had an idea: why not promote anime in Finncon. This gave birth to Animecon.

Animecon (1999 – ) is the granddaddy of all Finnish anime events. The first con was arranged together with the 1999 Finncon. It was also the first time Finncon held in Turku. In 1999 it was still a bit too early for Animecon. The event didn’t attract that many people, and in some programs – like the infamous Animefandom in Finland -panel – there were more panelists than audience members. The most popular anime program was the anime viewing room. 1999 was, by the way, the only time such room was included in Animecon.

One Animecon tradition was, however, started in the 1999 con. It hosted the first Finnish cosplay competition ever. There were a total of two participants: one dressed as a Free Planets Alliance officer from Legend of Galactic Heroes; the other as an “anime babe” (no series). Anime babe won due to boobs. The judges were quite open about this fact, if I recall correctly.

After the 1999 event, it took four years for Animecon to return, again in Turku. In the 2003 con, which in addition to Finncon/Animecon was also Baltcon and Eurocon, anime came back with much more success. Lecture halls, which in 1999 had been practically empty, were not sufficient to hold all attendees, the cosplay competition had some very good entries, and overall the event was a real con instead of a sad joke. However, the 2003 con began a trend that has continued in almost all Animecons since: a fierce after-con debate. In the 2003 case it was about cosplay props. One attendee had had an apparently unsharpened metal katana with him, and had borrowed it to somebody. Who had promptly started waving it around and managed to cut open a third person’s ankle. That unfortunate accident has shaped the Animecon prop policy ever since.

After 2003 Animecon has been arranged together with each Finncon, and each time it has been larger than before. In 2004 the explosion of attendees caught the organizers (including yours truly) totally unprepared, and the Jyväskylä University main building was practically overrun when thousands of mainly teenaged anime fans flocked to the event. Overall, the event has been organized for seven times.

The first anime event besides Animecon was the Anime seminar (2003-2006, 2008) arranged by Omake, the local anime fanclub in Oulu. The focus of the seminar was more academic than Animecon, and it consisted entirely of lectures on various subjects. The event has not been renewed after the 2008 seminar.

In 2005, when there was no Finncon and thus no Animecon either, three new events debuted. First was Kikucon (2005, 2008), then still known only by its complete name Kirsikankukkacon (Cherry Flower con). The event was held in May 2005, and apparently was a success. I did not attend it, and therefore am unable to comment much on it. Kikucon was held in a school building at Turku, and attracted some 2000 participants during two days. The event was held for a second time in 2008. As far as I know, there are no plans to arrange it again.

Following Kikucon was the Day of Manga held in Helsinki on September the 18th. The event was part of the Japan Pop (not related to the Finnish magazine of the same name) exhibition. The exhibition included original drawings from several manga artists, lots of japanese language manga on display, etc. The name of the event was resurrected in 2009 as part of the Helsinki Comics Fair.

Third event that debuted in 2005 was Tracon (2005 – ), or the Tampere Roleplaying and Anime convention. Tracon contains both RPG and anime programs, but most of the participants tend to be anime fans. Traditionally Tracon has been a one-day event held in the winter (initially in October, later moved to February). Next year, however, Tracon will be held as a two-day event in the summer, partially as a replacement for Animecon, which won’t be arranged in 2010.

Summer 2006 saw the first Nekocon(2006, 2008) in Kuopio. Nekocon was the first Finnish anime event that was held close to Animecon; there was about a month and a half between the two events. Despite its location (Kuopio is quite far from the biggest Finnish cities), the event attracted about 1500 attendees. Nekocon did an encore in 2008, but I have no idea whether there are plans to organize any more events.

Also in 2006 the Helsinki Comics Fair started noticing anime and manga in their program. From then on, manga has been part of the fair, and each year has seen more and more manga program the event. There has even been one Japanese guest of Honor in the fair: Keitaro Arima of Tsukuyomi ~Moon Phase~ -fame visited the event in 2007. Yes, I do have an autograph. :-)

The year 2007 saw again several new events either established or noticing manga. Book fairs, including the Helsinki Book Fair noticed manga. In 2008 the Helsinki Book Fair became the venue for Finnish qualifications to World Cosplay Summit, the closest thing cosplay has to world championship. The reason for holding the qualification at a book fair instead of a dedicated anime event is entirely financial. Finnish anime events are all by fans for fans and therefore do not have the financial backing or stability required by WCS organizers.

Tampere Kuplii, the Tampere Comics Fair (2007 – ) was held for the first time in 2007. The event is a general comics fair but has always had some manga program and strong cosplayer presence. The highly traditional Kemi Comics Fair (older even than the Helsinki Comics Fair!) also noticed manga in 2007. The manga side of the Kemi event was made into its own con, Kitacon, finally in 2009.

Last event that debuted in 2007 is Tsukicon (2007 – ), which concentrates on japanese popular music and street fashion instead of anime and manga. Despite this, the event has had anime and manga-themed program.

The year 2008 did not see any new events debuting. However, two new cons, Bakacon and Desucon, were announced. Desucon was originally scheduled for late fall 2008, but later moved to summer 2009. The announcement of Finnish participation in World Cosplay Summit was also a rather significant new event that happened in 2008.

To summarise (book fairs excluded):

  • 1999: Animecon I
  • 2000 – 2002: Nothing
  • 2003: Animecon II, Anime Seminar I
  • 2004: Animecon III, Anime Seminar II
  • 2005: Kikucon I, Day of Manga, Anime Seminar III, Tracon I
  • 2006: Nekocon I, Animecon IV, 21st Helsinki Comics Fair, Anime Seminar IV, Tracon II
  • 2007: 1st Tampere Comics Fair, 26th Kemi Comics Fair, Animecon V, 22nd Helsinki Comics Fair, Tsukicon I
  • 2008: Tracon III, 2nd Tampere Comics Fair, Kikucon II, 27th Kemi Comics Fair, Nekocon II, Animecon VI, 23rd Helsinki Comics Fair, Anime Seminar IV, 1st Finnish World Cosplay Summit Qualification, Tsukicon II

The Present

As the look to the past shows, quite a few anime events have been arranged in Finland. The number of attendees has varied from a few hundred to thousands. For years Animecon existed in relative isolation, but since 2005 the number of event has grown and grown. The year 2009 is some sort of record, I think. So far there has been: Tracon IV and Shirocon (yet another new event) in February, 3rd Tampere Comics Fair in March, Bakacon I in April, Kitacon I in May, Desucon I in June and Animecon VII in July. Next in line are Cosplaygaala (again, a new event, this time focusing just on cosplay) in August, Day of Manga and Helsinki Comics Fair in September, and finally Tsukicon III as well as WCS qualification in October. That’s at least one event per month for nine months straight.

Animecon VII has been the largest anime event of the year so far, as well as probably the largest anime event in Finland ever. Its only competitor in size is Animecon VI from 2008. Other events have also grown to be large. Tampere Comics Fair had over 6000 attendees and Tracon, despite being in the middle of the Winter, attracted almost 4000 paying visitors, while Desucon had over 1600 paid attendees.

Thus, in the current situation, it is not a very great loss if one or two events won’t be arranged on a given year. There are quite enough events for everyone to get their convention fix, no matter where in Finland they happen to live, or how much money they have available for attending events.

Also, the number of conventions held has given Finnish anime fandom quite a lot of experience in conrunning. I think the current biggest problem might actually be the number of events. There isn’t much room for new events, and many conrunners are actually organizing several events at the same time. Also, there are so many cons that dealers need choose which events to participate in. Participation costs money for them, and not all events are guaranteed to turn profitable.

The Future

One thing seems to be certain, at the moment: the era of combined Finncon/Animecon mega-events is coming to close. Currently, there doesn’t seem to be anyone who’s interested in organizing a combined event after the 2011 con in Turku. For Finncon this will mean a return to the past. Instead of 15000 attendee combined scifi-anime event, it’ll turn into “just” 4000-5000 attendee scifi event. For Animecon, on the other hand, this’ll probably be the end of the line. Currently there doesn’t seem to be any conrunners seriously interested in running any more Animecons. Which isn’t that surprising, really, when you take into account the number of anime events currently being organized in Finland.

The passing of Animecon will, however, leave the title of the largest con in Finland vacant. Time will tell which event will take the title, but currently there are maybe three or four main contenders. First, there are the Helsinki and Tampere comics fairs, which have free admission and at least some anime- and manga-related program already. For example, both events have a cosplay competition and at least a few anime-related lectures or discussions. Third contender is Tracon. The organizing committee has explicitly stated that Tracon was moved to summer to at least partially plug the hole left by there being no Animecon in 2010. The last, and in my opinion least likely, possibility is Desucon, which got extremely good feedback from attendees this year. The feedback will undoubtedly inspire a large number of new attendees to visit the event next year. Furthermore, Tracon and Desucon are organized during the summer holidays, which will make it much easier for teenagers to attend the events. I think that, at least initially, Tracon will be the bigger event of the two. It is currently the larger event, and its attendance fee is smaller. Furthermore, from what I’ve gathered, Desucon organizers are not interested in having huge teenaged masses hanging around at the event, but want to do an event aimed at people who wish to see good con programs. Still, it’s hard to say which of the four events will be the largest in, say 2012 (if all of them will be organized then).

Furthermore, there is still one more Animecon to be held, the Turku convention of 2011. And currently nobody knows how that will affect other summer events. On one hand, Tracon has a sort of tradition of jumping around the year, since the event was first held in late fall, then in the middle of winter and now in the summer. On the other hand, if 2010 Tracon is a great success, the organizers might not want to go back into one-day winter event. Thus, it’s currently hard to say whether Tracon will be held in summer 2011, or not. Of Desucon, I cannot currently say anything. Only one event has been held, and from what I’ve heard it suffered from typical first-time problems. Therefore, there isn’t really any way to know if the con will be organized in 2011. Most likely, the organizers will first do the 2010 event, fixing their mistakes, and then decide if Desucon is here to stay.

However, if both Tracon and Desucon 2010 are great successes, and both cons are renewed for summer 2011, then there are three large anime events held in summer 2011, all of them quite close to each other. If such were to happen, then there might come some competition between the events. There are only limited number of possible sponsors, dealers, or gophers with special skills (like a guard’s license) and all of them are unlikely to participate in all three events. Of course, if current predictions prove true, then there is no such problem after 2011, since Animecon will be a thing of the past.

If the example of previous years will hold for the future, then there will also be a number of smaller events in the coming years. Some of them will be held only once or twice, but others might become a permanent part of Finnish con scene. So far Bakacon and Kitacon have been offically confimed for 2010. More events are likely to be announced later. Including some new ones.

We’ll see what’ll happen in the future.

Karnevaali on ohi

Posted July 19th, 2009 by Jussi 'nixu' Nikander
Categories: Animecon, Conit, fandom, Järjestäminen

Huhhuh, ehdin sitten vihdoinkin istua alas ja kirjoittaa ylös (ha!) tarkempia kommentteja Animeconista, ja samalla tietenkin myös Finnconista, mikäli pitää näitä tapahtumia jotenkin erillisinä. Tarkoitus oli tehdä tämä aiemmin, mutta sitten tuli kaikkea tuikitärkeää ja sikakiireellistä käsiin – kuten aina.

Henkilökohtainen tie kohti tämän vuoden conia oli niinsanotusti kivinen. Olin nimittäin aktiivisesti mukana coniteassa aina tuonne syksyyn 2008 asti. Silloin Oikea Elämä alkoi viedä niin paljon mukanaan, ettei aikaa taikka energiaa coniteoimiseen enää jäänyt. Kuitenkin, vaikka con nyt pärjääkin ilman yhtä miestä, huomasi mies ettei oikein pärjää ilman conia. Eli toisin sanoen säätämisen tilalle tuli v-käyrän jyrkkä nousu. Osittain tämä johtui siitä, että jouduin tekemään oharit, ja osittain siitä, että pessimistinä rupesin heti kelaamaan kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita, kun en enää itse ollut mukana valvomassa tapahtuman tekoa. Juu, tiedän. Typerää ja myös itsekeskeistä.

V-käyrä rupesi varsinaisesti laskemaan vasta kesäkuun puolella, kun lopullinen ohjelmakartta rupesi hahmottumaan ja näin, ettei conin eteen tekemäni työ ollutkaan valunut hukkaan. Ehdottamistani, suunnittelemistani ja osittain myös valmistelemistani ohjelmanumeroista suurin osa oli kuin olikin mukana conissa. Ainoastaan ideoimani suomalaisen animetutkimuksen yleisöseminaari, johon oli tarkoitus saada suomalaisia animen, animefandomin tai sen lieveilmiöiden tutkijoita kertomaan omasta työstään, jäi rannalle. Sääli sinänsä, koska Katja Valaskiven tutkimuksen mukana aihe olisi ollut jopa ajankohtainen. No, eipä sitten saatu akateemista jauhantaa coniin. Ihan conin alla oli henkilökohtainen v-käyräni taas laskenut, ja olin mukana tapahtuman järjestelyissä kohtuullisen innoissani.

Itse tapahtumassa en hirveästi ehtinyt nähdä. Omaakin ohjelmaa oli jonkin verran, ja kun olimme liikkeellä koko perheen voimin, sanelivat oma ohjelma ja lapsi sen, miten ollaan. Muutaman ohjelmanumeron ehdin kuitenkin nähdä. Perjantain ainokaiseksi jäi Fysiikka sanoo PUM, missä fysiikka tosiaan sanoi kohtuullisen edustavasti PUM. Enpä ollut ennen tullut ajatelleeksi esimerkiksi mitä tapahtuu kun nestetyppeä suljetaan tiiviiseen, eristämättömään säiliöön. Lauantaina pääsin katsomaan Tuhoa turha tuote -huutokauppaa, jossa valitettavasti 50€ ei riittänyt tuhoamaan Sabrinan LP:tä. Petyin myös siihen, että huutokauppaan lahjoittamani Mad Bullit löysivät uuden omistajan. Muuten ohjelmanumero oli erittäin viihdyttävä, ja tuotti ihan mukavasti rahaa hyväntekeväisyyteen. Sunnuntaina taas Otto Sinisalon Sarjakuvakohujen lyhyt historia osoittautui noin 40 minuuttiseksi poliittiseksi palopuheeksi sananvapauden puolesta ja populistipoliitikkoja vastaan. Odotin kyllä vähän muuta. Muuten aika meni omaa ohjelmaa tehdessä, perhehuoneessa ja muuten vaan ollessa. Tytön takia joka päivä lähdettiin kotiin siinä viiden ja kuuden välissä, joten kaikki bileet, iltaohjelmat ja muut jäivät tällä kertaa väliin.

Noniin, nyt kun pakollinen conraporttihöpötys on saatu hoidettua käsistä, analysoidaanpa vähän tapahtumaa…

Tilat

Kuuluin ennen conia siihen kohtuullisen suureen joukkoon, joka epäili kaapelitehtaan toimivuutta conpaikkana. Viikonlopun aikana kuitenkin osoittautui, että Kaapeli oli toimiva, mukava ja ennen kaikkea riittävän suuri tämän kertaluokan karnevaalien järjestämiseen. Osasyynä toimivuuteen oli varmasti se, että conia päästiin pystyttämään hyvissä ajoin. Kun tulin perjantaina puolen päivän aikaa paikalle, oli kaikki käytännössä jo valmiina. Aikoinaan, kun vielä conitean toiminnassa olin mukana, pelättiin että viimeistään noihin aikoihin päästäisiin kunnolla kasaamaan tapahtumaa. Paikkana Kaapelitehdas oli conille erittäin hyvä. Sisätilaa riitti, ja ennen kaikkea sisätiloissa ei ollut pullonkauloja, jotka olisivat synnyttäneet kammottavia tukoksia. Kaikkialta pääsi kaikkialle jouhevasti, jopa lastenvaunujen kanssa. Lisäksi hengaajamassa tuntui viihtyvän viereisessä puistossa, vaikkei siellä ruohikkoa ollutkaan.

Erittäin hyvä puoli Kaapelissa oli myös se, että (melkein) koko con oli yhdessä kerroksessa. Paikalla ei siis ollut porraskäytäviä, jotka olisivat estäneet lastenvaunujen kanssa kulkemisen, ja jotka olisivat muodostuneet pullonkauloiksi. Yksikerroksisuudesta huolimatta paikalla oli riittävästi ja riittävän suuria hissejä, jotta lastenvaunuillakin oli mahdollista mennä kerroksesta toiseen silloin kun siihen oli tarvetta. Taisin tosin käyttää hissiä moiseen ehkä kaksi kertaa koko tapahtuman aikana.

Huonojakin puolia tietenkin oli. Päälava ja myyntipöydät olivat turhan lähellä toisiaan, ja kummankin hälinä ja meteli häiritsi toista. Infopiste oli tietenkin vielä siinä välissä. Päälavan istumapaikkojen määrä oli vähäinen, eivätkä muutkaan salit suuren suuria olleet. Tuo tosin oli taas niitä juttuja, joille ei oikein mitään voi. Con kun on tehtävä sellaiseksi kuin tilat sallivat. Eikä budjetti olisi Kaapelia isompia tai parempia tiloja sallinut.

Lisäksi jälleen kerran huono sää olisi pannut kaiken aivan sekaisin, tällä kertaa varmaan jopa enemmän kuin aikaisempina vuosina. Osa ohjelmasaleista oli nimittäin Kaapelin siivessä, jonne ei päässyt kuin ulkokautta. Onneksi Ukko oli suosiollinen.

Scifilounge aiheutti muuten juuri sellaisen reaktion kuin arvelinkin. Animefanien hämmentyneistä reaktioista huolimatta tila toimi, ja siellä saattoi välillä jopa antaa jälkikasvun temmeltää ympäriinsä. Onneksi moista ei kuitenkaan jouduta ottamaan miksikään conien pysyväisjärjestelyksi, vaan se taitaa jäädä tämänkertaisen tapahtuman kuriositeetiksi. Pitemmällä tähtäimellä kun moinen on selkeä doraman lähde. Joko joku ottaa siitä herneen nenäänsä ja nostaa nettimetelin, tai sitten vetää siitä palkokasvin sieraimeen ja päättää yrittää raidata tilan. Ja henkilökohtaisesti sain conraideista tarpeekseni jo vuosia sitten kun afropäät yrittivät valloittaa Traconin.

Ohjelma

Vaikka en pahemmin ehtinyt itse ohjelmaa tänä vuonna seurata, olen tyytyväinen conin tarjontaan. Riippumatta siitä katsooko scifiohjelmaa, animeohjelmaa, vaiko kokonaisuutta. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että animepuolella saatiin mukaan kohtuullisen paljon animen ja animefandomin historiaa käsitteleviä ohjelmanumeroita. Ne sopivat conin teemaan, ja lisäksi sopivat kuin nenä päähän tapahtumaan, joka järjestettiin 10 vuotta ensimmäisen animeconin jälkeen. Muutenkin sitä edellisen conin jälkeen peräänkuulutettua animeaiheista puheohjelmaa saatiin mukaan ihan kivasti, yaoi-paneelia saatiin uudistettua ja muutenkin ainakin kohtuullisesti otettua huomioon saatu palaute.

Kommelluksilta ei tietenkään voinut välttyä. Fandomluennossani kalvoja näyttänyt läppäri päätti mennä nukkumaan kesken esityksen, mutta vänkärit onneksi saivat sen takaisin toimintakuntoon kohtuullisen nopeasti. Ja olen itsekin jo ehtinyt tottua tekniikan pettämiseen sen verran hyvin, ettei moinen aiheuttanut kovinkaan pitkää taukoa luentoon. Kustantajien kyselytunti taas supistui neljästä kustantajasta käyttännössä kahden miehen showksi, kun Egmontin Janne Suominen saapui paikalle vasta juuri ennen ohjelman loppumista. Jari Paunan poisjäänti ei minua ihmetyttänyt. Sen sijaan olin ennen conia kovin hämmästynyt kun Pauna oli alustavasti lupautunut tulemaan paikalle. No, lomailu oli lopulta Jarille tärkeämpi kuin hänen kohdeyleisönsä tapahtuma.

Muissakin ohjelmanumeroissa sattui ja tapahtui. Itseäni otti eniten päähän se, ettei Toni Jerrman päässyt Animen maahantulopaneeliin. Olin nimittäin ideoinut paneelin ja myös osallistuin sen suunnitteluun Janne Kempin kanssa. Sitten Jerrman – jota pyysin paneeliin henkilökohtaisesti kasvotusten – menee ja on esiintymiskelvottomassa kunnossa paneelin aikana. Aina ei todellakaan voi voittaa. Toisaalta, enpä myöskään ollut henkilökohtaisesti kuuntelemassa paneelia, joten kaikki siihen liittyvä ärsytys on välillistä.

Muuta

Olen näin tapahtuman jälkeen tyytyväinen koko Finncon-Animecon-hässäkkään. Ihmisiä oli paljon, heitä oli paljon myös kuuntelemassa ohjelmaa, sää suosi tapahtumaa ja tunnelma oli erittäin hyvä. Vaikuttaa myös siltä, että muidenkin mielestä tapahtuma onnistui, koska palaute on ollut pääosin positiivista, ja moni conia etukäteen haukkunut taho on pyörtänyt puheensa jälkikäteen. Homma siis toimi. Jälkipuinnissa ei myöskään ole tullut esiin mitään suunnattomia puutteita tai draaman aiheita. Mitä nyt äänentoiston kanssa oli vähän ongelmia kun mikit olivat taas kerran sitä “tätä on nuoltava jotta kukaan kuulee mitään” -mallia, ja yhden cosplayasun kanssa tapahtui surkuhupaisa sattumusten sarja, jonka päätteeksi asu sensuroitiin. Oli onni onnettomuudessa, että vääryyden kohteeksi johtunut oli conitealaisen kaveri, joten häneltä voitiin pyytää kunnolla anteeksi.

Conissa oli ensimmäistä kertaa myös perhetila, johon lapsiperheet saattoivat mennä rauhoittumaan ja antamaan jälkikasvun purkaa ylimääräistä energiaa. Animetapahtumissa moiselle tuskin on käyttöä ainakaan vähään aikaan, mutta Finnconeista olisi kiva löytää moinen myös jatkossa. Perhetila pelasti meidän perheen conin.

Conin kävijäarvio ylittyi muuten taas kerran. Varsinkin perjantaina oli paljon enemmän väkeä paikalla kuin mitä oltiin etukäteen arvioitu. Jos paikalla oli jotenkin väljän tuntuista, se ei siis johtunut väen vähyydestä, vaan tilojen riittävyydestä. Väkimäärässä ei myöskään näkynyt talouden taantuma tai helmikuusta asti jatkunut con kuukaudessa -putki. Sitä en tiedä, näkyivätkö nämä asiat näytteilleasettajien myynnissä.

Tavallisin ensiapua vaatinut vaiva conissa muuten taisi olla rinnoissa ollut naarmu, hankauma tai haavauma. Emme keksineet lukuisille tissihaavereille muuta syytä kuin sen, että jotkut olivat ottaneet termin “rintojen teippaaminen” turhan kirjaimellisesti. Ilmastointi- pakkaus- yleis- tai maalarinteippi ei ole parasta mahdollista ainetta moiseen. Apteekista saa ideaalisiteitä ja ihoteippiä. Käyttäkää ihmiset niitä, niin säästytte monelta vaivalta.

Tulevaisuus

Henkilökohtaisesti con kyllä pelasti taas kesän. Nyt jaksaa oikeasti taas mennä muihinkin tapahtumiin. Jatkossa tulee käytyä ainakin Ropeconissa, jossa perjantaina jutustelen uudestaan viime Traconissa pitämäni luennon salakirjoituksista. Lisäksi olen mukana Helsingin sarjakuvafestivaalien mangapäivän järjestelyissä. Ja nyt varmaan oikeasti jaksan jopa tehdä jotain asian eteen.

Pitemmällä tähtäimellä ensi vuonna on taas con jos toinenkin, ja nyt minulla alkaa pitkästä aikaa olla ideioita ohjelman suhteen. Löysin esimerkiksi vihdoinkin uutta aineistoa 95/05:ttä varten, joten ensi vuonna dynaaminen duo Kemppi&Nikander saattaa tehdä paluun estradeille. Muitakin ideoita on taas yksi jos toinenkin. Aika näyttää mitkä niistä aktualisoituvat. Häpeilemätön mainos: jos haluat vanhan hörhön puhumaan tapahtumaasi, ota yhteyttä. Tulen jos vain pääsen, varsinkin mikäli korvaatte kuluni. :-)

– Nixu

Conistandardin puute ja rikkaus

Posted May 7th, 2009 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Järjestäminen, Keventävä

Pohdiskelinpa tässä vähän irtonaisia mietteitä coneista.

Conien järjestelyistä ja tavoista järjestää coneja on käyty maassamme keskustelua jo reilusti ennen animecon-nimen ilmestymistä Suomen kartalle. Aihe ei ole mitenkään uusi. Jos con-termin alle sallitaan vähän muunlaisetkin miitingit, kuten partyt (Assembly yms), voidaan sanoa että keskustelu on ollut peräti erittäin “dynaamista” jo pitkän aikaa. Se, että nykypäivänä edelleen aiheesta puhutaan ei ole merkki mistään uudesta. Se ei myöskään ole merkki siitä, että missään olisi välttämättä vikaakaan, kunhan vain osoitus yleisestä elämän jatkuvuudesta. Jos aiheesta ei väännettäisi kättä, epäilisin auringon eliniän olevan vähissä.

Myönnän, että itsekin useampi vuosi sitten olin turhan tiiviisti ankkuroitunut toimintamalleihin, järjestelyprosesseihin, organisaatiokaavioihin ja muihin konsulttisanoihin joiden sanominen pitäisi kieltää lailla. Etenkin 2006 Finncon-Animeconin aikaan minulle opetetut työtavat muuttuivat hetkellisesti lähes coniuskonnoksi. Kuitenkin muun muassa sellaiset tapahtumat kuin molemmat Kirsikankukkaconit, Tampereen, Kemin ja Helsingin sarjakuvatapahtumat ja viimeisinpänä tuore Bakacon ovat yhä uudelleen osoittaneet, ettei oikeaa vastausta ole.

Tässä se sanoma siis tiiviisti. Conia voi tehdä niin hiton monella tapaa. Jotkut tavat tuntuvat tutuilta, jotkut vierailta, jotkut turhan vaikeilta, jotkut liian lepsuilta. Joskus väkeä on tekemässä liikaa, joskus liian vähän, työtehtävät voivat olla selkeitä tai epäselkeitä – tätä listaa voisin jatkaa melko pitkään ja melko turhaan. Adjektiiveja voi hakea lisää vaikkapa viinien maisteluillasta, sillä toki conin teko voi ajoittain olla vaikkapa notkean viikunainen jonkun mielestä.

Jatketaanpa siis lopputulosta kohti. Jotta tämä teksti olisi edes hieman sisäänpäinkääntynyttä ja elitististä, aloitetaan conin tekijän näkökulmasta. Ensisijaisesti tällä tarkoitetaan conitean tai muun vastaavan järjestelytiimin jäsentä, mutta sama pätee pitkälti vänkäreihin ja ohjelmantekijöihinkin. Jostain kumman syystä, sekä omat kokemukset että kuullut kertomukset vahvistavat melko monen conin staffihuoneiden olleen hauskoja paikkoja. Staffihuoneen puutteessa hupi on löytynyt jostain muusta nurkasta. Tämä, yhdistettynä klassiseen persuntumaan johtaa väitteeseeni numero yksi. Conin tekeminen voi olla hauskaa riippumatta conin järjestysmallista. Hauskuuden puute tuppaa minulla yleensä johtumaan liian suuresta työmäärästä, harvoin mistään muusta.

Entäpä kävijöiden näkökulmasta? Tokihan selvät pikkuvirheet, joita on tehnyt mm. joka ikinen coni, häiritsevät hieman. Ehkä joku paikka ei tahdo löytyä, ehkä joku ohjelma peruuntui, ehkä jiiveellä on liian pelottava parta. Yksittäiselle henkilölle coni voi mennä jopa pilalle tarpeeksi ikävästä sattumuksesta, mutta ilkeä persoona katsoo tilastoja. Tämä johtaa väitteeseeni numero kaksi. Conissa käynti voi olla iloinen kokemus riippumatta conin järjestelymallista. En osaa sanoa kokemuksella mikä tuon voisi pilata, sillä en muista conia jossa käynti ei olisi ollut hauskaa.

Ikävästi progessoitunut sairauteni on syystä tai toisesta saanut aikaan viimeisen vuoden ajan yhä kasvavan halun hakea tilityksen kohteita jostain ihan muualta, kuten vakuutusoikeudesta, joten jostain syystä animeyhteisö on yhtäkkiä muodostunut yhä leppoisammaksi nallekarhujen pallomereksi (?). Ehkäpä tällainen besserwisser-tyylinen “kaikki on voittajia” -teksti toimii terapeuttisena apuna. Ehkä käytän paljon sanoja sanomatta mitään. Ehkä silläkään ei ole väliä.

Post-modernien conien draamasta

Posted April 6th, 2009 by Pekka 'Sandi' Wallendahl
Categories: Conit, Cosplay, facepalm, fandom, Järjestäminen

Nykyajan tapahtumiin kuuluu se että asiat eivät vain kertakaikkiaan voi olla milloinkaan hyvin. Yleisöä oli liikaa, yleisöä oli liian vähän, yleisö cosplayasi liikaa, yleisössä kaikki eivät cosplayanneet, Janne Kemppi puhui liikaa, Janne Kemppi puhui liian vähän, ja niin edelleen. Viimeisin villitys näyttää olevan se että ihmisistä on oikein kauheata kun *gasp* 13-17 vuotiaat teinit harrastavat pullonpyöritystä, pusurinkeilyä ja kuivanaintia julkisella paikalla, sekä tietysti se että yleisössä jotkut peijakkaan tavikset kehtaavat vain löljyä paikallaan ja viedä näin arvokasta lebensraumia cosplayaajilta!!! Hyi, paha, miten näin voi olla? Ettekö Herran tähden ajattele lapsia?!

Kun miettii miten suhtautuisi tämän kertaiseen sydäntä riipivään ongelmaan, on parempi antaa kuvan puhua puolestaan:
FACEPALM

Äkkiseltään tulisi itse kullekin mieleen, ettei tällainen julkisella paikalla eritteiden vaihtaminen ja muu vastaava sopimaton käytös nyt hyvänen aika voi olla vapaassa Suomessa sallittua. Ilonpilaajana joudun toteamaan että siveellisyyttä kunnolla säätelevät lait katosivat maastamme noin 50 vuotta sitten, josta voitte kiittää vanhempianne ja heidän vanhempiaan hienosta 60-luvun seksuaalisuuden vapautumisesta. Kiittäkää samassa yhteydessä vanhempianne myös punk-muusikin keksimisestä, koska ilman punkkia emme näkisi satoja David Bowien näköisiä j-rokkareita nykyisissä tapahtumissamme. Vanhemmille valokuvausta harrastaville herrasmiehille esitän tässä yhteydessä kehoituksen lukea Suomen Rikoslain 17. luvun pykälät 18, 19 ja 20.

Kuitenkin samasta laista löytyy samaisesta luvusta pykälä 21, joka tarjoaa jotain mahdollisuuksia järjestyksenvalvojille puuttua ongelmaan, otetaanpa suora lainaus:

21 § (24.7.1998/563)
Sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen

Joka tekee julkisesti sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon siten, että se aiheuttaa pahennusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä rangaistusta, sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Ongelmana tällaisessa tietysti on että tässäkin liikutaan harmaalla alueella. Laki ei määrittele mitä “sukupuolisiveellisyys” täsmälleen tarkoittaa. Missä raja siis kulkee? Mitä on pidettävä paheksuttavana? Ongelma on samantyyppinen kuin proppien kanssa, linjan veto siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei on vaikeaa ja loppu viimein aina jokainen linjan veto on veteen piirretty viiva. Ja yritit kuinka paljon tahansa tehdä asian oikein on lopputulos aina sama – olet fasisti!

Basisti suuhun ja fasisti kuuhun

Tosin tulevaisuuden coneissa yleisökin pääsee kunnon herrarotutunnelmiin, sillä näiden kaameiden taviksien ei voi enää kauaa antaa pilata kaikkien kunnon ihmisten con-kokemusta, joten heidät pitää tarhata! Tässä sen nyt sanon: Tulevaisuuden coniin ei ole asiaa ellet cossaa Janne Kemppiä. Toistan: Tulevaisuuden coneihin ei ole asiaa ilman Janne Kemppi -pukua! Kiitos.

Mitä tälle kasvavalle ongelmalle siis oikeastaan voi tehdä? Itselläni ei ole mitään sitä vastaan jos teini-ikäiset testailevat oman seksuaalisuutensa rajoja, mutta minua kyllä ärsyttää jos en pääse conissa kulkemaan eteenpäin sen takia että Sasuken on juuri sillä hetkellä pitänyt harrastaa kuivanaintia Lighto-saman kanssa – jalkojeni juuressa. Ongelma on myös se että touhun kieltäminen nuorilta tekee siitä entistä viehättävämpää nuorten saadessa tehdä jotain kiellettyä, joka on vain tyhmää jos haluaa konkreettisesti tehdä asialle jotain.

Näinpä ollen päähäni tuli kuva, suoranainen näky, joka valaisee taivaan ja maan kuin isä aurinkoinen: Olli. Kyllä! Olli on vastausta kaikkeen, nimittäin Ropeconissa vastaavanlainen “ei viitsittäis kieltää mutta kun on pakko” ongelma on ratkaistu hienosti. Siellä ongelma ei ole niinkään kuivanaintia harrastavat teinit vaan kaiken ikäiset alkoholin kanssa tuttavuutta tekevät henkilöt. Niinpä ammattilaisten KPS-sarjan tuleva maailmanmestari, valkoinen heteromies ja hyvä ystäväni Olli yhtäkkiä antoi minulle vastauksen. Ropeconissa alkoholin ystävät voivat siirtyä alueen viereen nauttimaan varjotapahtuma Rapeconin antimista ja tällä tavoin jatkaa con-kokemustaan conia ja sen vähemmän alkoholia nauttivia häiritsemättä. Vastaavasti ensi Traconin yhteyteen voitaisiin perustaa Trapcon, johon järjestyksenvalvojat voisivat teinilaumat ohjata harrastamaan seksuaalisuutensa löytöretkiä.

Skeletor

Ja taas on yksi ihmisten ongelma ratkaistu! Animeteinit ovat kiltisti yhdessä paikassa kaikkien kivojen setien kuvattavissa ja Trapconin virallinen suojelija PedoBear voi vain hyväksyä! Maailma pelastuu!

Loppukaneettina todettakoot, etteivät järjestyksenvalvojat ja järjestäjät halua tehdä sääntöjä, jotka saavat kävijät tuntemaan olevansa natsien työleirillä. Meille riittää että noudatatte preussilaista kuria!

Preussi

P.S. Jos joku rupeaa piirtämään ja julkaisemaan netissä sarjakuvaa tämän suomalaisen hömppäfandomin ihmeellisimmistä draaman käänteistä, niin lupaan kutsua hänet vieraaksi Tracon V:een täydellä kestityksellä.

– Sandi

Uskontona conitus

Posted March 26th, 2009 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Keventävä

Tässäpä taas näitä “ei ole vintillä kaikki lamput ehjiä” juttuja joita on kiva kirjoitella. Olen nimittäin huomannut, että conien ympärillä sitä tulee allekirjoittaneesta kovin ritualistinen. Oli sitten menossa käymään, puhumaan tai jotain oikein tekemään, conien läheisyys saa muuttamaan elintapoja oudosti. Kirjoittelin aiheesta aikanaan ja huomaan että tavat eivät ole muuttuneet. Ehkä on hyvä, että kirjoitan valikoituja paloja uudestaan jotta tajuan mitä teen.

Kauppareissulta tulee mukaan pullo tyrnimehua, normaalia enemmän piimää, halvimpia mahdollisia salaattiaineita, laatikollinen Vita Novaa ja puolen vuoden satsi riisiä, ettei varmasti lopu kesken. Tyrnimehusta tehdään ennen conia kiisseliä, conipäiväksi juotavaa ja lopuista tehdään tyrnimöpsyjä (*1) conin päätyttyä. Vita Nova on suosikkienergiajuomani ja johtuen sen vähän rehellisemmästä valmistusainelistasta, uskallan sitä juodakin conipäivänä. Lisäksi siinä lukee Vita. Piimällä rauhoitetaan vatsaa siinä missä riisiä ja salaattia voi mahdollisesti syödä.

Stressiä lievitetään tekemällä jutut hyvissä ajoin etukäteen. Omalta osaltani se on tätä nykyä lähinnä paperitöitä, kun huolehdin pitkälti tulosteista. Lisäksi tarvikevarastosta vastaaminen tarkoittaa sopivien tarpeiden kaivamista esille siitä eeppisestä kaaoksesta. Tiesittekö muuten, että meillä on Traconin jäljiltä yksi laatikko, jossa on housuja ja boffereita? Nyt tiedätte.

Jostain syystä kotona kokkaaminen (minulle hyvin harvinaista) helpottaa myös oloa. Sen sijaan ulkona syöminen ennen conia tuntuu jotenkin väärältä, mikä on myös minulle harvinaista. Itse asiassa Dineriin alkaa jo olemaan kaipuu.

Tärkeä juttu on myös ihan klassista peruspsykopatiaa. Kerrataan asioita, mitä aikoo tehdä conin jälkeen. Jemmassa on pari leffaa, viiden litran oluttynnyri, keveämpi työaikataulu ja uutta rautaa näperreltäväksi. Conista yleensä tulee myös ostettua jotain kivaa. Saunassa tullee myös viihdyttyä hetki jos toinenkin. Uusi (minulle) harrastus on istua alas kuuntelemaan radiota pariksi tuntia. Jokainen jotain hyödyllistä elämässään tehnyt tietää, että aikaansaamisen ilo on melkoisen suuri. Sen jälkeen kelpaa juhlistaa. Kenties se onkin suurin etu monista uusista coneista Suomeen – saamme henkisen tason lottovoittajia lisää kymmenittäin.

Johtuuko näistä vai muista, nykyään ennen coneja on jopa rauhallinen mieli. Toki parempi arvaus syyksi voisi olla se, että nykyään coneissa pyrkii hakemaan tehtäviä joissa on enemmän tekemistä, vähemmän vastuuta. Loppujen lopuksi duunarin työ on yllättävän palkitsevaa. Sen myötä coneista voi jopa nauttia enemmän.

(*1) Tyrnimöpsy

2 cl Koskenkorvaa
2 cl lantraamatonta tyrnimehua

Sekoita ainekset shottilasissa hyvin. Juo pohjanmaan kautta.

-Kyuu