Coniraportti Desucon 2014 – helppo coni!

Maailma on pärjännyt kohtuullisen hyvin (mitä nyt pari sotaa siellä täällä) ilman coniraportteja allekirjoittaneelta, mutta päätin että tässä kohtaa olisi taas huisin eroottinen näkökulma jaettavaksi joten tuhlataanpa vähän bittejä. En voi väittää selviytyneeni vielä viime viikonlopun Desuconista, mutta siitä saa kiittää lähinnä työaikatauluja ja terveydentilan haasteita. Sen sijaan kotiin takaisin tuli päästyä, jopa positiivisen ajoissa.

Viikonloppu oli helpoin

Totesin iloisissa tunnelmissani viikonloppuna useammallekin henkilölle, kuinka stressitaso on aika lailla nolla. Kun olin siinä puoli kahden aikaan tiputtanut coniläppärit ja Japsun mysteericontainerit eteenpäin, oli aika lailla kaikki kiire ja hätä ohi – jo tunteja ennen conin alkua. Mikä ihmeen ylivänkäri puhuu tällaisia?

Viittasin tällä varsin mukavaan haasteeseen Shadikan suunnalta. Coniläppäreitä toivottiin tällä kertaa ennätykselliset 18 kappaletta, osin e-lippujärjestelmän aiheuttamasta lisätarpeesta johtuen. Harjoitin pienoista säätöä conia edeltäneen kuukauden ajan etsiessäni, hankkiessani, korjatessani ja muutoinkin säätäessäni conkoneita – valmiiden koneiden saldo kun oli vielä toukokuussa alle kymmenen. Koska koneiden näprääminen on aina ollut minulle varsin terapeuttista, käytin näihin aika paljon aikaa ja koitin kikkailla Prosessiani ™ näiden suhteen hienommaksi, pitkälti koska voin. Lopputulos kuitenkin on, että aikaa ja kahvia kului. Samassa yhteydessä piti conivarastoa myös säätää, pistää uusia hyllyjä paikalleen ja siivota fiksumpien ihmisten käyttöä varten se läävä mitä neuvotteluhuoneenakin ajoin käytetään. Ja siis conivarastona. Ja mm. joogahuoneena, muttei sentäs minun toimesta. Villi tavoite on, että lähikuukausina se olisi yhä vähemmän läävä ja samalla sekä conien että kolmen eri firman tilpehöörivarastoistakin voisi jatkossa löytää jotain.

Kun muutamaa päivää ennen conia sitten sain huoneen hieman siistimmäksi, koneet pakatuksi, kahden kuvauspisteen vehkeet valmiiksi, hotelliasiat oikeasti kuntoon (helvete satan @ forenom) ja virallisen coniinmenopaitani siistiksi, oli melkoisen aktivoitunut olo. Oli tullut säädettyä. Sen rinnalla conissa tehtävä studiohomma oli varsin leppoisaa – jopa niin leppoisaa että käytin hyvän osan pieniä taukojani juosten pitkin conia roskia keräämässä. Kai sekin oli terapeuttista.

Ainiin joku coni

Niin, kovin coniraporttimaista tästä tekstistä ei ole toistaiseksi tullut. Vaan kun minun on oikeasti aika vaikea kertoa conista. Vietin leijonaosan ajastani joko kuvauspisteellä kuvaamassa, kuvauspisteellä juomassa kahvia tai tekniikkahuoneessa käsittelemässä kuvia juoden samalla kahvia. Irtsan iltaiseen jutusteluohjelmaan meinasin mennä, mutta se oli ehtinyt täyttymään kovin nopeasti – niinpä vuoden taukoni Desuconin ohjelmien seurannasta venyy puolitoistavuotiseksi. Se on tavallaan ikävää, sillä kiva ohjelma on kivaa, mutta toisaalta vänkärille aika ominaista. Silti vänkäreitä conissa piisaa, joten ei voi väittää etteikö conista voisi nauttia puuhaamallakin. Ihmisiä näkee ja asioita oppii näinkin.

Kuvaaminen oli aika iso juttu joten siitä voisi sanoa pari sanaa: “eri vänkää”. Japsu, Taino ja AG ovat kaikki usuttaneet porukkaa yhä luovempiin ja erilaisiin kuvien ottoon, eikä linja pettänyt nytkään. Aiemmin desuissa nähty valotausta (highkey) sai väistyä ja kokeilimme vaihteen vuoksi synkempiä vaihtoehtoja. Itse asiassa idea lähti parista vahinkolaukauksesta, jonka jälkeen siirtelimme valoja ja asetuksia AG:n kanssa hetken, kunnes löysimme jotain mukataiteellista. Väitän, että lopputulos oli hauskaa kaikille osapuolille ja mukavan keventävä iltabonus. Lisäksi se oli jotain erilaista ja valokuvauksessa uudet jutut piristävät kummasti. Heitin meidän ei-terroristitaustaisille-kuvausvänkäreille pyynnön kysellä kommentteja facebookin puolella, ehkäpä joku intoutuisi kommentoimaan. Olisi varsin tärkeää tietää, ovatko nämä irtiotot hauskoja kävijöille, vai ainoastaan kuvaajien lapsenmielisiä leikkejä. Joku ainakin piti tuloksesta.

Kuvauspisteen ulkopuolella harjoitin myyntisalissa pienimuotoista törsäystä ja mieli teki tehdä investointeja taidekujallakin, vaan en oikein päässyt rahojen kanssa sopivaan aikaan paikalle. Hemmetisti kyllä pidin monista pöydistä ja selkeästi huomaa että aihepiirit ovat laajoja, ennakkosensuuri vähäistä. Lisää epäsoveliasta taidetta, pyydän! Lisäksi harjoitin toki visiittejä green roomin puolelle. Siellä homma toimi hyvin, joskin pakko tunnustaa että kahvin laatu jätti mielestäni vähän toivomisen varaa. Se meni ajoittain vähän kitkerän puolelle, ehkä myös vähän miedoksi mutta jälkimmäisen osalta en ole paras tuomari, kun oma kahvini tuppaa olemaan aika jykevää. Ihan juotavaa se kuitenkin oli ja vain kerran se pääsi loppumaan, silloinkin vain muutamaksi minuutiksi. Kaiken kaikkiaan selvästi yksi parhaita green room -suorituksia.

Kehitystä

Vänkärin tehtävä on oppia conista jotain ja tehdä ensi kerralla paremmin. Valokuvauksen osalta puntarointia suoritti jo Madu. Kuvaajien keskinäinen koordinointi, visiointi ja työn kehitys on kieltämättä asia johon haluaisin nähdä panostettavan vähän aikaa, vaikkapa tästä tekisi tulevan conconin iltapäivän pitkän kakkosohjelmalinjan. Kuvauksen osalta on toki tuossa dilemmaa. Toisaalta kaikki cossaajat haluavat kuvia muistoksi ja mielestäni conin pitää vastata kun sille huudetaan. Toisaalta vain harvaan kuvaan saa pistettyä paljon aikaa ja moni kuvista jää lähinnä historialliseksi todisteeksi ilman kovin maagista taiteellista aspektia (pl. hieno puku). Mutta TOISAALTA taas moni kävijä on erittäin tyytyväinen tähänkin ja usein saa kuulla kiitosta siitä, miten vain parinkin minuutin studiokäynti tarjosi paljon enemmän kun kaverin kännykkäkamera. Parempien kuvien on oltava tavoitteena, mutta on tilanteita jossa hifistely ei ole tarpeen. Olkoon se vapaaehtoinen optio. Olkoon tämä asia josta vielä tapellaan.

Toinen pohdiskelun paikka on conitekniikka. Sen mitä kuulin, e-lippusysteemi pelasi ja olin varsin ilahtunut, että aikanaan Tracon 7:n jälkeen kehittämäni lippukonsepti päätyi lopulta – toki paljolti muokattuna – todelliseen käyttöön ja vielä täyttikin tarpeet. Aivan alkuperäinen visio pohjautui kännykkälippuihin, tarkemmin jaoteltuun jonotukseen ja nopeaan analogiseen tarkastukseen, eli paljon on matkaa tehty. Tekniikka conissa tiettävästi pelasi hyvästi ja viivakoodinlukijoiksi oli löydetty varsin hyvä kompromissi hinnan ja laadun osalta. Coniläppärit tiettävästi pelasivat myös, mutta toki toivon kuulevani myös coninaikaiselta tekniikkatiimiltä palautetta. Sen verran jo päätin, että X200s-malleista luovun, sillä neljän vuoden iässä niiden tuulettimet alkavat olemaan lähellä loppusuoraa. Pitää vain etsiä muita malleja enemmän.

Kuvauspisteen tekniikasta puolestaan opin sen, että taas taitaa yksi taustakangas olla parhaat päivänsä nähnyt ja lisäksi sateenvarjot ja perusjalustat ovat kuluvia osia. Ei auta itku markkinoilla, pitää hankkia ehjiä tilalle, eikä taideta 500 eurolla selvitä. Lisäksi mietin vielä pystyisinkö jotenkin optimoimaan tuota tavaroiden paketointia ja kuljetusta. Juuri sopivan kokoisten laukkujen löytäminen ei ole ihan pieni haaste.

Henkilökohtaisella tasolla opin, että Forenom on kasa paskaa. Sekä itse huoneet, että laitoksen laatu muuten, että hinta, että asiakaspalvelu. Unet pelasti lähinnä mahdollisuus avata koko iso ikkuna turvallisesti 8. kerroksesta suoraan torille, jolloin ilma vaihtui edes hitusen. Ensi kerralle paremmin asiaa tuntevat vinkkasivat Sokos hotellin suuntaan. Pistetään korvan taakse. Ennen Lahteen palaamista lienee kuitenkin muutama muukin pikkuconi edessä.

Explore posts in the same categories: Conit, Cosplay, Tekniikka

2 Comments on “Coniraportti Desucon 2014 – helppo coni!”

  1. Nachoneko Says:

    Mitä noille vanhoille x200s:lle käy?

  2. Kyuu Eturautti Says:

    @Nachoneko – en tiedä. Ensinotto-oikeus on firmalla joka ne alunperin lahjoitti coniläppärikäyttöön, jos ei heillä tai heidän henkilökunnalla ole halua ottaa tuossa tilassa olevia koneita vastaan, sitten kaupitellaan vapaamuotoisesti.

    Menee varmaan kesän yli ennen kuin tulee varmistusta mihinkään suuntaan.