Karnevaali on ohi

Huhhuh, ehdin sitten vihdoinkin istua alas ja kirjoittaa ylös (ha!) tarkempia kommentteja Animeconista, ja samalla tietenkin myös Finnconista, mikäli pitää näitä tapahtumia jotenkin erillisinä. Tarkoitus oli tehdä tämä aiemmin, mutta sitten tuli kaikkea tuikitärkeää ja sikakiireellistä käsiin – kuten aina.

Henkilökohtainen tie kohti tämän vuoden conia oli niinsanotusti kivinen. Olin nimittäin aktiivisesti mukana coniteassa aina tuonne syksyyn 2008 asti. Silloin Oikea Elämä alkoi viedä niin paljon mukanaan, ettei aikaa taikka energiaa coniteoimiseen enää jäänyt. Kuitenkin, vaikka con nyt pärjääkin ilman yhtä miestä, huomasi mies ettei oikein pärjää ilman conia. Eli toisin sanoen säätämisen tilalle tuli v-käyrän jyrkkä nousu. Osittain tämä johtui siitä, että jouduin tekemään oharit, ja osittain siitä, että pessimistinä rupesin heti kelaamaan kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita, kun en enää itse ollut mukana valvomassa tapahtuman tekoa. Juu, tiedän. Typerää ja myös itsekeskeistä.

V-käyrä rupesi varsinaisesti laskemaan vasta kesäkuun puolella, kun lopullinen ohjelmakartta rupesi hahmottumaan ja näin, ettei conin eteen tekemäni työ ollutkaan valunut hukkaan. Ehdottamistani, suunnittelemistani ja osittain myös valmistelemistani ohjelmanumeroista suurin osa oli kuin olikin mukana conissa. Ainoastaan ideoimani suomalaisen animetutkimuksen yleisöseminaari, johon oli tarkoitus saada suomalaisia animen, animefandomin tai sen lieveilmiöiden tutkijoita kertomaan omasta työstään, jäi rannalle. Sääli sinänsä, koska Katja Valaskiven tutkimuksen mukana aihe olisi ollut jopa ajankohtainen. No, eipä sitten saatu akateemista jauhantaa coniin. Ihan conin alla oli henkilökohtainen v-käyräni taas laskenut, ja olin mukana tapahtuman järjestelyissä kohtuullisen innoissani.

Itse tapahtumassa en hirveästi ehtinyt nähdä. Omaakin ohjelmaa oli jonkin verran, ja kun olimme liikkeellä koko perheen voimin, sanelivat oma ohjelma ja lapsi sen, miten ollaan. Muutaman ohjelmanumeron ehdin kuitenkin nähdä. Perjantain ainokaiseksi jäi Fysiikka sanoo PUM, missä fysiikka tosiaan sanoi kohtuullisen edustavasti PUM. Enpä ollut ennen tullut ajatelleeksi esimerkiksi mitä tapahtuu kun nestetyppeä suljetaan tiiviiseen, eristämättömään säiliöön. Lauantaina pääsin katsomaan Tuhoa turha tuote -huutokauppaa, jossa valitettavasti 50€ ei riittänyt tuhoamaan Sabrinan LP:tä. Petyin myös siihen, että huutokauppaan lahjoittamani Mad Bullit löysivät uuden omistajan. Muuten ohjelmanumero oli erittäin viihdyttävä, ja tuotti ihan mukavasti rahaa hyväntekeväisyyteen. Sunnuntaina taas Otto Sinisalon Sarjakuvakohujen lyhyt historia osoittautui noin 40 minuuttiseksi poliittiseksi palopuheeksi sananvapauden puolesta ja populistipoliitikkoja vastaan. Odotin kyllä vähän muuta. Muuten aika meni omaa ohjelmaa tehdessä, perhehuoneessa ja muuten vaan ollessa. Tytön takia joka päivä lähdettiin kotiin siinä viiden ja kuuden välissä, joten kaikki bileet, iltaohjelmat ja muut jäivät tällä kertaa väliin.

Noniin, nyt kun pakollinen conraporttihöpötys on saatu hoidettua käsistä, analysoidaanpa vähän tapahtumaa…

Tilat

Kuuluin ennen conia siihen kohtuullisen suureen joukkoon, joka epäili kaapelitehtaan toimivuutta conpaikkana. Viikonlopun aikana kuitenkin osoittautui, että Kaapeli oli toimiva, mukava ja ennen kaikkea riittävän suuri tämän kertaluokan karnevaalien järjestämiseen. Osasyynä toimivuuteen oli varmasti se, että conia päästiin pystyttämään hyvissä ajoin. Kun tulin perjantaina puolen päivän aikaa paikalle, oli kaikki käytännössä jo valmiina. Aikoinaan, kun vielä conitean toiminnassa olin mukana, pelättiin että viimeistään noihin aikoihin päästäisiin kunnolla kasaamaan tapahtumaa. Paikkana Kaapelitehdas oli conille erittäin hyvä. Sisätilaa riitti, ja ennen kaikkea sisätiloissa ei ollut pullonkauloja, jotka olisivat synnyttäneet kammottavia tukoksia. Kaikkialta pääsi kaikkialle jouhevasti, jopa lastenvaunujen kanssa. Lisäksi hengaajamassa tuntui viihtyvän viereisessä puistossa, vaikkei siellä ruohikkoa ollutkaan.

Erittäin hyvä puoli Kaapelissa oli myös se, että (melkein) koko con oli yhdessä kerroksessa. Paikalla ei siis ollut porraskäytäviä, jotka olisivat estäneet lastenvaunujen kanssa kulkemisen, ja jotka olisivat muodostuneet pullonkauloiksi. Yksikerroksisuudesta huolimatta paikalla oli riittävästi ja riittävän suuria hissejä, jotta lastenvaunuillakin oli mahdollista mennä kerroksesta toiseen silloin kun siihen oli tarvetta. Taisin tosin käyttää hissiä moiseen ehkä kaksi kertaa koko tapahtuman aikana.

Huonojakin puolia tietenkin oli. Päälava ja myyntipöydät olivat turhan lähellä toisiaan, ja kummankin hälinä ja meteli häiritsi toista. Infopiste oli tietenkin vielä siinä välissä. Päälavan istumapaikkojen määrä oli vähäinen, eivätkä muutkaan salit suuren suuria olleet. Tuo tosin oli taas niitä juttuja, joille ei oikein mitään voi. Con kun on tehtävä sellaiseksi kuin tilat sallivat. Eikä budjetti olisi Kaapelia isompia tai parempia tiloja sallinut.

Lisäksi jälleen kerran huono sää olisi pannut kaiken aivan sekaisin, tällä kertaa varmaan jopa enemmän kuin aikaisempina vuosina. Osa ohjelmasaleista oli nimittäin Kaapelin siivessä, jonne ei päässyt kuin ulkokautta. Onneksi Ukko oli suosiollinen.

Scifilounge aiheutti muuten juuri sellaisen reaktion kuin arvelinkin. Animefanien hämmentyneistä reaktioista huolimatta tila toimi, ja siellä saattoi välillä jopa antaa jälkikasvun temmeltää ympäriinsä. Onneksi moista ei kuitenkaan jouduta ottamaan miksikään conien pysyväisjärjestelyksi, vaan se taitaa jäädä tämänkertaisen tapahtuman kuriositeetiksi. Pitemmällä tähtäimellä kun moinen on selkeä doraman lähde. Joko joku ottaa siitä herneen nenäänsä ja nostaa nettimetelin, tai sitten vetää siitä palkokasvin sieraimeen ja päättää yrittää raidata tilan. Ja henkilökohtaisesti sain conraideista tarpeekseni jo vuosia sitten kun afropäät yrittivät valloittaa Traconin.

Ohjelma

Vaikka en pahemmin ehtinyt itse ohjelmaa tänä vuonna seurata, olen tyytyväinen conin tarjontaan. Riippumatta siitä katsooko scifiohjelmaa, animeohjelmaa, vaiko kokonaisuutta. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että animepuolella saatiin mukaan kohtuullisen paljon animen ja animefandomin historiaa käsitteleviä ohjelmanumeroita. Ne sopivat conin teemaan, ja lisäksi sopivat kuin nenä päähän tapahtumaan, joka järjestettiin 10 vuotta ensimmäisen animeconin jälkeen. Muutenkin sitä edellisen conin jälkeen peräänkuulutettua animeaiheista puheohjelmaa saatiin mukaan ihan kivasti, yaoi-paneelia saatiin uudistettua ja muutenkin ainakin kohtuullisesti otettua huomioon saatu palaute.

Kommelluksilta ei tietenkään voinut välttyä. Fandomluennossani kalvoja näyttänyt läppäri päätti mennä nukkumaan kesken esityksen, mutta vänkärit onneksi saivat sen takaisin toimintakuntoon kohtuullisen nopeasti. Ja olen itsekin jo ehtinyt tottua tekniikan pettämiseen sen verran hyvin, ettei moinen aiheuttanut kovinkaan pitkää taukoa luentoon. Kustantajien kyselytunti taas supistui neljästä kustantajasta käyttännössä kahden miehen showksi, kun Egmontin Janne Suominen saapui paikalle vasta juuri ennen ohjelman loppumista. Jari Paunan poisjäänti ei minua ihmetyttänyt. Sen sijaan olin ennen conia kovin hämmästynyt kun Pauna oli alustavasti lupautunut tulemaan paikalle. No, lomailu oli lopulta Jarille tärkeämpi kuin hänen kohdeyleisönsä tapahtuma.

Muissakin ohjelmanumeroissa sattui ja tapahtui. Itseäni otti eniten päähän se, ettei Toni Jerrman päässyt Animen maahantulopaneeliin. Olin nimittäin ideoinut paneelin ja myös osallistuin sen suunnitteluun Janne Kempin kanssa. Sitten Jerrman – jota pyysin paneeliin henkilökohtaisesti kasvotusten – menee ja on esiintymiskelvottomassa kunnossa paneelin aikana. Aina ei todellakaan voi voittaa. Toisaalta, enpä myöskään ollut henkilökohtaisesti kuuntelemassa paneelia, joten kaikki siihen liittyvä ärsytys on välillistä.

Muuta

Olen näin tapahtuman jälkeen tyytyväinen koko Finncon-Animecon-hässäkkään. Ihmisiä oli paljon, heitä oli paljon myös kuuntelemassa ohjelmaa, sää suosi tapahtumaa ja tunnelma oli erittäin hyvä. Vaikuttaa myös siltä, että muidenkin mielestä tapahtuma onnistui, koska palaute on ollut pääosin positiivista, ja moni conia etukäteen haukkunut taho on pyörtänyt puheensa jälkikäteen. Homma siis toimi. Jälkipuinnissa ei myöskään ole tullut esiin mitään suunnattomia puutteita tai draaman aiheita. Mitä nyt äänentoiston kanssa oli vähän ongelmia kun mikit olivat taas kerran sitä “tätä on nuoltava jotta kukaan kuulee mitään” -mallia, ja yhden cosplayasun kanssa tapahtui surkuhupaisa sattumusten sarja, jonka päätteeksi asu sensuroitiin. Oli onni onnettomuudessa, että vääryyden kohteeksi johtunut oli conitealaisen kaveri, joten häneltä voitiin pyytää kunnolla anteeksi.

Conissa oli ensimmäistä kertaa myös perhetila, johon lapsiperheet saattoivat mennä rauhoittumaan ja antamaan jälkikasvun purkaa ylimääräistä energiaa. Animetapahtumissa moiselle tuskin on käyttöä ainakaan vähään aikaan, mutta Finnconeista olisi kiva löytää moinen myös jatkossa. Perhetila pelasti meidän perheen conin.

Conin kävijäarvio ylittyi muuten taas kerran. Varsinkin perjantaina oli paljon enemmän väkeä paikalla kuin mitä oltiin etukäteen arvioitu. Jos paikalla oli jotenkin väljän tuntuista, se ei siis johtunut väen vähyydestä, vaan tilojen riittävyydestä. Väkimäärässä ei myöskään näkynyt talouden taantuma tai helmikuusta asti jatkunut con kuukaudessa -putki. Sitä en tiedä, näkyivätkö nämä asiat näytteilleasettajien myynnissä.

Tavallisin ensiapua vaatinut vaiva conissa muuten taisi olla rinnoissa ollut naarmu, hankauma tai haavauma. Emme keksineet lukuisille tissihaavereille muuta syytä kuin sen, että jotkut olivat ottaneet termin “rintojen teippaaminen” turhan kirjaimellisesti. Ilmastointi- pakkaus- yleis- tai maalarinteippi ei ole parasta mahdollista ainetta moiseen. Apteekista saa ideaalisiteitä ja ihoteippiä. Käyttäkää ihmiset niitä, niin säästytte monelta vaivalta.

Tulevaisuus

Henkilökohtaisesti con kyllä pelasti taas kesän. Nyt jaksaa oikeasti taas mennä muihinkin tapahtumiin. Jatkossa tulee käytyä ainakin Ropeconissa, jossa perjantaina jutustelen uudestaan viime Traconissa pitämäni luennon salakirjoituksista. Lisäksi olen mukana Helsingin sarjakuvafestivaalien mangapäivän järjestelyissä. Ja nyt varmaan oikeasti jaksan jopa tehdä jotain asian eteen.

Pitemmällä tähtäimellä ensi vuonna on taas con jos toinenkin, ja nyt minulla alkaa pitkästä aikaa olla ideioita ohjelman suhteen. Löysin esimerkiksi vihdoinkin uutta aineistoa 95/05:ttä varten, joten ensi vuonna dynaaminen duo Kemppi&Nikander saattaa tehdä paluun estradeille. Muitakin ideoita on taas yksi jos toinenkin. Aika näyttää mitkä niistä aktualisoituvat. Häpeilemätön mainos: jos haluat vanhan hörhön puhumaan tapahtumaasi, ota yhteyttä. Tulen jos vain pääsen, varsinkin mikäli korvaatte kuluni. :-)

– Nixu

Explore posts in the same categories: Animecon, Conit, fandom, Järjestäminen

Comments are closed.