Conistandardin puute ja rikkaus

Pohdiskelinpa tässä vähän irtonaisia mietteitä coneista.

Conien järjestelyistä ja tavoista järjestää coneja on käyty maassamme keskustelua jo reilusti ennen animecon-nimen ilmestymistä Suomen kartalle. Aihe ei ole mitenkään uusi. Jos con-termin alle sallitaan vähän muunlaisetkin miitingit, kuten partyt (Assembly yms), voidaan sanoa että keskustelu on ollut peräti erittäin “dynaamista” jo pitkän aikaa. Se, että nykypäivänä edelleen aiheesta puhutaan ei ole merkki mistään uudesta. Se ei myöskään ole merkki siitä, että missään olisi välttämättä vikaakaan, kunhan vain osoitus yleisestä elämän jatkuvuudesta. Jos aiheesta ei väännettäisi kättä, epäilisin auringon eliniän olevan vähissä.

Myönnän, että itsekin useampi vuosi sitten olin turhan tiiviisti ankkuroitunut toimintamalleihin, järjestelyprosesseihin, organisaatiokaavioihin ja muihin konsulttisanoihin joiden sanominen pitäisi kieltää lailla. Etenkin 2006 Finncon-Animeconin aikaan minulle opetetut työtavat muuttuivat hetkellisesti lähes coniuskonnoksi. Kuitenkin muun muassa sellaiset tapahtumat kuin molemmat Kirsikankukkaconit, Tampereen, Kemin ja Helsingin sarjakuvatapahtumat ja viimeisinpänä tuore Bakacon ovat yhä uudelleen osoittaneet, ettei oikeaa vastausta ole.

Tässä se sanoma siis tiiviisti. Conia voi tehdä niin hiton monella tapaa. Jotkut tavat tuntuvat tutuilta, jotkut vierailta, jotkut turhan vaikeilta, jotkut liian lepsuilta. Joskus väkeä on tekemässä liikaa, joskus liian vähän, työtehtävät voivat olla selkeitä tai epäselkeitä – tätä listaa voisin jatkaa melko pitkään ja melko turhaan. Adjektiiveja voi hakea lisää vaikkapa viinien maisteluillasta, sillä toki conin teko voi ajoittain olla vaikkapa notkean viikunainen jonkun mielestä.

Jatketaanpa siis lopputulosta kohti. Jotta tämä teksti olisi edes hieman sisäänpäinkääntynyttä ja elitististä, aloitetaan conin tekijän näkökulmasta. Ensisijaisesti tällä tarkoitetaan conitean tai muun vastaavan järjestelytiimin jäsentä, mutta sama pätee pitkälti vänkäreihin ja ohjelmantekijöihinkin. Jostain kumman syystä, sekä omat kokemukset että kuullut kertomukset vahvistavat melko monen conin staffihuoneiden olleen hauskoja paikkoja. Staffihuoneen puutteessa hupi on löytynyt jostain muusta nurkasta. Tämä, yhdistettynä klassiseen persuntumaan johtaa väitteeseeni numero yksi. Conin tekeminen voi olla hauskaa riippumatta conin järjestysmallista. Hauskuuden puute tuppaa minulla yleensä johtumaan liian suuresta työmäärästä, harvoin mistään muusta.

Entäpä kävijöiden näkökulmasta? Tokihan selvät pikkuvirheet, joita on tehnyt mm. joka ikinen coni, häiritsevät hieman. Ehkä joku paikka ei tahdo löytyä, ehkä joku ohjelma peruuntui, ehkä jiiveellä on liian pelottava parta. Yksittäiselle henkilölle coni voi mennä jopa pilalle tarpeeksi ikävästä sattumuksesta, mutta ilkeä persoona katsoo tilastoja. Tämä johtaa väitteeseeni numero kaksi. Conissa käynti voi olla iloinen kokemus riippumatta conin järjestelymallista. En osaa sanoa kokemuksella mikä tuon voisi pilata, sillä en muista conia jossa käynti ei olisi ollut hauskaa.

Ikävästi progessoitunut sairauteni on syystä tai toisesta saanut aikaan viimeisen vuoden ajan yhä kasvavan halun hakea tilityksen kohteita jostain ihan muualta, kuten vakuutusoikeudesta, joten jostain syystä animeyhteisö on yhtäkkiä muodostunut yhä leppoisammaksi nallekarhujen pallomereksi (?). Ehkäpä tällainen besserwisser-tyylinen “kaikki on voittajia” -teksti toimii terapeuttisena apuna. Ehkä käytän paljon sanoja sanomatta mitään. Ehkä silläkään ei ole väliä.

Explore posts in the same categories: Conit, Järjestäminen, Keventävä

4 Comments on “Conistandardin puute ja rikkaus”

  1. esuka Says:

    Itse olen ensimmäistä kertaa conin järjestelyhommissa mukana, eli Kemin kitaconissa. Aiemmin olin vänkärinä ’08 aconissa ja Kemin sarjakuvapäivien manga-ohjelman pienemmissä hommissa mukana. Varsinkin Kemin tapahtumien kanssa puuhastelu oli itselle ihana kokemus, hauskuudesta puhumattakaan. Vaikka Kemin puolesta ei anime puolen tapahtumat olleet kauhean suuria, en ole oikeastaan kuullut etteikö porukka olisi tapahtumissa viihtynyt.

    Minusta on turha alkaa tuomitsemaan coneja ohjelmisto/järjestelyjen jne takia. Con ei voi epäonnistua, jos siellä on hauskaa, ja yhtäkään sellaista conia ei ole ollut, missä ei olisi porukka viihtynyt jossain muodossa. On myöskin turha alkaa osoittelemaan sormella tiettyjä ihmisiä syyllisisiki conin “epäonnistumiseen”, aina on helpompi nähdä vika toisessa kuin itsessään. Kritiikki on silti hyvä asia ja sitä on hyvä antaa, kunhan sen tekee fiksusti.

  2. niidel Says:

    kyuu, epäilemättä näin. Se, miten coninsa tahtoo järjestää, lienee makuasia. Eri asia taas on, että erilaiset ratkaisut mahdollistavat erilaisia toimintatapoja – esimerkiksi netinkäyttöä tehostamalla järjestäjäporukkaa voi haalia isommaltakin alueelta kuin vain 20 kilometrin säteeltä. Putkimies on tasan tarkkaan niin hyvä kuin ammattitaitonsa. Välineillä ei loppuviimeksi ole hirveästi väliä, kunhan niitä osaa käyttää oikein.

    esuka, niin – epäilemättä tässä maassa ei sellaista tapahtumaa ole ollutkaan, jossa ei porukka olisi viihtynyt jossain muodossa. Tärkeää vaan onkin kysyä, että mikä porukka coneissa viihtyy, ja onko tämä se porukka, jonka siellä toivottaisiin viihtyvän.

    Jos tapahtumia järjestetään yksinomaan aloittelijoille, hengaajille ja caramelldanssailijoille niin epäilemättä Suomen tähänastiset conit ovat olleet hyvinkin onnistuneita. Jos taas tapahtumia järjestetään kovan luokan harrastajille – siis niille, joita kiinnostaa anime ja manga, tulos on jo huomattavasti huonompi. Ja tässä korostuu nimenomaan järjestävän tahon vastuu – heillä on valta päättää siitä, mitä ohjelmaa coniin tulee, joten he kantavat myös vastuun siitä, jos siellä ei ohjelmaa ole. Aina ei tietysti järjestäjäkään voi suoraan vaikuttaa siihen, toteutuuko joku yksittäinen ohjelmanumero (esimerkiksi kovalevyn tuhoutuminen päivää ennen tapahtumaa), mutta järjestäjän tehtävänä olisi pyrkiä varautumaan tällaiseen (pitkälle varautumista olisi esimerkiksi käydä varmuuskopioimassa tavarat talteen jo viikkoja ennen conia).

    Tuskin voit sanoa, että rockkonsertti on onnistunut, jos siellä viihtyvät vain eläkeläiset ja rockin harrastajat joutuvat pettymään?

  3. Kyuu Eturautti Says:

    Näinhän tuo menee. Olin kieltämättä vähän veeteeäf kun ekan kerran tehtiin tapahtumaa ilman irl-kokoontumisia – taisi olla eka Kuplii muistaakseni. Perustuen siihen että se tapahtui, konseptissa oli selkeästi hyvä optio. Toisaalta, niin monia coneja on tehty sekä fyysisillä että nettiperustaisilla rekryillä/kokouksilla, että liekö tässäkään absoluuttista oikeaa vastausta.

    Kohdeyleisön tutkinta sen sijaan on asia jota kannattaisi ehkä useamminkin miettiä.

  4. esuka Says:

    Niidel
    Enimmistöhän on coneissa juuri tätä “aloittelija, karamelli tanssaajia yms” joten oletettavasti ohjelmistoakin tehdään senkin mukaan. Uskon että myös “elitisteille” on sitä ohjelmaa, tai ainakin yritetään tehdä. Tuntuu vain siltä että mikään ei kelpaa heille, ja sitä valittamista löytyy aina. On myös hyvin hankala miellyttää ihan jokaista tapahtumaan tulijaa, kun me ihmiset tykätään niin paljon erinlaisista asioista. Aikaa silti on toteuttaa oudoimpiakin aiheita paneeleille ja luennoille.