Nöyryydestä säätöön ja takaisin

Tervehdykset ja kukkaset mangotarhaan myös täältä Multisillan periferiasta Tampereelta, jossa vastoin yleistä käsitystä on pieniä merkkejä alkukantaisesta asutuksesta. Mainoslauseeksi kävisi kenties myös Hidoilaisten kaatopaikka, lähes vierekkäin kun asuu peräti kaksi Hidoi ry:n ex-puheenjohtajaa. Tarkempi itseni esittely saa hieman odottaa käsieni parantumista, mutta pieniä ajatuksia ajattelin jo nyt kylvää tarhaan muiden filosofien seuraksi.

Saadakseni ulosantini kontekstiin, on hieman valotettava omia animeharrastuksen taustoja. Pitkän aikaa 90-luvulla harrastukseni oli varsin passiivista ja yhteisöllisyys rajoittui pariin IRC-keskustelukanavaan. Vasta 2000-luvun alussa aloitimme Tampereella pienimuotoista yhdistystoimintaa ja pian perään myös kommunikointia muun maan yhdistysten kanssa. Vuonna 2003 vierailin itse ensi kertaa Animeconissa Turussa jolloin pienen ihmisen nöyryys pääsi valloilleen. Olin täysin ällikällä lyöty siitä, miten tämän kokoinen tapahtuma oli saatu aikaiseksi lähes yksinomaan Turun Animeseuran voimin. Vaikka osallistuinkin pariin ohjelmanumeroon, olin tapahtumassa lähinnä sivustakatsojana. Ahaa-elämys oli kuitenkin sen verran suuri, että päätin itsekin kantaa korteni kekoon jatkossa.

Lähtökohta aktiiviharrastuksestani voidaan tiivistää siihen, että sitä lähes täysipäiväistä järjestelypuuhaa on tullut harjoitettua vasta vajaa viiden vuoden ajan, vaikka harrastuksen historia maassamme on paljon tätä vanhempi. Kuitenkin harrastajien joukko, jonka kanssa asioita tehtään on muuttunut täysin, kuten myös valtaosa kotimaista harrastusta määrittävistä käsitteistä. Harrastajilla on erilaisia intressejä, he ovat nuorempia, he käyttävät eri medioita ja ovat tulleet harrastukseen mukaan eri reittejä. Myös vuosien takainen pula-aika on lähes tyystin poistunut – nyt on firmoja, rahaa, tekijöitä, tapahtumia ja näkyvyyttä suurimmalta osin aivan tarpeeksi.

Huomasin vasta jälkikäteen, että tämän muutaman vuoden kehitysjakson alkupuolella noudatimme pitkälti Rick Falkvingen nykyään usein kouluttamaa reunoilta kasvamisen periaatetta. Tiivistetysti asia menee niin, että jos haluat ja voit tehdä jotain, tee se. Liiallisen byrokratian hampaisiin jääminen olisi voinut olla tuhoisaa ja jokaisen asian kierrättäminen pitkän kaavan kautta olisi jättänyt monta asiaa tekemättä. Periaatteeseen kuuluu täysin luonnollisesti myös valmius seisoa virheidensä takana, sillä tällä tavalla toimien niiden riski kasvaa. Avainasemassa on kuitenkin suuri todennäköisyys sille, että saavutetut teot ja hyödyt ovat ajoittaisten virheiden arvoisia. Lopputulos siis ratkaisee. Kaiken kaikkiaan mainitun ajanjakson alkuaikoina saatiin paljon aikaan, mutta jälkikäteen katsoen on pakko myöntää että teorian mukaisia virheitäkin sattui kenties turhan paljon.

On vaikeaa ja kenties tarpeetonta yrittää tehdä listaa nimistä, joiden “ansiosta” harrastus on kasvanut tähän määrään. Vaikkakin monet nykyään vanhoina partoina pidetyt tahot tekivät reilusti työtä tapahtumien ja julkisuuden eteen, myös markkinavoimat ovat jyllänneet ja huolehtineet harrastuksen kasvusta. Itse uskonkin teoriaan, että jokunen vuosi sitten päävastuu harrastajamäärien kasvusta siirtyi paikallisyhdistyksiltä yhä enemmän suuremmille harrastustapahtumille ja ennen kaikkea alan yrityksille. Vaikkakaan tämä ei suinkaan vähentänyt aktiivien työmäärää, se muutti työn luonnetta ja tarjosi mahdollisuuden hajottaa työtä yhä pienempiin osiin.

Koska voidaan arvella harrastuksen kasvun hieman asettuneen aloilleen kiitojuoksun jälkeen, on ilmennyt myös halua ja kenties tarvettakin katsoa taaksepäin. Kasvava aktiivien määrä on synnyttänyt vanhemman ja uudemman aktiivijoukon välille erimielisyyksiä, mutta kenties vielä enemmän epätietoisuutta. Miten tähän on päädytty? Miksi aikanaan toimittiin tietyllä tapaa? Miksi tietyt nimet näkyivät toisia enemmän? Kaikki tämä on paitsi osoitus vuosien takaisten tavoitteiden saavuttamisesta, myös hyvä peruste terveelle itsekritiikille.

Yllä linkatuin ehdoin olen koittanut myös itse tutkiskella vuosien varrella tapahtunutta. Tähän väliaikaan mennessä olen päätynyt muutamiin lopputuloksiin.

– Monet tavoitteista on saavutettu, osa tiimin omalla työllä ja osa aktiiveista riippumattomana.
– Virheitä on tehty ja niistä on myös jotain opittu.
– Virheistä huolimatta lopputulosta voi pitää vähintään tyydyttävänä, eikä panos ole mennyt hukkaan.
– Osa omista ideoista on ajan varrella vanhentunut, mutta osa edelleen toimivia.
– Vanhempien aktiivien joukko on osannut monessa määrin muuttua ja kehittyä tarpeiden mukaan. Kenties tarpeeksi, kenties ei.
– Uusien, etenkin nuorempien aktiivien tuleminen mukaan on tehnyt paljon hyvää ja tekee sitä edelleen. Jo alusta pitäen vallalla ollut ajatus siitä, että tekijöiden pitää vaihtua on ollut hyvä oppi.
– Olen aivan turhaan maalannut piruja seinille tuon tuosta.
– Ylivoimainen valtaosa suuremmista ongelmista on johtunut kommunikaation puutteesta, ei niinkään lähtökohtaisista erimielisyyksistä.

Kaikesta ylläolevasta voi toki olla montaa mieltä, mutta toistaiseksi olen melko tyytyväinen mietiskelyihini. Sen myötä uskon myös hyväksi ideaksi harrastajasukupolvien välisten näkemyserojen tutkimisen yhä paremmalla, asiapitoisemmalla ja kaikin puolin siistillä dialogilla. Tämä on tavoite, johon en itsekään ole aina yltänyt, mutta uskon itseni jossain määrin kehityskelpoiseksi. Tätä puoltaa myös tämän blogin muiden kirjoittajien kanssa elänyt yhteistyö, joka on vuosien varrella sisältänyt monenmuotoista ja -laatuista erimielisyyttä. Kenties tärkein syy hyvään lopputulokseen on ollut mahdollisuus keskusteluun kasvotusten, jolloin kontekstissa pysyminen on helpompaa. Nettikeskusteluissa ja etenkin niitä pätkiessä kun on aina suuri riski siihen, ettei näe metsää puilta.

Minä sekä monet muut conien ja yhdistysten kanssa puuhanneet ovat nyt hyvässä tilanteessa. Kaikkea ei todellakaan enää tarvitse tai kannatakaan tehdä itse, vaan riittää kun on tarpeen tullen tavoitettavissa. Lisäksi voimme kirjata ylös opittuja asioita, jolloin seuraavakin aktiivisten harrastajien ryhmä voi nauttia edellisen “sukupolven” työn hedelmistä, kuten mekin olemme aikanaan voineet tehdä.

-Kyuu

Explore posts in the same categories: Conit, Historia

Comments are closed.