Tracon X isosta salista katsoen

Eipä se tämäkään blogi suostu kuolemaan joten tekohengitetäänpä taas hieman. Tällä kertaa paketoin vähän omia fiiliksiä ja kommentteja viime viikonlopun Tracon X:ään. Kirjoittamisen näkökulma on toki oma vastuualueeni – ison salin tuotanto, toissijaisena conitekniikan toimittaminen ja erinäistä taustatekniikkaa, varastonhallintaa ja muita pikkujuttuja. Lähteenä käytän myös palautelomakkeella saatuja kommentteja. Mainittakoon, että conissaoloajastani meni lähes koko aika bäkkärillä ja isossa salissa, joten näin muuta conia rajallisesti. Tämä ei ole säälipisteiden keruuta ja valittelua conin missaamisesta – päin vastoin, tämä on mahtavaa hommaa kun saa tuottaa lavalle yksi toisensa jälkeen hienompia ihmisiä ja elämyksiä.

Jos ihmettelet miten tätä saarnaa jaksaa lukea, vastaan että käytän tätä itse lunttilappuna jatkon varalle joten olen ehkäpä ajoin tarpeettoman yksityiskohtainen.

Paikkaliput ja paikat yleensä

Paikkaliput ovat asia joka osuu hieman omalle tontillenikin, vaikka niiden jakelu ja ohjelmien paikkalippuvaateista päättäminen menevätkin eri osastolle. Lähtökohtaisesti paikkalipuista pidetään ajatuksena, mutta selvähän se oli että niiden jako sujui aivan liian hitaasti. Tämä on erinomaisen hyvin tiedostettu sitä järjestäneiden toimesta ja on selvää että ensi vuonna paikkalippujen jako tehdään fiksummin. E-paikkalippuja on myös ehdotettu mutta ideaa ei ole vielä ehditty puntaroimaan toteutuskelpoisuuden ja plussien/miinusten osalta. Myös ennakkoon varattavat paikkaliput, muodossa tai toisessa, ovat olleet joidenkin toivelistalla ja tätäkin puidaan varmasti. Viimeisenä tulee sitten yli jääneiden paikkojen vapaajaon optio, jossa on ilmiselvät plussat ja miinukset. Paikkalippujen kehitys on keskustelu johon osallistun itse toteuttajana, en päättäjänä, koska suurien yleisömassojen hallinta on asia jonka moni muu conin puuhapersoona yksinkertaisesti tuntee minua paljon paremmin. Mitä tuonne järjestäjäkeskusteluun juuri vilkaisin, siellä on mietinnät jo kovassa vauhdissa.

Paikkalipuissa itsessään oli pari ongelmaa. Sain yhteensä kolmesta ohjelmasta noin kymmenen paikkalippua, joille ei löytynyt vastaavaa paikkaa. Osa oli tiedossa ja ongelman piti olla korjattu etukäteen, mutta näin ei käynyt. Kaksi paikkaa oli meillekin yllätyksiä jotka pitää tarkistaa. Ohjasimme tällaisille paikoille päätyneet henkilöt kisaajien istumapaikka-alueelle, tarvittaessa pitäen koko kaveriporukka yhteisenä. Positiivista kuitenkin oli, että näitä oli enää vain muutama, kun ensimmäisen kerran paikkalippuja kokeiltaessa ongelmia oli useita kymmeniä. Pisteet tässä kohtaa saa Mikko “Lmmz” Lammi paikkalippugeneraattorin koodauksesta.

Muutama muukin paikkajärjestely toteutettiin salissa tarpeen mukaan. Paniikkikohtaukselle alttiille henkilöille etsittiin tarvittaessa paikka uloskäynnin läheltä. Rakennuksessa oli olemassa myös hiljainen huone, johon conihenkilökunta pystyi saattamaan tarvittaessa. Tästä olisi voinut tiedottaa paremmin. Lisäksi pyörätuolia käyttäville oli oma paikka-alueensa johon tuli mukavasti kävijöitä viikonlopun aikana. Yleisemmin liikuntaesteisten kulkureiteistä koko tapahtuma-alueella olisi ilmeisesti voinut tiedottaa paremmin. Viimeisenä erikoispaikoista pitää mainita kisaajien paikat, eli AMV-finalistien ja cosplaykisaajien paikka-alue, jota käytettiin vaihtelevalla menestyksellä. Pääosin sinne löydettiin hyvin ja tämä heijastui saadussa palautteessa. Yksi poikkeama tähän oli, joten otetaanpa korvan taakse myös tehtäväksi varmistaa näiden paikkojen tiedotus. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että selkeinkään sähköpostitiedotus ennen conia ei tavoita kaikkia – kellä viesti menee vahingossa roskapostisuodattimeen, kellä on sähköpostiin pääsyssä muuta vikaa ja kellä viesti jää vain epähuomiossa tai viestitulvan takia huomioimatta. Näin ollen tiedon pitää olla myös tapahtumapaikalla saatavilla.

Ohjelma-aikataulut

Iso sali on melko hyvin aikataulussa. Kiitos cosplaytiimin, tekniikkamestari Tero “Sivis” Nybackan ja ohjelmantekijöiden ennakoinnin, ohjelmien alkuaika oli sitä mitä pitikin. Tasan yksi videokameramiehen tiedonkulun ongelma osui, mutta sekin onneksi korjaantui parissa minuutissa. Salin ovien avaaminen yleisölle ei tapahtunut aina samalla minuutilla. Tahtotila oli avata ovet aina varttia vaille, mutta joskus tästä joustettiin pari-kolme minuuttia harjoitusten venymisen vuoksi. En usko tästä koituneen ongelmia. Ovien avauksen tiedonkulku oli asia joka Tracon 9:ssä ei toiminut, mutta oli nyt hoidettu. Yhden ohjelman osalta kolmannen kerroksen ovet eivät auenneet, mutta onneksemme tilankäyttömestarimme Sanna “Ketunmetku” Seurujärvi oli tilanteen tasalla.

Yleisöltä piilossa olleet harjoitusaikataulut eivät sen sijaan menneet nappiin. Ensin pitää tosin jakaa kehuja, sillä kaikki esityskilpailun osallistujat olivat ajoissa. Kaikki. Muissa kisoissa aikataulu ei sitten pitänytkään ja sekä NCC- että WCS-harjoitteluissa päädyttiin improvisoimaan. Kaikki pääsivät harjoittelemaan, mutta eivät ihan meinattuna aikana. Aikataulujen jatkosuunnittelu on asia, jossa pallo on cosplaytiimillä, mutta olen ymmärtänyt että tiukennuksiin on ryhdyttävä. Liian kova myöhästyminen aiheuttaa haittoja kaikille osapuolille ja on mahdollista, että jatkossa huomattava myöhästyminen voi johtaa diskvalifointiin.

Cosplayharjoituksia seurannut ja kisaajille vinkkejä antanut cosplaymestari Elina Rimpiläinen oli suureksi avuksi kisaajille, mutta operaation vaatima aikataulu harjoituksissa tuli minulle ja tekniikalle yllätyksenä. Rikkinäinen puhelin pitää vastedes korjata, sillä emme olleet lainkaan varautuneet tämän viemään lisäaikaan. Tämäkin on niitä ratkottavissa olevia haasteita. Elinan apu kisaajille on sen sijaan nähdäkseni erinomaista palvelua.

Olin ilahtunut saadessani lukea eri medioissa kiitoksia ohjelman alkua edeltäneistä pikatiedotuksista, joita tarjosin yleisölle. Pyrin siis muutaman minuutin välein kertaamaan aikataulumme sekä kertomaan seuraavaa ohjelmaa koskevia huomioita, kuten tekstiviestiäänestys, ohjelman kieli ja Eatyourkimchin tapauksessa ennakkotietoa kysymysten esittämiseksi. Yksi parannusehdotus tuli ja tämän tunnustan omaksi virheekseni. “Ladies and gentlemen” ei ole oikea tapa tervehtiä yleisöä, sillä se jättää muunsukupuoliset huomioitta. Minun jos kenen tuo pitäisi tajuta, mutta mokasin. Opitaan tästä.

Lava, lavatekniikka ja juonnot

Keskimäärin lava toimi mainiosti. Yksi amv-kisan katsoja oli huomauttanut, että tietyt valonheittimet osuivat ruudun päälle, haitaten videoiden näkyvyyttä. Tämä asia pitää korjata. Erityisen hieno parannus olivat lisävideoprojektorit, joita käytettiin alku- ja loppuseremonioiden efektipläjäyksiin. Yksi näistä lisäprojektoreista oli myös suureksi avuksi cosplay- ja amv-kisoissa, tarjoten kisaajien metadataa sekä osassa kisoja äänestysohjeita. Tämä lisäkuva näkyi varsinaisen videotykkikuvan yläpuolella ja sitä on kehuttu sekä minun että yleisön puolesta vuolaasti. Tunnustan että idea videosomistuksesta lähti alunperin minulla jostain sivulauseesta, mutta toteutustekniikka onkin sitten todellisten osaajien hommaa. Pisteet toteutuksesta menevät Spiikki Sillanpäälle sekä Swäg ry:lle, jolta tilasimme tuotannon. Lavan yläpuolella olevan lisäscreenin haluan ehdottomasti nähdä uudestaan ja sinne sopisi laittaa cosplayssa myös esimerkiksi lähdekuvia. Lisäksi jotain koontidataa voisi olla, esim. äänestysohjeen yleismuotoinen, ei-kisaajakohtainen versio loppuvaiheessa. Toteutus tehtiin niin viime hetkellä että siihen ei päästy nyt, mutta tästä on hyvä parantaa. Nyt tiedämme mikä on mahdollista ja mitä se vaatii.

Mikrofonien kanssa oli pienoisia haasteita ja sainkin tekniikasta vastanneilta toiveen että jatkossa headset-mikkejä käyttävien kanssa on pidettävä oikein kattava säätö ja testaus. Osalle sen käyttäjistä periaate oli selvästikin uusi, kun taas joiltain se sujui kuin mestareilta. Jatkossa otetaan siis ainakin pikaiset juontotreenit pakollisiksi. Juonnot sujuivat lähes virheettä, mutta olen varma että taso on siitä huolimatta yhäkin kovasti kehittymään päin. Makuasioitahan tähän mahtuu myös paljon – tiukkaan skriptattua vai irtiottoja, humoristista vai asiallista, keveää läppää välissä vai keskittyminen puhtaasti asiaan. Juontajista on vain yksi (1) palaute ja se oli kehuja lauantain WCS-juontoparille. Sen sijaan cosplaytiimin päätös vaihtaa lavahaastattelut juontajien kertomiksi kisaajien valitsemiksi taustatiedoiksi sai PALJON kiitosta. Sitä on syytä jatkaa. AMV:n välihaastatteluista myös pidettiin.

Yksi pöhkö lavaa koskeva juttu sattui savukoneen kanssa. Ison salin savut levisivät bäkkärikäytäviä pitkin kanttiiniin asti ja siellä oli jo huolta sen mahdollisesta osumisesta optisiin palovaroittimiin. Tampere-talon on syytä tarkistaa oviohjeet ensi kertaa varten niin tätä ei pääse sattumaan.

Tekstiviestiäänestys ja palkinnot

Pukudesign- ja amv-kisoissa oli vaihdettu lappuäänestykset tekstiviesteihin. Toteutustapana oli Miika “Siikakala” Ojamon, osaksi Kompassi-tapahtumanhallintajärjestelmää koodaama järjestelmä, joka linkitettiin Nexmon palveluihin. Mitään fyysistä puhelinta ei siis ollut koneen perässä, vaan näytetty puhelinnumero oli Nexmolta ostettu. Koska systeemi oli uusi, sitä testattiin mittavasti ja äänestysten ajan em. yli kahden kilon Siika istui yleisössä monitoroimassa viestiliikennettä reaaliaikaisena. Työ tuotti tulosta, sillä äänestystekniikka toimi erinomaisesti. Molemmissa kisoissa kymmenkunta ääntä tosin jäi rekisteröimättä, sillä osa äänestäjistä lähetti pelkän numeron ilman tunnistetta, esim. “30” eikä “puku 30″, tai tunnisteessa oli virhe “amx 10″ eikä “amv 10″. Yksi äänestäjä lähetti myös pelkän sydänmerkin. Tämä ilahdutti, vaikkei sitä ääneksi lasketakaan.

Tekstiviestiäänestystä on laajalti kehuttu, mutta on myös toivottu Pukudesignkilpailussa sen ajoituksen muuttamista niin että äänestys alkaa vasta kaikkien kisaajien käytyä lavalla ja kestää sitten muutaman minuutin. Tämä on toki mahdollista ja pallo suuntaa cosplaytiimille. On tosin mainittava, että pukudesignkilpailun voittanut henkilö kiri äänissä johtoon vasta ryhmäkuvan aikana. AMV-kisassa tulos oli käytännössä selvä jo voittajavideon pyörittyä puoleenväliin.

Uusista pokaaleista pidettiin. Tällä kertaa tein pokaalitilauksen jo kuukausia ennen tapahtumaa ja se mahdollisti hieman uniikimman mallin saamisen. Tätä sietää kokeilla vastakin. Sponsoripalkintojen määrä oli hieman aiempaa pienempi, mutta tässä taloustilanteessa se on valitettavasti ymmärrettävää. Kiitokset kuitenkin Sinooperille WCS:n 2. ja 3. sijojen lahjakorttieristä sekä AMV:n palkintopussien koristamisesta Sangatsu Mangalle ja Manga Cafélle. Niin pelottavalta kun se kuulostaakin, näyttää vähän siltä että cosplayn lajimitalejakin on tilattava ehkä ensi vuonna lisää – johan niitä muutama vuosi on käytettykin melkein joka conissa.

Bäkkäri

Yksi oleellinen muutos bäkkärikäytäntöihin oli tiukempi tunnistautumisvaatimus. Toisin sanoen, alueella ei tulisi liikkua ilman tunnistetta. Kisaajien avustajille oli omat kevyet tunnisteet ja kaava pelasi pääosin hyvin. Hieman tiedonkulkua sopii parantaa, ehkäpä tiedottaa vuorossa oleville ovivahdeille linjanvedoista jo ennen tapahtumaa. Mielestäni siitä ovesta ei pitäisi päästä läpi puhumalla, ellei talo ole tulessa. Lauantain ja sunnuntain välillä myös ovivahdin nimilista katosi, joskin paketistamme löytyi pian varakappale. Arvostan bäkkärillä jonkin asteista väkikontrollia ja korostan että vastaavaa sovelletaan myös mediaan. Ketään ei päästetä sinne sokkona kuvaamaan tai haastattelemaan, vaan asiasta pitää sopia ja jokaiselta kisaajalta kysytään ensin kiinnostusta asiaan, ilman toimittajia vierellä. Tällä kertaa paikalla kävi vuoroni aikana Aamulehti ja heille löytyi haastateltavaa sekä iloista mieltä, värikkäätnuoretvaltasivatkaustista huolimatta.

Bäkkärillä ei ollut läheskään yhtä paljon tarpeetonta hengailua kuin aiempina vuosina, vaan paikalla olleilla oli syy olla siellä. Siltikin täysiä hetkiä tuli välillä, mutta näistä selvittiin. Cosplaytiimi ehdotti yhden “bäkkärimamman” nimeämistä jatkossa, eli henkilö jonka tehtävä on vain vastata toiminnasta ilmoittautumispisteen alueella. Komppaan hyvää ideaa. Kaikenkaikkiaan bäkkärin fiilis oli hyvä ja tunnelma rauhaisa. Tämän rikkoi vain SPR:n talosta poistuva työntekijä joka katsoi parhaaksi töniä edessään olevia ihmisiä täysin turhaan ja hyvinkin voimallisesti, näin itse tönityksi tulleena kutsuisin sitä jo väkivaltaiseksi. Onneksemme tuohon aikaan ei ollut paikalla enää kisaajia vaan ainoastaan työvoimaa. Toisaalta, SPR on saanut rankkaa kritiikkiä muutoinkin ja voin vain toivoa että joku enemmän ihmisistä kuin politiikasta ja rahanteosta välittävä organisaatio löytyisi ensi kerralla hoitamaan ensiapua. Sillä rahamäärällä mitä palvelusta heille maksetaan sietäisi odottaa parempaa. Mutta, tämäkin on asioita jonka hoitoon ei minun tarvitse puuttua ja luotan kollegoiden taitoon. Minä selvisin tästä mustelmalla, joita sain conista useamman ihan omalla tunaroinnillakin.

Osa bäkkäriä oli lavan taakse kasattu kisaajien valokuvastudio, joka toimi sveitsiläisen kellon tarkkuudella. Viime vuodesta oli viisastuttu järjestämällä kaksi eri taustaa. Sysimusta oli preferoitu mutta paljon mustaa sisältäville puvuille oli optiona harmaa. Voisi katsoa josko jatkossa saisi useampiakin kisakuvia otettua siellä, nyt parikisaajia ei saatu mahdutettua kuvausaikatauluun.

AMV

AMV-kisajärjestäjämme vaihtui Tracon 9:stä, jolloin ohjelman järjesti Suomen ensimmäisen AMV-kisan tekijätiimi, Arctic Tribe. Tracon 9:n kisa sujui varsin hyvin eikä minulla ole valittamista AT:n työn jäljestä. AT kuitenkin pyysi jättäytymistä pois järjetelyistä, joten löysimme tilalle uuden järjestäjän. Muutos sujui mukavasti. AMV-vastaava Kiran vetämä työn jälki oli priimaa ja tämä heijastui myös palautteissa, joissa amv-kisa sai rutkasti ruusuja ja vain yhden kriittisen palautteen jonka lasken itse makuasioiksi. Fiilis oli hyvä, asiat tehtiin ajallaan, palveluasenne oli kohdallaan ja kysymyksiin vastattiin. Tiedän, että maamme amv-järjestelyporukoissa on taustalla jotain skismoja, mutta minä en ole amv-scenessä sisällä. En tunne kiistojen taustaa, vaan kommentoin tasan sen osalta mitä tiedän. Tiedän, että kisan taustajärjestelyt sujuivat erinomaisesti ja tiedän, että palautteiden perusteilla yleisö piti kisasta hurjasti. Moinen paketti on enemmän kuin tarpeeksi metaforiselle hatunnostolle. Minä nautin suuresti kisan tuottamisesta tänä vuonna.

AMV:stä annan pari henkilökohtaista lisäkommenttia, jotka eivät millään muotoa vaikuttaneet eivätkä jatkossakaan vaikuta taiteelliseen linjaan tai tuloksiin. Oma suosikkini kisassa oli #17, Pupuleidin “Mä pidän huolen et torvet soi!” – tämä siitä huolimatta että vihaan sitä biisiä. Se oli mielestäni vain niin upea ja tarkka laulun ja videon sovitus yhteen ettei paremmasta väliä. Mutta, minä en äänestänyt, minä toteutin ja erinäisistä tuomarointihommista viisastuneena voin todeta että on kivaa olla vain yleisönä. Mietin aiemmin myös hetken olisiko tuomaritiimissä pitänyt olla ehkä hieman laajempi hajonta, mutta tutustuttuani palautteeseen sekä ennakkotuomaroinnin pisteytyksiin totean mietintöni olleen väärässä. Tuomaristolla oli taskussaan paitsi osaaminen, myös laaja setti katsantakantoja. Itse videoiden osalta jäin kaipaamaan genreissä ns. fiilistelyvideoita, jotka ovat amv-scenessä hieman harvinaisempia.

Cosplay

Cosplay sujui cosplaytiimiltä rutiinilla mutta tarjosi myös uutta. Yleisö nautti selvästikin kisoista paljon. Kisaajille valitettavasti tilanne oli kaksijakoisempi. Bäkkäritiloja, varusteita ja cosplaykisaajia avustaneita cosplaymammoja kehuttiin laajalti, mutta bäkkäritoiminta sai myös pienemmässä määrin kriittistä ääntä. Johtuen em. harjoitusaikataulujen virheistä, jouduttiin osa tuomaroinneista siirtämään eri tilaan ja tästä aiheutui tarpeetonta vaivaa myös ajoissa olleille kisaajille. Cosplaymammojen määrä ei myöskään ollut riittävä ja cosplaytiimi itsekin tiedosti ongelman sekä lisätarpeen. Kaikkiin hätiin löytyi toki apu, mutta olisi hyvä että kisaajan ei tarvitsisi odottaa kun hermostuneisuus painaa niskaan. Vastasin itse kisaajien bäkkärieväiden ostosta ja tällä kertaa listalla oli mehuja, jääteetä, vissyä, ruissipsejä, välipalakeksejä sekä makeita suklaa- ja kaurakeksejä, suolakeksejä sekä suolatikkuja. Valikoima ilmeisestikin ajoi asiansa, joskin parempi pöytätila niiden tarjoilulle auttaisi jokaista löytämään suosikkinsa.

Parikisa sai palautteissa paljon kehuja ja sitä toivottiin uudestaan, vastineeksi muissa coneissa yleiselle pukukisan formaatille. Alkuperäisen parikisan työstöön muinoin osallistuneena olin ilahtunut kuullessani cosplaytiimin ajatuksesta tuoda kisa takaisin juhlavuodelle. Ehkäpä parikisa nähdään ensi vuonna uudestaan. Pukudesign, eli uudelleenimetty missimittari, näyttäisi myös keräävän kiitosta. Löyhää säännöstöä voisi ehkä lavaosuuksien osalta harkita tarkennettavaksi, vaikka lähtökohtaisesti tämä kisa tarvitseekin poikkeuksellisen laveat rajat.

Conia edeltävien työosuuksien osalta cosplaylla on haastetta. Kisat menivät täyteen hetkessä ja käytännössä kisaan pääsyn ratkaisee ilmoittautujan nopeus. Tämä kaipaa muutosta ja tällaista cosplaytiimillä lienee suunnitelmissakin. Ymmärtääkseni yksi pöydällä ollut idea on vaihtaa ilmoittautuminen hakemuspohjaiseksi. Jotain paljon portfoliota keveämpää, mutta kuitenkin niin että osallistujat valitaan ja jokaisella on mahdollisuus päästä kisaan hosumatta. Tämä voi olla hyvä kehityssuunta. Toinen conia edeltävä parannnusta vaativa asia on cosplayn tuotantojen työnjako. Nyt täytyisi löytää joku Tampereella vaikuttava persoona cosplaytuottajaksi, joka voisi conia edeltävän kuukauden aikana auttaa kasaamaan mapit, kansiot, tarvikkeet ja sen semmoiset. Kiinnostuneiden ei kannata pitää kynttilää vakan alla, vaan viestitellä cosplay(ät)tracon.fi:n suuntaan. Idea olisi siis jakaa cosplayn taiteellinen ja tuotannollinen vastuu erikseen. Näin sopan äärellä olisi vähemmän kokkeja ja aikataulujen ei tarvisi venyä öihin jatkuvasti.

Jun Awazu

Oli ikävää huomata, että Awazun ohjelmassa saliin tuli vain kymmenkunta henkeä. Ymmärrettävistä syistä goh-tiimin kanssa päätimme että haastattelu jätetään välistä, annetaan yleisön saapumiselle hetki lisää ja katsotaan vain videot. Videonäytöstä oli kehuttu palautteissa, eli ei sekään parituntinen hukkaan mennyt, joskin surulliseksi pisti. Esiripun takana ohjelman teko olikin ennen conia aikamoinen soppa. Ehjien videomateriaalien saaminen oli aivan viime hetkille venynyt kreikkalainen tragedia, josta selvisimme vain Meeri “Meepu” Panulan loputtomilla hermoilla ja rautaisella ammattitaidolla.

Eat your kimchi ja muita ohjelmalinjauksia

En ole yhtään Korea-fani, mutten toisaalta antifanikaan. Korea ei oikeastaan muutamaa gastronomista elämystä enempää sytytä minua. Myöskään Youtubea en juuri katsele, koska olen aniharvoin semmoisella tietokoneella missä edes on kaiuttimet kiinni, enkä tykkää katsoa videoita kännykällä sillä olen enemmän radio/podcast-ihminen. Tästä lähtökohdasta en ollut ihan otollisinta kimchiläistä fanikuntaa, mutta sitäkin uteliaampi. Ja voi veljet, se oli hauska ohjelma vaikken sisällöstä tajunnut puoliakaan. Muutaman sadan hengen yleisö oli aivan täpinöissään sekä conissa että palautelomakkeissa. Kumarran myös suuresta kunnioituksesta Martinalle hänen asenteestaan kroonisista sairauksista kärsiville. Elämänilon on todellakin oikea suunta ja henkilökohtaisesta kokemuksestani sekä allekirjoitan että syvästi kiitän häntä toimistaan. Mainitsin toki tämän hänelle myös kasvotusten.

Ohjelman loppuosuus ei ollut käsikirjoitettu. Vieraamme halusivat ryhmäkuvan fanien kanssa ja yllytyshulluna toki tarjosin heille mahdollisuuden kutsua yleisö lavalle. Tästä seurannut operaatio sisälsi ryhmäkuvia, tusinoittain kaveriselfieitä, massiivisen ryhmähalin ja ylipäänsä kaiken kontrollin katoamisen. Olimme kaikki vähän huolissaan vieraidemme pärjäämisestä mutta heillä oli hauskaa joten tyydyimme valvomaan tilannetta. Sekä Simon & Martina että yleisö halusivat irroitella ja sitä saivat mitä tilasivat. Annoimme vähän lisäaikaa ja jokainen sekunti käytettiin hyödyksi. Yleisöltä heti tapahtumapaikalla sadelleet kiitokset antavat syytä olettaa että valinta joustamisesta oli oikea. Tästä johdan myös edelleen kaksi ajatusta. Ensinnäkin, Korea on nyt sen verran pop että on syytä varmaan pitää sitä mukana vastakin, jos kerran yleisö pitää – ja yleisön takiahan tätä tehdään. Toisekseen, ison salin lava on oikeasti iso ja tämä muistutti siitä, että hyvässä ohjelmassa se lava on elossa. Tämä on hyvä pitää linjanvetona ohjelmavalinnoille jatkossa.

Kun nyt ison salin ohjelmalinjoissa ollaan, voisin kertoa että jossain välissä puhuimme cosplaydeitin siirtämisestä isoon saliin. Se olisi varmasti vetänyt väkeä, jos se nyt ylipäätään olisi saatu järjestetyksi. Olen yhäkin vähän tällä linjalla että haluaisin saliin yleisöä vetävää ohjelmaa, oli se sitten fiineintä mahdollisinta tai vähän karkeaa massaviihdettä. Minusta se sopii Traconin linjaan, joka on aina ollut “meidän conissa saa” -henkinen, eikä niin tiukkaan määrätyn ohjelman mukainen. Meidän on aivan turha tehdä toista Desuconia, koska Desucon tekee sen jo erinomaisesti ja conien erilaisuus on conielämän suola.

Avajaiset ja päättäjäiset

Teemapelin osuus selvästikin toimi avajaisissa ja siinä oli kivasti fiilistä. Visuaalispektaakkeli oli mahtava, mutta yleisöpalautteen perusteella myös ristiriitainen – se ei ollut “Traconin näköinen”, vaikka mitään pahaa siitä ei sinänsä ole sanottukaan. Puheosuudet ja nämä olivat hyviä, joskin päättäjäisissä sitä puolta olisi pitänyt olla selvästikin enemmän. Teemapelistä yleisesti pidettiin laajalti ja sen somistukseen käytettiin ennennäkemättömän suuri määrä aikaa sekä muita resursseja. Bonuspiste tässä kohtaa menee työkaverilleni, somistaja Mira Merja Jokisalolle, joka täysin Tracon-aihepiirin ulkopuolisena auttoi teemapelin somistusten ja proppien kanssa aivan hullun paljon. Edes kaiken nähnyt somistajaveteraani ei voinut olla ilahtumatta nuorison energiasta.

Sitten se päättäjäisten conitean lavalle marssi. Näyttää nyt siltä että parille hengelle on oikeasti tullut tästä elämää suurempi ongelma ja koko coni meni pilalle kun joutuivat katsomaan parin minuutin ajan conin järjestäjiä. Paras vastaus tähän toistaiseksi on ollut muistutus siitä, että niin teatterissa kuin musiikkiesityksissä kuin elokuvissakin on tekijöiden esittely lopussa. Mutta on toki tässä pointtinsakin – paljonko aikaa moiseen oikeasti kannattaa käyttää? Jos kolmasosa lyhyistä päättäjäisistä menee tekijöiden katseluun, on se ehkäpä suhteetonta. Oma kompromissiehdotukseni on vaihtaa tuon poseerauksen tilalle reipas ohimarssi, lavan reunalta toiselle ja siinä välissä tervehdys yleisöön päin. Tämän pitäisi mahtua puoleen minuuttiin.

Bonus nimeltä päättäjäistanssi on sen sijaan asia josta haluaisin tavan. Pari minuuttia irroittelua oli mainio tapa ladata henkistä energiaa conin purkuun ja logistisointiin, johon menikin sitten sunnuntai-ilta. Yleisöllä oli myös luvattoman kivaa ja se tarttui. Toinen pääjärjestäjämme Outi tosin teki katastrofaalisen virheen pyytäessään minua tanssimaan “kun en ollut vielä tässä conissa tanssinut”. Se oli törkeä valhe. Lähes jokaisessa kohdassa kun sali oli tyhjänä ja käväsin lavalle, tanssahtelin sen päästä päähän. Ihan vaan koska voin.

Elämänviisauksia

Ööö, joo. Pari muuta juttua. Voisin mainita, että en millään muotoa ole lukkiutunut ajatukseen siitä että tekisin samaa hommaa Traconissa jatkossa. Olisi itse asiassa erinomaista, jos väki vaihtuisi kuten se monissa muissakin tehtävissä tekee. Minua kiinnostavat eniten semmoiset nakit joissa on paljon tarpeellista taustatyötä. Tykkään kovasti ottaa hommia joihin ei ole niin hirveästi tunkua. Mutta, avoimet mielet ja sitä rataa. Olen tiettävästi ainoa Traconin jokaisessa conitessa mukana ollut henkilö, mutta silti vuosi vuodelta tuntuu jotain uutta tulevan mieleen. Täytyy toki osata tehdä tilaa myös uusille ideoille, on hienoa huomata kun joku tulee ja tekee hommani paremmin kun olisin koskaan itse pystynyt.

Sananen conirutosta. Onnistuin itse välttämään flunssan conia ennen, sen aikana tai jälkeen. Tärkein apu oli varmaankin tutkijoihin uskominen. Yöunilla on väliä. Koitin myös hullun uteliaisuutta vähän lisätä edeltävinä kuukausina lisäravinteiden saantia ja päädyin biologiaa paremmin tuntevien tuttavien ohjeistuksella syömään c- ja d-vitamiineja, sinkkiä sekä omegoita 3, 6 ja 9. Ehkä nekin osaltaan auttoivat. Jaan lähinnä tämän idean siltä varalta että joku mietiskelee keinoja ensi conista selviytymiseen.

Conikuvat.fi on nyt lanseerattu ja vaikka alkupuolen kehitys onkin enemmän kuvaajien parempaa kokoontumista conien ulkopuolella, on tässä yhteisössä selvästi voimaa. Kuvausvälineisiin on voitu pistää myös enemmän resursseja kun kaikki on yhteisjaossa ja tästä oli etua esimerkiksi photoshooteissa. Kauan himoitsemani chromakey-taustan saaminen kuvauspisteelle mahdollistui myös tiiviimmän yhteisön ansiosta. Tästä puhutaan jatkossa lisää, tavalla tai toisella. Paras etu kaikista tähän asti on ollut nähdäkseni parantunut reaaliaikainen keskusteluyhteys Slackin kautta.

Loppuun haluaisin kritisoida Eatyourkimchin Simonia ja Martinaa siitä, etteivät he lupauksista huolimatta keskustelleet lavalla porkkanoista. Näihin tunnelmiin.

Explore posts in the same categories: Conit, Järjestäminen

One Comment on “Tracon X isosta salista katsoen”

  1. Eve Says:

    Huh, kyllä on kova järjestäminen isossa tapahtumassa.