Tracon X isosta salista katsoen

Posted September 8th, 2015 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Järjestäminen

Eipä se tämäkään blogi suostu kuolemaan joten tekohengitetäänpä taas hieman. Tällä kertaa paketoin vähän omia fiiliksiä ja kommentteja viime viikonlopun Tracon X:ään. Kirjoittamisen näkökulma on toki oma vastuualueeni – ison salin tuotanto, toissijaisena conitekniikan toimittaminen ja erinäistä taustatekniikkaa, varastonhallintaa ja muita pikkujuttuja. Lähteenä käytän myös palautelomakkeella saatuja kommentteja. Mainittakoon, että conissaoloajastani meni lähes koko aika bäkkärillä ja isossa salissa, joten näin muuta conia rajallisesti. Tämä ei ole säälipisteiden keruuta ja valittelua conin missaamisesta – päin vastoin, tämä on mahtavaa hommaa kun saa tuottaa lavalle yksi toisensa jälkeen hienompia ihmisiä ja elämyksiä.

Jos ihmettelet miten tätä saarnaa jaksaa lukea, vastaan että käytän tätä itse lunttilappuna jatkon varalle joten olen ehkäpä ajoin tarpeettoman yksityiskohtainen.

Paikkaliput ja paikat yleensä

Paikkaliput ovat asia joka osuu hieman omalle tontillenikin, vaikka niiden jakelu ja ohjelmien paikkalippuvaateista päättäminen menevätkin eri osastolle. Lähtökohtaisesti paikkalipuista pidetään ajatuksena, mutta selvähän se oli että niiden jako sujui aivan liian hitaasti. Tämä on erinomaisen hyvin tiedostettu sitä järjestäneiden toimesta ja on selvää että ensi vuonna paikkalippujen jako tehdään fiksummin. E-paikkalippuja on myös ehdotettu mutta ideaa ei ole vielä ehditty puntaroimaan toteutuskelpoisuuden ja plussien/miinusten osalta. Myös ennakkoon varattavat paikkaliput, muodossa tai toisessa, ovat olleet joidenkin toivelistalla ja tätäkin puidaan varmasti. Viimeisenä tulee sitten yli jääneiden paikkojen vapaajaon optio, jossa on ilmiselvät plussat ja miinukset. Paikkalippujen kehitys on keskustelu johon osallistun itse toteuttajana, en päättäjänä, koska suurien yleisömassojen hallinta on asia jonka moni muu conin puuhapersoona yksinkertaisesti tuntee minua paljon paremmin. Mitä tuonne järjestäjäkeskusteluun juuri vilkaisin, siellä on mietinnät jo kovassa vauhdissa.

Paikkalipuissa itsessään oli pari ongelmaa. Sain yhteensä kolmesta ohjelmasta noin kymmenen paikkalippua, joille ei löytynyt vastaavaa paikkaa. Osa oli tiedossa ja ongelman piti olla korjattu etukäteen, mutta näin ei käynyt. Kaksi paikkaa oli meillekin yllätyksiä jotka pitää tarkistaa. Ohjasimme tällaisille paikoille päätyneet henkilöt kisaajien istumapaikka-alueelle, tarvittaessa pitäen koko kaveriporukka yhteisenä. Positiivista kuitenkin oli, että näitä oli enää vain muutama, kun ensimmäisen kerran paikkalippuja kokeiltaessa ongelmia oli useita kymmeniä. Pisteet tässä kohtaa saa Mikko “Lmmz” Lammi paikkalippugeneraattorin koodauksesta.

Muutama muukin paikkajärjestely toteutettiin salissa tarpeen mukaan. Paniikkikohtaukselle alttiille henkilöille etsittiin tarvittaessa paikka uloskäynnin läheltä. Rakennuksessa oli olemassa myös hiljainen huone, johon conihenkilökunta pystyi saattamaan tarvittaessa. Tästä olisi voinut tiedottaa paremmin. Lisäksi pyörätuolia käyttäville oli oma paikka-alueensa johon tuli mukavasti kävijöitä viikonlopun aikana. Yleisemmin liikuntaesteisten kulkureiteistä koko tapahtuma-alueella olisi ilmeisesti voinut tiedottaa paremmin. Viimeisenä erikoispaikoista pitää mainita kisaajien paikat, eli AMV-finalistien ja cosplaykisaajien paikka-alue, jota käytettiin vaihtelevalla menestyksellä. Pääosin sinne löydettiin hyvin ja tämä heijastui saadussa palautteessa. Yksi poikkeama tähän oli, joten otetaanpa korvan taakse myös tehtäväksi varmistaa näiden paikkojen tiedotus. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että selkeinkään sähköpostitiedotus ennen conia ei tavoita kaikkia – kellä viesti menee vahingossa roskapostisuodattimeen, kellä on sähköpostiin pääsyssä muuta vikaa ja kellä viesti jää vain epähuomiossa tai viestitulvan takia huomioimatta. Näin ollen tiedon pitää olla myös tapahtumapaikalla saatavilla.

Ohjelma-aikataulut

Iso sali on melko hyvin aikataulussa. Kiitos cosplaytiimin, tekniikkamestari Tero “Sivis” Nybackan ja ohjelmantekijöiden ennakoinnin, ohjelmien alkuaika oli sitä mitä pitikin. Tasan yksi videokameramiehen tiedonkulun ongelma osui, mutta sekin onneksi korjaantui parissa minuutissa. Salin ovien avaaminen yleisölle ei tapahtunut aina samalla minuutilla. Tahtotila oli avata ovet aina varttia vaille, mutta joskus tästä joustettiin pari-kolme minuuttia harjoitusten venymisen vuoksi. En usko tästä koituneen ongelmia. Ovien avauksen tiedonkulku oli asia joka Tracon 9:ssä ei toiminut, mutta oli nyt hoidettu. Yhden ohjelman osalta kolmannen kerroksen ovet eivät auenneet, mutta onneksemme tilankäyttömestarimme Sanna “Ketunmetku” Seurujärvi oli tilanteen tasalla.

Yleisöltä piilossa olleet harjoitusaikataulut eivät sen sijaan menneet nappiin. Ensin pitää tosin jakaa kehuja, sillä kaikki esityskilpailun osallistujat olivat ajoissa. Kaikki. Muissa kisoissa aikataulu ei sitten pitänytkään ja sekä NCC- että WCS-harjoitteluissa päädyttiin improvisoimaan. Kaikki pääsivät harjoittelemaan, mutta eivät ihan meinattuna aikana. Aikataulujen jatkosuunnittelu on asia, jossa pallo on cosplaytiimillä, mutta olen ymmärtänyt että tiukennuksiin on ryhdyttävä. Liian kova myöhästyminen aiheuttaa haittoja kaikille osapuolille ja on mahdollista, että jatkossa huomattava myöhästyminen voi johtaa diskvalifointiin.

Cosplayharjoituksia seurannut ja kisaajille vinkkejä antanut cosplaymestari Elina Rimpiläinen oli suureksi avuksi kisaajille, mutta operaation vaatima aikataulu harjoituksissa tuli minulle ja tekniikalle yllätyksenä. Rikkinäinen puhelin pitää vastedes korjata, sillä emme olleet lainkaan varautuneet tämän viemään lisäaikaan. Tämäkin on niitä ratkottavissa olevia haasteita. Elinan apu kisaajille on sen sijaan nähdäkseni erinomaista palvelua.

Olin ilahtunut saadessani lukea eri medioissa kiitoksia ohjelman alkua edeltäneistä pikatiedotuksista, joita tarjosin yleisölle. Pyrin siis muutaman minuutin välein kertaamaan aikataulumme sekä kertomaan seuraavaa ohjelmaa koskevia huomioita, kuten tekstiviestiäänestys, ohjelman kieli ja Eatyourkimchin tapauksessa ennakkotietoa kysymysten esittämiseksi. Yksi parannusehdotus tuli ja tämän tunnustan omaksi virheekseni. “Ladies and gentlemen” ei ole oikea tapa tervehtiä yleisöä, sillä se jättää muunsukupuoliset huomioitta. Minun jos kenen tuo pitäisi tajuta, mutta mokasin. Opitaan tästä.

Lava, lavatekniikka ja juonnot

Keskimäärin lava toimi mainiosti. Yksi amv-kisan katsoja oli huomauttanut, että tietyt valonheittimet osuivat ruudun päälle, haitaten videoiden näkyvyyttä. Tämä asia pitää korjata. Erityisen hieno parannus olivat lisävideoprojektorit, joita käytettiin alku- ja loppuseremonioiden efektipläjäyksiin. Yksi näistä lisäprojektoreista oli myös suureksi avuksi cosplay- ja amv-kisoissa, tarjoten kisaajien metadataa sekä osassa kisoja äänestysohjeita. Tämä lisäkuva näkyi varsinaisen videotykkikuvan yläpuolella ja sitä on kehuttu sekä minun että yleisön puolesta vuolaasti. Tunnustan että idea videosomistuksesta lähti alunperin minulla jostain sivulauseesta, mutta toteutustekniikka onkin sitten todellisten osaajien hommaa. Pisteet toteutuksesta menevät Spiikki Sillanpäälle sekä Swäg ry:lle, jolta tilasimme tuotannon. Lavan yläpuolella olevan lisäscreenin haluan ehdottomasti nähdä uudestaan ja sinne sopisi laittaa cosplayssa myös esimerkiksi lähdekuvia. Lisäksi jotain koontidataa voisi olla, esim. äänestysohjeen yleismuotoinen, ei-kisaajakohtainen versio loppuvaiheessa. Toteutus tehtiin niin viime hetkellä että siihen ei päästy nyt, mutta tästä on hyvä parantaa. Nyt tiedämme mikä on mahdollista ja mitä se vaatii.

Mikrofonien kanssa oli pienoisia haasteita ja sainkin tekniikasta vastanneilta toiveen että jatkossa headset-mikkejä käyttävien kanssa on pidettävä oikein kattava säätö ja testaus. Osalle sen käyttäjistä periaate oli selvästikin uusi, kun taas joiltain se sujui kuin mestareilta. Jatkossa otetaan siis ainakin pikaiset juontotreenit pakollisiksi. Juonnot sujuivat lähes virheettä, mutta olen varma että taso on siitä huolimatta yhäkin kovasti kehittymään päin. Makuasioitahan tähän mahtuu myös paljon – tiukkaan skriptattua vai irtiottoja, humoristista vai asiallista, keveää läppää välissä vai keskittyminen puhtaasti asiaan. Juontajista on vain yksi (1) palaute ja se oli kehuja lauantain WCS-juontoparille. Sen sijaan cosplaytiimin päätös vaihtaa lavahaastattelut juontajien kertomiksi kisaajien valitsemiksi taustatiedoiksi sai PALJON kiitosta. Sitä on syytä jatkaa. AMV:n välihaastatteluista myös pidettiin.

Yksi pöhkö lavaa koskeva juttu sattui savukoneen kanssa. Ison salin savut levisivät bäkkärikäytäviä pitkin kanttiiniin asti ja siellä oli jo huolta sen mahdollisesta osumisesta optisiin palovaroittimiin. Tampere-talon on syytä tarkistaa oviohjeet ensi kertaa varten niin tätä ei pääse sattumaan.

Tekstiviestiäänestys ja palkinnot

Pukudesign- ja amv-kisoissa oli vaihdettu lappuäänestykset tekstiviesteihin. Toteutustapana oli Miika “Siikakala” Ojamon, osaksi Kompassi-tapahtumanhallintajärjestelmää koodaama järjestelmä, joka linkitettiin Nexmon palveluihin. Mitään fyysistä puhelinta ei siis ollut koneen perässä, vaan näytetty puhelinnumero oli Nexmolta ostettu. Koska systeemi oli uusi, sitä testattiin mittavasti ja äänestysten ajan em. yli kahden kilon Siika istui yleisössä monitoroimassa viestiliikennettä reaaliaikaisena. Työ tuotti tulosta, sillä äänestystekniikka toimi erinomaisesti. Molemmissa kisoissa kymmenkunta ääntä tosin jäi rekisteröimättä, sillä osa äänestäjistä lähetti pelkän numeron ilman tunnistetta, esim. “30″ eikä “puku 30″, tai tunnisteessa oli virhe “amx 10″ eikä “amv 10″. Yksi äänestäjä lähetti myös pelkän sydänmerkin. Tämä ilahdutti, vaikkei sitä ääneksi lasketakaan.

Tekstiviestiäänestystä on laajalti kehuttu, mutta on myös toivottu Pukudesignkilpailussa sen ajoituksen muuttamista niin että äänestys alkaa vasta kaikkien kisaajien käytyä lavalla ja kestää sitten muutaman minuutin. Tämä on toki mahdollista ja pallo suuntaa cosplaytiimille. On tosin mainittava, että pukudesignkilpailun voittanut henkilö kiri äänissä johtoon vasta ryhmäkuvan aikana. AMV-kisassa tulos oli käytännössä selvä jo voittajavideon pyörittyä puoleenväliin.

Uusista pokaaleista pidettiin. Tällä kertaa tein pokaalitilauksen jo kuukausia ennen tapahtumaa ja se mahdollisti hieman uniikimman mallin saamisen. Tätä sietää kokeilla vastakin. Sponsoripalkintojen määrä oli hieman aiempaa pienempi, mutta tässä taloustilanteessa se on valitettavasti ymmärrettävää. Kiitokset kuitenkin Sinooperille WCS:n 2. ja 3. sijojen lahjakorttieristä sekä AMV:n palkintopussien koristamisesta Sangatsu Mangalle ja Manga Cafélle. Niin pelottavalta kun se kuulostaakin, näyttää vähän siltä että cosplayn lajimitalejakin on tilattava ehkä ensi vuonna lisää – johan niitä muutama vuosi on käytettykin melkein joka conissa.

Bäkkäri

Yksi oleellinen muutos bäkkärikäytäntöihin oli tiukempi tunnistautumisvaatimus. Toisin sanoen, alueella ei tulisi liikkua ilman tunnistetta. Kisaajien avustajille oli omat kevyet tunnisteet ja kaava pelasi pääosin hyvin. Hieman tiedonkulkua sopii parantaa, ehkäpä tiedottaa vuorossa oleville ovivahdeille linjanvedoista jo ennen tapahtumaa. Mielestäni siitä ovesta ei pitäisi päästä läpi puhumalla, ellei talo ole tulessa. Lauantain ja sunnuntain välillä myös ovivahdin nimilista katosi, joskin paketistamme löytyi pian varakappale. Arvostan bäkkärillä jonkin asteista väkikontrollia ja korostan että vastaavaa sovelletaan myös mediaan. Ketään ei päästetä sinne sokkona kuvaamaan tai haastattelemaan, vaan asiasta pitää sopia ja jokaiselta kisaajalta kysytään ensin kiinnostusta asiaan, ilman toimittajia vierellä. Tällä kertaa paikalla kävi vuoroni aikana Aamulehti ja heille löytyi haastateltavaa sekä iloista mieltä, värikkäätnuoretvaltasivatkaustista huolimatta.

Bäkkärillä ei ollut läheskään yhtä paljon tarpeetonta hengailua kuin aiempina vuosina, vaan paikalla olleilla oli syy olla siellä. Siltikin täysiä hetkiä tuli välillä, mutta näistä selvittiin. Cosplaytiimi ehdotti yhden “bäkkärimamman” nimeämistä jatkossa, eli henkilö jonka tehtävä on vain vastata toiminnasta ilmoittautumispisteen alueella. Komppaan hyvää ideaa. Kaikenkaikkiaan bäkkärin fiilis oli hyvä ja tunnelma rauhaisa. Tämän rikkoi vain SPR:n talosta poistuva työntekijä joka katsoi parhaaksi töniä edessään olevia ihmisiä täysin turhaan ja hyvinkin voimallisesti, näin itse tönityksi tulleena kutsuisin sitä jo väkivaltaiseksi. Onneksemme tuohon aikaan ei ollut paikalla enää kisaajia vaan ainoastaan työvoimaa. Toisaalta, SPR on saanut rankkaa kritiikkiä muutoinkin ja voin vain toivoa että joku enemmän ihmisistä kuin politiikasta ja rahanteosta välittävä organisaatio löytyisi ensi kerralla hoitamaan ensiapua. Sillä rahamäärällä mitä palvelusta heille maksetaan sietäisi odottaa parempaa. Mutta, tämäkin on asioita jonka hoitoon ei minun tarvitse puuttua ja luotan kollegoiden taitoon. Minä selvisin tästä mustelmalla, joita sain conista useamman ihan omalla tunaroinnillakin.

Osa bäkkäriä oli lavan taakse kasattu kisaajien valokuvastudio, joka toimi sveitsiläisen kellon tarkkuudella. Viime vuodesta oli viisastuttu järjestämällä kaksi eri taustaa. Sysimusta oli preferoitu mutta paljon mustaa sisältäville puvuille oli optiona harmaa. Voisi katsoa josko jatkossa saisi useampiakin kisakuvia otettua siellä, nyt parikisaajia ei saatu mahdutettua kuvausaikatauluun.

AMV

AMV-kisajärjestäjämme vaihtui Tracon 9:stä, jolloin ohjelman järjesti Suomen ensimmäisen AMV-kisan tekijätiimi, Arctic Tribe. Tracon 9:n kisa sujui varsin hyvin eikä minulla ole valittamista AT:n työn jäljestä. AT kuitenkin pyysi jättäytymistä pois järjetelyistä, joten löysimme tilalle uuden järjestäjän. Muutos sujui mukavasti. AMV-vastaava Kiran vetämä työn jälki oli priimaa ja tämä heijastui myös palautteissa, joissa amv-kisa sai rutkasti ruusuja ja vain yhden kriittisen palautteen jonka lasken itse makuasioiksi. Fiilis oli hyvä, asiat tehtiin ajallaan, palveluasenne oli kohdallaan ja kysymyksiin vastattiin. Tiedän, että maamme amv-järjestelyporukoissa on taustalla jotain skismoja, mutta minä en ole amv-scenessä sisällä. En tunne kiistojen taustaa, vaan kommentoin tasan sen osalta mitä tiedän. Tiedän, että kisan taustajärjestelyt sujuivat erinomaisesti ja tiedän, että palautteiden perusteilla yleisö piti kisasta hurjasti. Moinen paketti on enemmän kuin tarpeeksi metaforiselle hatunnostolle. Minä nautin suuresti kisan tuottamisesta tänä vuonna.

AMV:stä annan pari henkilökohtaista lisäkommenttia, jotka eivät millään muotoa vaikuttaneet eivätkä jatkossakaan vaikuta taiteelliseen linjaan tai tuloksiin. Oma suosikkini kisassa oli #17, Pupuleidin “Mä pidän huolen et torvet soi!” – tämä siitä huolimatta että vihaan sitä biisiä. Se oli mielestäni vain niin upea ja tarkka laulun ja videon sovitus yhteen ettei paremmasta väliä. Mutta, minä en äänestänyt, minä toteutin ja erinäisistä tuomarointihommista viisastuneena voin todeta että on kivaa olla vain yleisönä. Mietin aiemmin myös hetken olisiko tuomaritiimissä pitänyt olla ehkä hieman laajempi hajonta, mutta tutustuttuani palautteeseen sekä ennakkotuomaroinnin pisteytyksiin totean mietintöni olleen väärässä. Tuomaristolla oli taskussaan paitsi osaaminen, myös laaja setti katsantakantoja. Itse videoiden osalta jäin kaipaamaan genreissä ns. fiilistelyvideoita, jotka ovat amv-scenessä hieman harvinaisempia.

Cosplay

Cosplay sujui cosplaytiimiltä rutiinilla mutta tarjosi myös uutta. Yleisö nautti selvästikin kisoista paljon. Kisaajille valitettavasti tilanne oli kaksijakoisempi. Bäkkäritiloja, varusteita ja cosplaykisaajia avustaneita cosplaymammoja kehuttiin laajalti, mutta bäkkäritoiminta sai myös pienemmässä määrin kriittistä ääntä. Johtuen em. harjoitusaikataulujen virheistä, jouduttiin osa tuomaroinneista siirtämään eri tilaan ja tästä aiheutui tarpeetonta vaivaa myös ajoissa olleille kisaajille. Cosplaymammojen määrä ei myöskään ollut riittävä ja cosplaytiimi itsekin tiedosti ongelman sekä lisätarpeen. Kaikkiin hätiin löytyi toki apu, mutta olisi hyvä että kisaajan ei tarvitsisi odottaa kun hermostuneisuus painaa niskaan. Vastasin itse kisaajien bäkkärieväiden ostosta ja tällä kertaa listalla oli mehuja, jääteetä, vissyä, ruissipsejä, välipalakeksejä sekä makeita suklaa- ja kaurakeksejä, suolakeksejä sekä suolatikkuja. Valikoima ilmeisestikin ajoi asiansa, joskin parempi pöytätila niiden tarjoilulle auttaisi jokaista löytämään suosikkinsa.

Parikisa sai palautteissa paljon kehuja ja sitä toivottiin uudestaan, vastineeksi muissa coneissa yleiselle pukukisan formaatille. Alkuperäisen parikisan työstöön muinoin osallistuneena olin ilahtunut kuullessani cosplaytiimin ajatuksesta tuoda kisa takaisin juhlavuodelle. Ehkäpä parikisa nähdään ensi vuonna uudestaan. Pukudesign, eli uudelleenimetty missimittari, näyttäisi myös keräävän kiitosta. Löyhää säännöstöä voisi ehkä lavaosuuksien osalta harkita tarkennettavaksi, vaikka lähtökohtaisesti tämä kisa tarvitseekin poikkeuksellisen laveat rajat.

Conia edeltävien työosuuksien osalta cosplaylla on haastetta. Kisat menivät täyteen hetkessä ja käytännössä kisaan pääsyn ratkaisee ilmoittautujan nopeus. Tämä kaipaa muutosta ja tällaista cosplaytiimillä lienee suunnitelmissakin. Ymmärtääkseni yksi pöydällä ollut idea on vaihtaa ilmoittautuminen hakemuspohjaiseksi. Jotain paljon portfoliota keveämpää, mutta kuitenkin niin että osallistujat valitaan ja jokaisella on mahdollisuus päästä kisaan hosumatta. Tämä voi olla hyvä kehityssuunta. Toinen conia edeltävä parannnusta vaativa asia on cosplayn tuotantojen työnjako. Nyt täytyisi löytää joku Tampereella vaikuttava persoona cosplaytuottajaksi, joka voisi conia edeltävän kuukauden aikana auttaa kasaamaan mapit, kansiot, tarvikkeet ja sen semmoiset. Kiinnostuneiden ei kannata pitää kynttilää vakan alla, vaan viestitellä cosplay(ät)tracon.fi:n suuntaan. Idea olisi siis jakaa cosplayn taiteellinen ja tuotannollinen vastuu erikseen. Näin sopan äärellä olisi vähemmän kokkeja ja aikataulujen ei tarvisi venyä öihin jatkuvasti.

Jun Awazu

Oli ikävää huomata, että Awazun ohjelmassa saliin tuli vain kymmenkunta henkeä. Ymmärrettävistä syistä goh-tiimin kanssa päätimme että haastattelu jätetään välistä, annetaan yleisön saapumiselle hetki lisää ja katsotaan vain videot. Videonäytöstä oli kehuttu palautteissa, eli ei sekään parituntinen hukkaan mennyt, joskin surulliseksi pisti. Esiripun takana ohjelman teko olikin ennen conia aikamoinen soppa. Ehjien videomateriaalien saaminen oli aivan viime hetkille venynyt kreikkalainen tragedia, josta selvisimme vain Meeri “Meepu” Panulan loputtomilla hermoilla ja rautaisella ammattitaidolla.

Eat your kimchi ja muita ohjelmalinjauksia

En ole yhtään Korea-fani, mutten toisaalta antifanikaan. Korea ei oikeastaan muutamaa gastronomista elämystä enempää sytytä minua. Myöskään Youtubea en juuri katsele, koska olen aniharvoin semmoisella tietokoneella missä edes on kaiuttimet kiinni, enkä tykkää katsoa videoita kännykällä sillä olen enemmän radio/podcast-ihminen. Tästä lähtökohdasta en ollut ihan otollisinta kimchiläistä fanikuntaa, mutta sitäkin uteliaampi. Ja voi veljet, se oli hauska ohjelma vaikken sisällöstä tajunnut puoliakaan. Muutaman sadan hengen yleisö oli aivan täpinöissään sekä conissa että palautelomakkeissa. Kumarran myös suuresta kunnioituksesta Martinalle hänen asenteestaan kroonisista sairauksista kärsiville. Elämänilon on todellakin oikea suunta ja henkilökohtaisesta kokemuksestani sekä allekirjoitan että syvästi kiitän häntä toimistaan. Mainitsin toki tämän hänelle myös kasvotusten.

Ohjelman loppuosuus ei ollut käsikirjoitettu. Vieraamme halusivat ryhmäkuvan fanien kanssa ja yllytyshulluna toki tarjosin heille mahdollisuuden kutsua yleisö lavalle. Tästä seurannut operaatio sisälsi ryhmäkuvia, tusinoittain kaveriselfieitä, massiivisen ryhmähalin ja ylipäänsä kaiken kontrollin katoamisen. Olimme kaikki vähän huolissaan vieraidemme pärjäämisestä mutta heillä oli hauskaa joten tyydyimme valvomaan tilannetta. Sekä Simon & Martina että yleisö halusivat irroitella ja sitä saivat mitä tilasivat. Annoimme vähän lisäaikaa ja jokainen sekunti käytettiin hyödyksi. Yleisöltä heti tapahtumapaikalla sadelleet kiitokset antavat syytä olettaa että valinta joustamisesta oli oikea. Tästä johdan myös edelleen kaksi ajatusta. Ensinnäkin, Korea on nyt sen verran pop että on syytä varmaan pitää sitä mukana vastakin, jos kerran yleisö pitää – ja yleisön takiahan tätä tehdään. Toisekseen, ison salin lava on oikeasti iso ja tämä muistutti siitä, että hyvässä ohjelmassa se lava on elossa. Tämä on hyvä pitää linjanvetona ohjelmavalinnoille jatkossa.

Kun nyt ison salin ohjelmalinjoissa ollaan, voisin kertoa että jossain välissä puhuimme cosplaydeitin siirtämisestä isoon saliin. Se olisi varmasti vetänyt väkeä, jos se nyt ylipäätään olisi saatu järjestetyksi. Olen yhäkin vähän tällä linjalla että haluaisin saliin yleisöä vetävää ohjelmaa, oli se sitten fiineintä mahdollisinta tai vähän karkeaa massaviihdettä. Minusta se sopii Traconin linjaan, joka on aina ollut “meidän conissa saa” -henkinen, eikä niin tiukkaan määrätyn ohjelman mukainen. Meidän on aivan turha tehdä toista Desuconia, koska Desucon tekee sen jo erinomaisesti ja conien erilaisuus on conielämän suola.

Avajaiset ja päättäjäiset

Teemapelin osuus selvästikin toimi avajaisissa ja siinä oli kivasti fiilistä. Visuaalispektaakkeli oli mahtava, mutta yleisöpalautteen perusteella myös ristiriitainen – se ei ollut “Traconin näköinen”, vaikka mitään pahaa siitä ei sinänsä ole sanottukaan. Puheosuudet ja nämä olivat hyviä, joskin päättäjäisissä sitä puolta olisi pitänyt olla selvästikin enemmän. Teemapelistä yleisesti pidettiin laajalti ja sen somistukseen käytettiin ennennäkemättömän suuri määrä aikaa sekä muita resursseja. Bonuspiste tässä kohtaa menee työkaverilleni, somistaja Mira Merja Jokisalolle, joka täysin Tracon-aihepiirin ulkopuolisena auttoi teemapelin somistusten ja proppien kanssa aivan hullun paljon. Edes kaiken nähnyt somistajaveteraani ei voinut olla ilahtumatta nuorison energiasta.

Sitten se päättäjäisten conitean lavalle marssi. Näyttää nyt siltä että parille hengelle on oikeasti tullut tästä elämää suurempi ongelma ja koko coni meni pilalle kun joutuivat katsomaan parin minuutin ajan conin järjestäjiä. Paras vastaus tähän toistaiseksi on ollut muistutus siitä, että niin teatterissa kuin musiikkiesityksissä kuin elokuvissakin on tekijöiden esittely lopussa. Mutta on toki tässä pointtinsakin – paljonko aikaa moiseen oikeasti kannattaa käyttää? Jos kolmasosa lyhyistä päättäjäisistä menee tekijöiden katseluun, on se ehkäpä suhteetonta. Oma kompromissiehdotukseni on vaihtaa tuon poseerauksen tilalle reipas ohimarssi, lavan reunalta toiselle ja siinä välissä tervehdys yleisöön päin. Tämän pitäisi mahtua puoleen minuuttiin.

Bonus nimeltä päättäjäistanssi on sen sijaan asia josta haluaisin tavan. Pari minuuttia irroittelua oli mainio tapa ladata henkistä energiaa conin purkuun ja logistisointiin, johon menikin sitten sunnuntai-ilta. Yleisöllä oli myös luvattoman kivaa ja se tarttui. Toinen pääjärjestäjämme Outi tosin teki katastrofaalisen virheen pyytäessään minua tanssimaan “kun en ollut vielä tässä conissa tanssinut”. Se oli törkeä valhe. Lähes jokaisessa kohdassa kun sali oli tyhjänä ja käväsin lavalle, tanssahtelin sen päästä päähän. Ihan vaan koska voin.

Elämänviisauksia

Ööö, joo. Pari muuta juttua. Voisin mainita, että en millään muotoa ole lukkiutunut ajatukseen siitä että tekisin samaa hommaa Traconissa jatkossa. Olisi itse asiassa erinomaista, jos väki vaihtuisi kuten se monissa muissakin tehtävissä tekee. Minua kiinnostavat eniten semmoiset nakit joissa on paljon tarpeellista taustatyötä. Tykkään kovasti ottaa hommia joihin ei ole niin hirveästi tunkua. Mutta, avoimet mielet ja sitä rataa. Olen tiettävästi ainoa Traconin jokaisessa conitessa mukana ollut henkilö, mutta silti vuosi vuodelta tuntuu jotain uutta tulevan mieleen. Täytyy toki osata tehdä tilaa myös uusille ideoille, on hienoa huomata kun joku tulee ja tekee hommani paremmin kun olisin koskaan itse pystynyt.

Sananen conirutosta. Onnistuin itse välttämään flunssan conia ennen, sen aikana tai jälkeen. Tärkein apu oli varmaankin tutkijoihin uskominen. Yöunilla on väliä. Koitin myös hullun uteliaisuutta vähän lisätä edeltävinä kuukausina lisäravinteiden saantia ja päädyin biologiaa paremmin tuntevien tuttavien ohjeistuksella syömään c- ja d-vitamiineja, sinkkiä sekä omegoita 3, 6 ja 9. Ehkä nekin osaltaan auttoivat. Jaan lähinnä tämän idean siltä varalta että joku mietiskelee keinoja ensi conista selviytymiseen.

Conikuvat.fi on nyt lanseerattu ja vaikka alkupuolen kehitys onkin enemmän kuvaajien parempaa kokoontumista conien ulkopuolella, on tässä yhteisössä selvästi voimaa. Kuvausvälineisiin on voitu pistää myös enemmän resursseja kun kaikki on yhteisjaossa ja tästä oli etua esimerkiksi photoshooteissa. Kauan himoitsemani chromakey-taustan saaminen kuvauspisteelle mahdollistui myös tiiviimmän yhteisön ansiosta. Tästä puhutaan jatkossa lisää, tavalla tai toisella. Paras etu kaikista tähän asti on ollut nähdäkseni parantunut reaaliaikainen keskusteluyhteys Slackin kautta.

Loppuun haluaisin kritisoida Eatyourkimchin Simonia ja Martinaa siitä, etteivät he lupauksista huolimatta keskustelleet lavalla porkkanoista. Näihin tunnelmiin.

Coniläppärit: uusi luokitus

Posted April 18th, 2015 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Tekniikka

Havaitsin tässä päivänä muutamana, että coniläppäreitä ei oikeastaan juuri ole luokiteltu. Vuosikoodi kertoi tietyn verran, mutta se oli lopulta ristiriitainen, sillä samat mallit hajaantuvat eri vuosille ja väliin tulee myös toisia malleja. Havahduin myös pikkuisiin laitevikoihin, jotka eivät estä käyttöä mutta on hyvä huomioida. Päädyin seuraavanlaiseen malliin – vuosiluvut poistuvat turhana datana ja tilalle tulee koneluokka. Idea on, että uusia koneluokkia “ilmestyy” vuoden-parin välein, tai kun saataville tuleva laitesukupolvi on joko riittävästi uudempi tai tehoiltaan huomattavasti parempi kuin edellinen.

Tyyppi A on pääosin malleja T410s ja X201, eli vanhemman sukupolven Core i5-koneet. Tämän hetken vanhimpana luokkana sallin tässä ryhmässä myös pientä sormien läpi katsomista. Yksi kolmesta USB-portista voi kärsiä huonosta kontaktista (pari yksilöä), webbikamera voi olla rikki (yksi) ja T410s:n hybridinäytönohjaimen ajurihaasteiden kanssakin voi elää. A-tyyppiä suosittelen infopisteisiin ja vastaavaan yleiskäyttöön. Vaikka tuoreinta kärkeä ei tässä olekaan, lähtökohtaisesti puhutaan vakaista, varmoista ja ajanmukaisten SSD-levyjen ansiosta ripeistä koneista.

Tyyppi B on sitten tämän hetken kurantti malli, jossa rima kulkee i7-prosessorin ja kuntotestin täyden läpäisyn kohdalla. Mallisarjoja ovat T420, T510, X220 ja X230, joista X-mallit ovat lisääntyvä luonnonvara tämän vuoden aikana. Näitä suosittelen ohjelmasalikäyttöön, jossa mikään ei saa mennä vikaan.

Tyyppi C ei ole olemassa, mutta jahka mallisarjat taas vaihtuvat, vuoden 2016 puolella veikkaan, lanseerataan sitten uusi tyyppi uusin kriteerein. Idea on siis että kirjaimen sisällä määritelmä ei muutu ajan kanssa, vaan ensimmäisiä kirjaimia tippuu ajan myötä pois ja uusia tulee tilalle. Ensi vuonna saattaa tulla jo ensimmäisiä T440-malleja, joissa sitten vaihtuu laturi.

Tyyppi POS on poikkeus sääntöön, eli tässä ovat ns. lipunmyyntiläppärit. Vanhempia, vakaita, nämäkin aina SSD:llä, mutta rajoitettuun käyttöön suunniteltuna. Softina on vain Chrome ja Putty. Käyttökohteita ovat lipunmyynti ja kirpputori, eli ovat testattuja sovellusten puolesta Kompassin ja Kirpun kanssa, mutta ei tokikaan mikään estä muuta ajamasta. Vaikkakin kaikki näistä ovat Thinkpadeja, jakauma on sekava, edustettuja mallisarjoja ovat ainakin X61s, X200s ja T500.

Pitää vielä joku ns. sateenkaarityyppi kehittää rinnalle, yksittäisiä erikoistapauksia varten. Olen esimerkiksi pistänyt sivuun yhden varsin tuoreen i5-koneen ja varustenut sen 300 gigan SSD:llä. Niin vaaralliselta kuin kuulostaakin, tämä on myös ei-Thinkpad-kone, vaan aikanaan matkaan tullut Dell. Tämä on tarkoitus olla karaokekoneena Ultrastarin pyörittämistä varten – jokainen coni vain pistää omat biisinsä. Mukana tulisi USB DAC.

Jokaiselle tyypille on oma värikoodinsa. Koneiden kansiin laitetaan osoitelapun kokoiset tarrat, joista ilmenee nopeasti värillä ja isoilla kirjaimella mistä tyypistä on kyse. Tällä on tarkoitus nopeuttaa oikean koneen laittamista oikeaan paikkaan. Inventointikoodit jäävät rinnalle yhä ja inventointitarroissa tulee myös olemaan koodi, muotoa ., eli A.08 tai C.02 yms.

Päivän saldo on 11 kpl A-tyyppiä, 5 kpl B-tyyppiä ja pari lisää tulossa. POS-malleja on lisäksi kymmenkunta. Tavoitesaldo on 15 normaalityyppiä, joista puolet B:tä, sekä 10 POS-mallia. Tavoitesaldon ylittyessä aletaan vanhoista hankkiutua eroon. Tätä suurempaa määrää ei kuitenkaan oikeastaan kukaan tarvitse jolloin ylläpitoon on turha käyttää aikaa ja rahaa.

Kertauksena perusasiat koneista loppuun, niin ei tarvitse linkata useaan blogaukseen.

Ohjelmistoina POS-malleja lukuunottamatta on Windows 7, Microsoft Office 2013, tuorein Libreoffice, Adobe Reader, Adobe Flash, Chrome, 7-Zip, Microsoft Essentials, Foobar2000, Irfanview, Paint.NET, Putty, Silverlight, WinSCP, VLC ja CCCP. Windows ja Office ovat kaksikielisiä (suomi ja englanti), englanti oletuksena.

Lainauskäytännöt ovat lyhyesti semmoiset, että laina on maksuton, lainaajan on oltava epäkaupallinen toimija ja lainasta tulisi sopia vähintään 2 kuukautta etukäteen, mieluiten enemmän – mutta toki kiiretapauksiakin varten voi lainaa kysellä. Lainaajalla on oltava vakuutus tai muu vastuujärjestely. Nouto ja palautus Tampereelta, pidemmällä varoajalla myös Hämeenlinnasta tai Vantaalta. Lainaajan on noteerattava omassa tiedotuksessaan parhaaksi katsomalla tavalla saamansa apu ja sen tarjoaja. Koneissa on tämä mielessä myös koneiden lainataustan mainitseva taustakuva jota ei tule vaihtaa. Tätä taustakuvaa saa kuitenkin kustomoida – oleellista on sisällyttää siihen Tietovelhot oy:n logo (pyydä!) ja maininta siitä, että kyseessä on maksutta lainattu laite.

Muita laitteita on myös saatavilla, ks. B2:n sivut.

Yhteydenotot lainoista sähköpostitse yllapito(ät)b2.fi. Muita yhteystietoja voi kaivella B2:n sivuilta.

Coniläppärit 2014 -> 2015, uusi jakolinja

Posted December 19th, 2014 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Tekniikka

Jyrkän konservatiivinen asennemaailma iskee näinä vaikeina aikoina myös coniläppäreihin. Koneiden uusiutuessa tehdäään laitteiston osalta pari rajanvetoa kahteen koneluokkaan.

Ns. vakioconiläppärit ovat jatkossa Core i-sarjan prosessoreilla varustettuja, käytännössä i5 ja i7 malleja. Niissä on aina SSD, laajakuvanäyttö ja täysi ohjelmistopaketti: Windows 7, Microsoft Office 2013, LibreOffice, Adobe Reader, Adobe Flash, CCCP, Chrome, Foobar2000, Irfanview, Paint.net, Putty, Silverlight, WinSCP ja VLC. Windows ja Office ovat kaksikielisiä, mutta oletusarvoisesti englanniksi. Näitä koneita tulee tammikuusta alkaen olemaan 15 kpl tarjolla. Merkki on Lenovo ja mallisarjat ovat X201, T410s, T420s ja T510.

Vastaavasti lipunmyyntikoneet ovat keveämpää kamaa. Tiputamme Traconissa olleet Atom-pohjaiset koneet pois ja lopuissa on siten Core2- tai AMD APU -sarjan prosessori. SSD on näissäkin aina, näytöt vaihtelevia ja ohjelmistoja ei asenneta kuin Windows 7 ja Chrome. Nimensä mukaisesti nämä on tarkoitettu esim. e-lippujen vaihtopisteisiin, myös kirpputorin pitämiseen ja muuhun vastaavaan käyttöön missä pelkkä selain riittää. Koneita on tarjolla 12 kpl, merkit ovat Samsung ja Lenovo, mallisarjat vaihtelevia. Ajan myötä tarkoitus olla näissäkin pelkästään Lenovon malleissa.

Näiden välittömistä oheislaitteista sen verran, että päteviä verkkoon kytkeytyviä mustavalkolasereita on noin 10 kpl saatavilla.

Lainakäytännöt ovat samat. Laina on maksuton. Mieluiten vähintään 3 kuukauden ennakkovaroitus, lainaaja vastaa vakuutuksesta ja logistiikasta, nouto ja palautus sovittavissa alustavasti Tampereelle, Hämeenlinnaan tai pidemmällä varoajalla myös Vantaalle.

Coniläppäridieetti ja terveemmät elintavat

Posted July 28th, 2014 by Kyuu Eturautti
Categories: Tekniikka

Kuten hyvin tiedämme, keveys on muotia ja turha paino pitää pudottaa pois häiritsemästä. Allekirjoittaneelle tuottaa pikkuisen määrän mielihyvää johtaa tästä aika surkea aasinsilta coniläppäreiden tuoreimpaan projektiin, nimittäin höyhensarjaan.

Nyt, kun e-liput alkavat olemaan kova juttu (vihdoinkin), tulee selväksi että niiden käsittely conipaikalla vaatii myös resursseja. Kävijöiden pitää saada liput rannekkeiksi nopeasti, joka tarkoittaa reilua määrää vänkäreitä ja reilua määrää koneita. Toisaalta, ohjelmankin pitää päästä pyörimään, joten tämä nostaa läppärien määrätarvetta ihan hulluna.

Ratkaisuna tähän jutustin Traconin tekniikan kanssa ja totesimme pian, että tällaiset keveät kohteet tarvitsevat kovasti paljon vähemmän mehua. Erinäisten asiakkaiden nurkkiin oli kerääntynyt muutaman eri sarjan miniläppäreitä, jotka saadaan riittämään lipunmyynnin tarpeisiin, eli pyörittämään selainta. Löysimme toistaiseksi puolen tusinaa tällaista konetta, joihin pulttasimme Traconin taloudellisella avustuksella SSD:t ja asennamme ne selainkykyiseen kuntoon, ilman normaalien coniläppärien massiivista ohjelmapakettia. Windows 7 on kuitenkin pohjalla.

Jos Traconin kokeilu osoittautuu toimivaksi, jatkossa tarjolle tulee siis myös erä keveämpiä conkoneita, joita voi käyttää mm. e-lippujen diilaamiseen, kirpputorin hoitoon ja muihin vastaaviin keveämpiin käyttöihin. Tavoite olisi näitä saada noin kymmenen kappaletta pidemmän päälle.

Coniraportti Desucon 2014 – helppo coni!

Posted June 11th, 2014 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Cosplay, Tekniikka

Maailma on pärjännyt kohtuullisen hyvin (mitä nyt pari sotaa siellä täällä) ilman coniraportteja allekirjoittaneelta, mutta päätin että tässä kohtaa olisi taas huisin eroottinen näkökulma jaettavaksi joten tuhlataanpa vähän bittejä. En voi väittää selviytyneeni vielä viime viikonlopun Desuconista, mutta siitä saa kiittää lähinnä työaikatauluja ja terveydentilan haasteita. Sen sijaan kotiin takaisin tuli päästyä, jopa positiivisen ajoissa.

Viikonloppu oli helpoin

Totesin iloisissa tunnelmissani viikonloppuna useammallekin henkilölle, kuinka stressitaso on aika lailla nolla. Kun olin siinä puoli kahden aikaan tiputtanut coniläppärit ja Japsun mysteericontainerit eteenpäin, oli aika lailla kaikki kiire ja hätä ohi – jo tunteja ennen conin alkua. Mikä ihmeen ylivänkäri puhuu tällaisia?

Viittasin tällä varsin mukavaan haasteeseen Shadikan suunnalta. Coniläppäreitä toivottiin tällä kertaa ennätykselliset 18 kappaletta, osin e-lippujärjestelmän aiheuttamasta lisätarpeesta johtuen. Harjoitin pienoista säätöä conia edeltäneen kuukauden ajan etsiessäni, hankkiessani, korjatessani ja muutoinkin säätäessäni conkoneita – valmiiden koneiden saldo kun oli vielä toukokuussa alle kymmenen. Koska koneiden näprääminen on aina ollut minulle varsin terapeuttista, käytin näihin aika paljon aikaa ja koitin kikkailla Prosessiani ™ näiden suhteen hienommaksi, pitkälti koska voin. Lopputulos kuitenkin on, että aikaa ja kahvia kului. Samassa yhteydessä piti conivarastoa myös säätää, pistää uusia hyllyjä paikalleen ja siivota fiksumpien ihmisten käyttöä varten se läävä mitä neuvotteluhuoneenakin ajoin käytetään. Ja siis conivarastona. Ja mm. joogahuoneena, muttei sentäs minun toimesta. Villi tavoite on, että lähikuukausina se olisi yhä vähemmän läävä ja samalla sekä conien että kolmen eri firman tilpehöörivarastoistakin voisi jatkossa löytää jotain.

Kun muutamaa päivää ennen conia sitten sain huoneen hieman siistimmäksi, koneet pakatuksi, kahden kuvauspisteen vehkeet valmiiksi, hotelliasiat oikeasti kuntoon (helvete satan @ forenom) ja virallisen coniinmenopaitani siistiksi, oli melkoisen aktivoitunut olo. Oli tullut säädettyä. Sen rinnalla conissa tehtävä studiohomma oli varsin leppoisaa – jopa niin leppoisaa että käytin hyvän osan pieniä taukojani juosten pitkin conia roskia keräämässä. Kai sekin oli terapeuttista.

Ainiin joku coni

Niin, kovin coniraporttimaista tästä tekstistä ei ole toistaiseksi tullut. Vaan kun minun on oikeasti aika vaikea kertoa conista. Vietin leijonaosan ajastani joko kuvauspisteellä kuvaamassa, kuvauspisteellä juomassa kahvia tai tekniikkahuoneessa käsittelemässä kuvia juoden samalla kahvia. Irtsan iltaiseen jutusteluohjelmaan meinasin mennä, mutta se oli ehtinyt täyttymään kovin nopeasti – niinpä vuoden taukoni Desuconin ohjelmien seurannasta venyy puolitoistavuotiseksi. Se on tavallaan ikävää, sillä kiva ohjelma on kivaa, mutta toisaalta vänkärille aika ominaista. Silti vänkäreitä conissa piisaa, joten ei voi väittää etteikö conista voisi nauttia puuhaamallakin. Ihmisiä näkee ja asioita oppii näinkin.

Kuvaaminen oli aika iso juttu joten siitä voisi sanoa pari sanaa: “eri vänkää”. Japsu, Taino ja AG ovat kaikki usuttaneet porukkaa yhä luovempiin ja erilaisiin kuvien ottoon, eikä linja pettänyt nytkään. Aiemmin desuissa nähty valotausta (highkey) sai väistyä ja kokeilimme vaihteen vuoksi synkempiä vaihtoehtoja. Itse asiassa idea lähti parista vahinkolaukauksesta, jonka jälkeen siirtelimme valoja ja asetuksia AG:n kanssa hetken, kunnes löysimme jotain mukataiteellista. Väitän, että lopputulos oli hauskaa kaikille osapuolille ja mukavan keventävä iltabonus. Lisäksi se oli jotain erilaista ja valokuvauksessa uudet jutut piristävät kummasti. Heitin meidän ei-terroristitaustaisille-kuvausvänkäreille pyynnön kysellä kommentteja facebookin puolella, ehkäpä joku intoutuisi kommentoimaan. Olisi varsin tärkeää tietää, ovatko nämä irtiotot hauskoja kävijöille, vai ainoastaan kuvaajien lapsenmielisiä leikkejä. Joku ainakin piti tuloksesta.

Kuvauspisteen ulkopuolella harjoitin myyntisalissa pienimuotoista törsäystä ja mieli teki tehdä investointeja taidekujallakin, vaan en oikein päässyt rahojen kanssa sopivaan aikaan paikalle. Hemmetisti kyllä pidin monista pöydistä ja selkeästi huomaa että aihepiirit ovat laajoja, ennakkosensuuri vähäistä. Lisää epäsoveliasta taidetta, pyydän! Lisäksi harjoitin toki visiittejä green roomin puolelle. Siellä homma toimi hyvin, joskin pakko tunnustaa että kahvin laatu jätti mielestäni vähän toivomisen varaa. Se meni ajoittain vähän kitkerän puolelle, ehkä myös vähän miedoksi mutta jälkimmäisen osalta en ole paras tuomari, kun oma kahvini tuppaa olemaan aika jykevää. Ihan juotavaa se kuitenkin oli ja vain kerran se pääsi loppumaan, silloinkin vain muutamaksi minuutiksi. Kaiken kaikkiaan selvästi yksi parhaita green room -suorituksia.

Kehitystä

Vänkärin tehtävä on oppia conista jotain ja tehdä ensi kerralla paremmin. Valokuvauksen osalta puntarointia suoritti jo Madu. Kuvaajien keskinäinen koordinointi, visiointi ja työn kehitys on kieltämättä asia johon haluaisin nähdä panostettavan vähän aikaa, vaikkapa tästä tekisi tulevan conconin iltapäivän pitkän kakkosohjelmalinjan. Kuvauksen osalta on toki tuossa dilemmaa. Toisaalta kaikki cossaajat haluavat kuvia muistoksi ja mielestäni conin pitää vastata kun sille huudetaan. Toisaalta vain harvaan kuvaan saa pistettyä paljon aikaa ja moni kuvista jää lähinnä historialliseksi todisteeksi ilman kovin maagista taiteellista aspektia (pl. hieno puku). Mutta TOISAALTA taas moni kävijä on erittäin tyytyväinen tähänkin ja usein saa kuulla kiitosta siitä, miten vain parinkin minuutin studiokäynti tarjosi paljon enemmän kun kaverin kännykkäkamera. Parempien kuvien on oltava tavoitteena, mutta on tilanteita jossa hifistely ei ole tarpeen. Olkoon se vapaaehtoinen optio. Olkoon tämä asia josta vielä tapellaan.

Toinen pohdiskelun paikka on conitekniikka. Sen mitä kuulin, e-lippusysteemi pelasi ja olin varsin ilahtunut, että aikanaan Tracon 7:n jälkeen kehittämäni lippukonsepti päätyi lopulta – toki paljolti muokattuna – todelliseen käyttöön ja vielä täyttikin tarpeet. Aivan alkuperäinen visio pohjautui kännykkälippuihin, tarkemmin jaoteltuun jonotukseen ja nopeaan analogiseen tarkastukseen, eli paljon on matkaa tehty. Tekniikka conissa tiettävästi pelasi hyvästi ja viivakoodinlukijoiksi oli löydetty varsin hyvä kompromissi hinnan ja laadun osalta. Coniläppärit tiettävästi pelasivat myös, mutta toki toivon kuulevani myös coninaikaiselta tekniikkatiimiltä palautetta. Sen verran jo päätin, että X200s-malleista luovun, sillä neljän vuoden iässä niiden tuulettimet alkavat olemaan lähellä loppusuoraa. Pitää vain etsiä muita malleja enemmän.

Kuvauspisteen tekniikasta puolestaan opin sen, että taas taitaa yksi taustakangas olla parhaat päivänsä nähnyt ja lisäksi sateenvarjot ja perusjalustat ovat kuluvia osia. Ei auta itku markkinoilla, pitää hankkia ehjiä tilalle, eikä taideta 500 eurolla selvitä. Lisäksi mietin vielä pystyisinkö jotenkin optimoimaan tuota tavaroiden paketointia ja kuljetusta. Juuri sopivan kokoisten laukkujen löytäminen ei ole ihan pieni haaste.

Henkilökohtaisella tasolla opin, että Forenom on kasa paskaa. Sekä itse huoneet, että laitoksen laatu muuten, että hinta, että asiakaspalvelu. Unet pelasti lähinnä mahdollisuus avata koko iso ikkuna turvallisesti 8. kerroksesta suoraan torille, jolloin ilma vaihtui edes hitusen. Ensi kerralle paremmin asiaa tuntevat vinkkasivat Sokos hotellin suuntaan. Pistetään korvan taakse. Ennen Lahteen palaamista lienee kuitenkin muutama muukin pikkuconi edessä.

Coniläppärien rinnalle graafinen työasema

Posted May 5th, 2014 by Kyuu Eturautti
Categories: Tekniikka

Coniläppärien kausi 2014 alkaa ennakoidusti ja uusia (uudempia) koneita alkaa tippumaan vähitellen saataville T510- ja T420-sarjoista. Läppärien rinnalla olen näperrellyt toista projektia, coneihin lainattavissa olevaa graafista työasemaa. Operaatio alkaa olemaan lähellä valmista.

Mitä graafinen kone on syönyt? (päivitetty 04/2015)

Kyseessä on Mac Pro 5,1 (mid-2010) työasema kahdella neliydinprosessorilla, 32 gigalla muistia, 512 gigan järeällä SSD-boottilevyllä ja 2×2 teran RAID-pakalla. Sovelluspuolelta löytyy Adobe Creative Cloud ja Microsoft Office for Mac. USB3-kortti on asennettu lisävarusteena jotta muistikorttien ym. käsittely nopeutuu.

Mitään de facto vakionäyttöä tähän ei ole, mutta aina sitä jonkin tason IPS-paneelillinen löytyy matkaan – joskin näyttöjä tuntuu ihmisten olevan paljon helpompi irrottaa myös paikallisesti coneihin, eikä niitä tarvitse aina roudata kaukaa. Takaa löytyy liittiminä pari mini displayportia ja yksi dvi. Näyttöpiuhoja löytyy kyllä koneen mukaan erilaisia. Ja toki löytyy myös ne silmiinpistävän valkoiset maccinäppis sekä maaginen langaton rotta.

Miksi graafinen kone?

Etenkin isommissa coneissa (Desuconit, Tracon) on ollut jo pitkään käytäntöä pitää graafista työasemaa paikalla. Tätä ovat käyttäneet valo- ja videokuvaajat ainakin ja coninaikaista printtimatskua on tällaisella myös tavattu taittaa. Koneet on tupattu lainaamaan milloin keneltäkin coniitilta ja on aina pienoinen homma saattaa henkilökohtainen kone sosiaaliseen yleiskäyttöön. Conien yhteinen graafinen työasema on helpommin napattavissa matkaan ties minne. Lisäksi raskaan videomateriaalin voi jättää raidipakalle, josta voin sen palautuksen jälkeen tuupata nopealla piuhalla conien media-arkistolevyille konehuoneellamme.

Tämän arvoista konetta ei ihan pelkästään paria coniviikonloppua varten pykätä, joten sillä on ajoittaista käyttöä myös yrityspuolella. Periaate on sama – lyhytaikainen graafisen koneen tarve.

Miten lainaan?

Lainaperiaate on sama kuin läppäreissä. Sähköpostia (osoite: yllapito (ät) b2.fi) hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Logistiikka sovitaan tapauskohtaisesti, nouto ja palautus on mahdollista sopia hoidettavaksi Tampereelta, Hämeenlinnasta tai Vantaalta, kunhan varoaikaa on tarpeeksi.

Vastineeksi avusta tapahtumanjärjestäjä noteeraa tiedotuksessaan laitteiden lainaajan (Tietovelhot oy) parhaaksi katsomallaan tavalla, esim. webin ja/tai ohjelmalehden yhteistyössä/kiitokset -sivulla.

Lainaaja vastaa siitä, että kone pysyy kunnossa ja jos toisin käy, lainaaja korvaa aiheutuneen vahingon täysimääräisesti.

Coniläppärit 2013 -> 2014

Posted December 30th, 2013 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Tekniikka

Ja taas on aika auringon, eli siis synkimmän vuodenajan, eli siis coniläppärien tilannepäivityksen. Ettei jokaista aiempaa juttua tarvitse lukea, kokoan tässä koko paketin yhteen.

Mitä ovat coniläppärit?

Säätöyhteisö B2 ry:n lainalaitteista suosituimpia ovat ns. coniläppärit, eli kannettavat tietokoneet. Näitä saa lainaan epäkaupallisiin yleisötapahtumiin, eli siis käytännössä yhdistysten tai julkisten toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, pääsymaksullisiin ja pääsymaksuttomiin. Laina on maksuton, joskaan emme suinkaan paheksu jos tapahtuman järjestäjä haluaa hyvin onnistuneen tapahtuneen jälkeen myöntää meille vaikkapa 100-200 € tuen juoksevien kulujen kattamiseen. Coniläppärioperaatio maksaa meille n. 500 – 1 000 € vuodessa pyörittää. Itse koneet saadaan kierrätyssopimuksella firmoilta, mutta kuluja tulee mm. leasing-sopimusten lunastusmaksuista, tarvikkeista, varaosista ja korjauksista.

Koneita on tällä hetkellä onnelliset 13 kappaletta.

Mitä coniläppärit ovat syöneet?

Lenovo Thinkpad -tietokoneita, tätä kirjoittaessa mallisarjoista X200s, X300, T410s ja T500. Koneissa on tätä nykyä kaikissa SSD-levy ja 3-6 gigaa muistia. Käyttöjärjestelmä on Windows 7, lisäksi löytyy Office 2013, nämä ovat kaksikielisiä (suomi ja englanti). Lisäksi asennettuna tuoreimmat versiot ohjelmapaketista 7-zip, Microsoft Security Essentials, Google Chrome, Irfanview, Libreoffice, Paint.NET, Putty, Adobe Reader, Silverlight, VLC ja Winscp. VLC on tarkoitus vaihtaa toiseen soittimeen lähitulevaisuudessa. Tapahtumanjärjestäjä voi vapaasti asennella koneisiin lisäohjelmia.

Lainapakettiin kuuluu koneita vastaava määrä loppukäyttäjien ohjeita sekä numerolukittavia turvavaijereita. Lisäksi mukana on inventointilista joka sisältää ylläpitäjän salasanan sekä yksi ylimääräinen virtalähde. Koneet toimitetaan yleensä muuttolaatikoissa pakattuna niin, että ne kestävät varovaista kuljetusta, mutta eivät itellointia.

Miten coniläppäreitä saa tapahtumalle?

Coniläppäreiden lainasta tulee sopia ajoissa, vähintään 3 kuukautta ennen tapahtumaa, esim. sähköpostitse (yllapito ät b2.fi). Nouto ja palautus tehdään joko Tampereelta, Hämeenlinnasta tai Vantaalta, noin viikko ennen ja jälkeen tapahtuman. Kiireisimpinä kausina näistä järjestelyistä voidaan joutua tiukentamaan aikataulua ja/tai noutopaikkaa.

Koneissa on lainaajaa (Tietovelhot oy) mainostava taustakuva, jonka saa vaihtaa kunhan lainaajan nimi mainitaan siinä (ks. Desuconin esimerkki). Tapahtumanjärjestäjää pyydetään noteeraamaan tiedotuksessaan laitteiden lainaaja parhaaksi katsomallaan tavalla, esim. webin ja/tai ohjelmalehden yhteistyössä/kiitokset -sivulla.

Tapahtuman tulee logistiikan lisäksi vakuuttaa itse koneet. Jos jokin kone ei palaa tai palaa rikkinäisenä, siitä tulee hyvittää inventointilistassa mainittava korvausmäärä, tällä hetkellä 300-400 € per kone. Rikkinäiset turvavaijerit aiheuttavat puolestaan n. 20 € menoerän kappaleelta ja räjähtäneen virtalähteen arvo heiluu 50 € tuntumassa. Mainittakoon, että useamman vuoden ja aikas monen kymmenen tapahtuman lainailun aikana vain turvavaijereita on hajonnut.

Muuta?

Pieni määrä mv-lasertulostimia on myös tarjolla, näitä voi kysellä koneiden mukaan. Myös langallisen ja langattoman verkon tarvikkeita voi kysellä.

Coniläppärit 2013

Posted March 11th, 2013 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Tekniikka

On taas aika tullut päivittää tuoreita kuulumisia coniläppärien, eli tapahtumille maksutta lainettavien kannettavien tietokoneiden osalta. Linkattakoon heti alkuun ensimmäinen blogi sekä viime vuoden päivitys.

Sovellukset

Normaalit päivitykset ovat taas tulleet mukaan halki ohjelmistokartan, eikä niissä ole pääosin kummempaa. Mainittakoon kuitenkin pari kohtaa erikseen.

MS Officessa vähitellen pompitaan versioon 2013 (nyt 2010). Tärkein perustelu tähän on Powerpointin uusittu presenter view, joka toimii nyt ilman mitään Windowsin näyttöasetuksia. Esityksen pitäjä voi lukea omat muistiinpanonsa ja käyttää monia työkaluja, samalla kun tykille näkyy vain senhetkinen ruutu.

Libreofficen päivitysten myötä Java (JRE) alkaa olemaan turha ohjelmisto joten se ammutaan coniläppäreistä pois. Kuten kaikki IT-alan uutisia lukevat tietävät, Java on myös mm. itse saatana eikä sen poisto pahenna yhtään mieltä.

Ounastelen, että joku kaunis päivä toinen jatkuvasti päivitystä vonkaava turhake nimeltä Adobe Flash saadaan myös pois. Toistaiseksi tämä on kuitenkin vain mietintö, eikä se tapahdu tämän vuoden aikana.

Rauta

Koneet uusiutuvat hiljalleen mutta varmasti. Thinkpadeja on koko sarja edelleen. Jo alkuvuodesta tuli pakettiin mukaan yksi X200s-malli ja näyttää siltä että X200-, T400- ja T500-sarjat tulevat mukaan tämän vuoden kuluessa. Vanhoissa ei kuitenkaan ole mitään vikoja joten lopputulos on että kokonaismäärä kasvaa tänä vuonna. Tätä kirjoittaessa valmiita koneita on 13 kappaletta ja mahdollisuus 2-4 uuteen kevään aikana on olemassa.

Kun coni lainaa koneita vähemmän kuin koko määrän, valitsen mukaan otettavat koneet aina uusimmasta päästä.

X200-mallien myötä yksi miinuspuoli on, että X-sarjan telakoita ei enää tahdo löytyä. Toisaalta, aiemmin mukana ollut telakka ei ole ollut käytössä juuri koskaan. Telakkaa ei muuten tarvitse, paitsi tarjoamaan optisen aseman, mutta eivätpä nuo enää kovin suuressa muodissa ole. Jos joku coni uskoo sellaista tarvitsevansa, mainitkoon siitä etukäteen niin lainaan toimistoltamme USB-liitännäisen DVD-aseman mukaan.

Rautaan liittyy vielä pienoinen murheenkryyni, nimittäin turvavaijerit. Niitä hajoaa muutama vuodessa joten niitä on taas hankittava lisää. Tämän myötä on sangen mahdollista, että esitämme avustuspyyntöjä tapahtumaorganisaatioille saadaksemme varustetason muutoinkin paremmin ajan tasalle. Pääosa koneiden tarvikkeista ja lisävarusteista saadaan maksutta, mutta osa on ostettava. Heittoarviona näyttäisi siltä, että coniläppäritoiminta syö tänä vuonna noin 500 euroa. Korostan vielä, että mitään hätää toiminnan jatkuvuudelle ei ole, eikä rahantarve ole välitön.

Muuta

Uusin hieman sisäistä dokumentaatiota, jonka johdosta conit saavat hieman eri näköisen inventointilistan käteensä. Koitan myös tehdä coniläppärien päivitysohjeita, jotta voisin delegoida ylläpitotyöstä osan kevään työharjoittelijallemme. Tajusin meinaan, että tämä on mainio itsenäinen projekti jollaisia harjoittelijat tarvitsevat.

Ja KYLLÄ, myhähdin itsekin Frostbiten jälkeen liikkuneelle ruutukaappaukselle, joka sai velhomme konelainaharrastukset näyttämään himpsun verran kyseenalaisilta toimilta. Lisää tällaista!

Lisäys: Käyttöjärjestelmä

Unohdinpa tehokkaasti tämän kohdan joten lisätään. 2013-malleista alkaen käyttöjärjestelmä on nyt 64-bittinen Windows 7, aiemmin käytetyn 32-bittisen sijaan. Taustasyynä on koneiden lisääntyvä muistimäärä.

Yksi laite parantaa conin

Posted September 16th, 2012 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Järjestäminen, Keventävä

Vaikka varsinainen kirjoittelu on siirtynyt muualle, katson tämän sopivaksi ajaksi ja paikaksi heittää näin Traconin jälkeen ylös tietoa eräästä salaisesta aseestani. Kerron nyt, millä teknisillä ja ylivertaisilla ratkaisuilla etenkin monipäiväinen coni voi nostaa profiiliaan, palvelun laatuaan ja samalla parantaa maailmanrauhaa yms. mitä nyt mainospuhetta tähän kuuluukaan.

Jokaisella coniitilla on omia salaisia aseita. Osa näistä salaisuuksista ei ole pysynyt kovin hyvin salassa. Pikaisella selvitystyöllä löysin erinäisiltä kestohitticoniiteilta seuraavanlaisia salaisia aseita.

  • Kahvi
  • Iso kahvi
  • Termosmukillinen kahvia
  • Termari
  • Edelliset yhdessä ja saako santsata heti?

Mutta ei. Olen tullut siihen tulokseen, että kofeiinin käyttäminen muodossa tai toisessa ei ole enää kovin suuren metelin arvoinen asia. Se on myös redundanttia ja senkin todistan. Kun katsoo mikä määrä kofeiinia kittaavia kierto-jiiveitä kiertää esim. Desuconin tai Traconin kokoisessa tapahtumassa erittämässä kofeiinipartikkeleita pitkin conia, voidaan todeta että koko kävijäkunta on huumehöyryissä, halusi tai ei.

Joten, siirryn taktisiin aseisiin. Edelleenkin, on olemassa yksi laite, yksi ylivertainen laite, joka parantaa monipäiväisen conin asioista mm. kaikkia. Parannuskeino liittyy työvoiman fyysisen vireystilan nostoon joka, kuten tiedämme, heijastuu conin onnistumiseen, palvelun laatuun, fiiliksiin, ohjelmaan ja sen sellaisiin. Ihmelaite maksaa noin 20 euroa. Se on pahimmillaan sotkuisa. Se aiheuttaa hallusinaatioita. Se sopii kaikille sukupuolille, jos vaan on tarpeeksi rohkeutta. Se värisee kivasti oikeassa paikassa ja lämmittää juuri sieltä mistä pitää.

Se ihmelaite on jalkakylpylaite.

Jos (ja kun) jalkasi kipeytyvät juostuasi 14 tuntia putkeen conin kasauspäivänä, lataa ne tällaisella laitteella ja sopivalla jalkakylpysuolalla taas voimiin niin menee vielä pari päivää enemmänkin. Käytön yhteyteen suosittelen lasillista kylmää juotavaa sekä lähimmälle ruudulle pyörimään jotain tarpeeksi vähän järjenkäyttöä vaativaa audiovisuaalista viihdettä.

Kyllä, tunnustan että männä viikkojen “Ihan tavallisia asioita” -projekti inspiroi kirjoittamaan ihan tavallisen conintekijän vinkin.

Coniläppärit 2012

Posted November 22nd, 2011 by Kyuu Eturautti
Categories: Conit, Tekniikka

Viime vuonna toteutin ensi kertaa mittavan lainattavien coniläppärien uudistuksen, josta mainitsin myös tässä blogissa. Palautetta tuli niin ennen asennuksia kuin coneistakin. Tekniikka pelasi hyvin, mutta kehitysideoita tuli sovelluspuolelle. Ohessa tietoa siitä, mitä on tarkoitus tehdä coniläppäreille vuosimallia 2012. Ensimmäiseksi koekaniiniksi pääsee Desucon Frostbite.

Toimisto-ohjelmat

Tässä on yksi asia josta on onnistuttu vääntämään kauan, mutta ihan aiheesta. Ensin oli OpenOfficea, mutta MS Officen tiedostot eivät toimineet oikein. Sitten tuli MS Office, mutta nyt selvisi että se puolestaan ei tuo OpenDocument-muotoisia esityksiä aivan kokonaisena perille.

Ratkaisu oli lopulta helppo: nyt koneissa on sekä Microsoftin Office 2010 että LibreOffice 3.4. Jälkimmäisen myötä koneilla on myös 32-bittinen JRE.

Testimateriaalit

Kaikki lähti siitä, että koneilla oli yksi testivideotiedosto, luonnollisesti Di Gi Charatin Party Night. Sitten eräs Mikko “Mikko Lammi” Lammi ehdotti, että HD-videomateriaalikin voisi testata. Sitten tuli idea että voisi olla jotain äänitiedostojakin eikä vain videoita. Nämä olivat vähän vaihtelevissa sijainneissa koneilla.

Paketoin nyt koko satsin jatkossa C:\Local\Media alle. Party Night on ja pysyy, lisäksi muutama animetraileri 720p ja 1080p -tarkkuuksilla ja pari musikaalista otosta Voices of the Lifestreamista. Lisäksi on asiakirjamallit tyyppejä docx, xlsx, pptx, odp, ods ja odt.

Muuta

Iso pino pieniä päivityksiä on tehty, ohjelmat ovat pykäliä uudempia versioita. Putty Trayn rinnalle on laitettu lisäksi Futty (makuasioista saa kiistellä). Koneiden mukana tuleva laminoitu ohjelappu on päivitetty ja käyttäjän salasana vaihdettu. Uuden ohjelapun tunnistaa sivun alatunnisteessa olevasta “R2:01/2012″ tekstistä.

Mallisto ei todennäköisesti kovin rajusti muutu vuoden 2012 aikana, vaan on edelleenkin ainakin valtaosaltaan Lenovon Thinkpadeja mallisarjoista T60, T61, X60 ja X61.

Muilta osin conkoneet noudattavat viime vuoden mallia. Koneita lainataan yhä maksutta coneille ja vastaaville tapahtumille. Lainausehdot ja yhteystiedot löytyvät Anikin foorumeilta.